Styrokspallosade

 Niin. Koetamme välttää muovia kotonamme. Mutta jos tarkastin katson, jokapuoleltahan sitä pursuaa, piilossa ja näkyvillä. Mitenköhän suhtautua asiaan?

Löysin kirpparilta ihanan puuvillaisen kisulin, jonka sisuksista tyhjensin muovikassillisen vähintään 30 vuotta vanhaa vaahtomuovimömmöä. Kumihanskat kädessä (yök). Puhtoinen kisuli sen sijaan on mitä ihanin. Hetken mielijohteesta päätin täyttää sen styroksirakeilla ja tehdä täyttöoperaatiosta Pikku-Pikkulintuakin ilahduttavan työvaiheen.

Riittihän sitä iloa. Kisua ei saatu täyteen pallukoita, kaikki muut paikat kyllä.

Laihan ja surkean näköinen kisuli odottaa nyt kuitenkin uusintatäyttöä. Tällä kertaa kokeilen vanua. Kisun MIAUn kuulette siis vasta tuonnempana.

Tässä kohtaa sanomme vain *POKS ja tanssimme pallojen pyörteessä. Ja jäämme pohtimaan miten suhtaudumme muoviin sisuskaluissa. Siis tyynyjen ja pehmikkeiden (ei niiden reppanoiden valaiden, joiden vatsasta löytyy kokonaisia kasvihuoneita espanjan edustalla :(

Nimittäin, maailmalla ja meillä olisi tarjolla ihania pehmeitä loikoilujuttuja, mutta kaikkien niiden sisällä majailee iso määrä styroksia ja polyesteriä. Vielä emme ole niitä kauppaan hankkineet, mutta pitäisikö? Saako muovi anteeksi jossain yhteyksissä?

Pousailua

Tulin kotiin ja löysin Pikku-Pikkulinnun hoitajansa seurasta pousailemassa. Tukka oli edellisillan kookosöljykylvyn jäljiltä vähän rasvainen, kammattu taaksepäin liiskaletiksi. Housut pysyväit ylhäällä henkseleillä. Pukeutumisesta tykkäävä tyyppi oli halunnut iltapäivän ratoksi kannattimet verkkareihinsa. (henkselit muuten taitaa olla Time of the Aquariuksen Minnan kirpparipöydältä löydetyt ihastukset!).

Ihan hyvältä näyttää!

Pääsiäisen kevätvalo

Onko tämä lapista? Ei, kaivopuistossa ollaan. Minä ja karhuksi pukeutunut Pikku-Pikkulintu.

En ihmettele, jos joku miettii, onko täällä jääkarhuja. Mantereen eteläisin kolkka.

On aika istuttaa, taimet kasvamaan!

Kohta vihertää ikioma ryytimaa!

Ikeasta tarttui matkaan SOCKER-kasvihuone. Pettymyksekseni sen läpinäkyvät seinät ovat pleksiä eikä lasia. Mutta lapsen kanssa puuhatessa totesin jo heti ensimmäisen kymmenen minuutin aikana, ettei asia lienekään ihan huono asia...

Pikku-Pikkulintu istutti vihannekset kasvimaahan, seuraavana päivänä sai pikku purkit sisäänsä multaa ja siemenet. Pian maistelemme toivottavasti basilikaa, korianteria, sitruunamelissaa... ja mitähän muuta sinne tulinkaan laittaneeksi!

Pienet idut näkyvät jo.

Kenkiä

Olen kenkähullu. RAKASTAN kauniita kenkiä. Yleensä se tarkoittaa, että rakastan kaupan kalleimpia kenkiä, ja lähden kotiin tyhjin käsin.

Pääsiäisenä siivosin kaapit. Ainakin melkein kaikki. Prosessista voisi tehdä toisen postauksen. Kummasti kun kaapit siistiytyy sisältä,  ympäristö näyttää hetki hetkeltä sekaisemmalta. Vaatteita on vielä käymättä läpi, mutta kirpparikassit pullistelee jo.

Vaikka PITÄISIN kovasti ajatuksesta, että yksi tavara sisään, yksi ulos, tulee sitä harvoin noudatettua. Tänään kuitenkin raaskin luopua (vain) ruskeista täti-moonika-vintage-kengistä -olen sortunut keräilemään niitä kaappeihin, vaikka monet ovat jo varttuneelle jalalle liian pieniä. Kaikilla kun on tarina. Nämä poistolistalle joutuneet ostin 2008 San Franciscosta sihteeri-lookiin.

Mutta sain minä jotain tilallekin: Nathalie Verlindenin nilkkurit. Menninkäisnilkkurit. Tonttukengät.

Pikku-Pikkulintu sai aurinkovärejä. Ja kummityttö liekit. Muutamia pareja kaupassakin, mutta vain yksi joka kokoa. Sain suunnitella kevätmalliston värit kenkiin itse, oli ihanaakin ihanampaa puuhaa.

Ja ah tätä laatua. Pohjaa voisi sivellä poskea vasten, niin pehmeältä tuntuu nahka. Mikä tarkoittaa, että käyn hetimmiten laittamassa kumiset puolipohjat. Lastenkengät tilasin sentään kumipohjilla. Mutta jotenkin se nahkapohja vain tuntuu niin ylelliseltä, etten heti raaskinut sitä peittää. Edes hetken saa silitellä pehmyttä ;)