Saimme tänään maistiaisiksi ensimmäiset kotimaiset omenat kummityttöni Marillan puutarhasta. Nam.

Vaan joko se on täällä - omenaikaKIN. Hämmennyn. Olen vielä jotenkin kesän alussa, vaikka kesälomat meni jo, ja marja-aika. Mustikathan ovat usein ensimmäinen kesän lopun merkki.

Pikku-Pikkulinnun kanssa käytiin mustikassa isoäidin mökillä. Pikku-herra haravoi varpuja omalla pikkupoimurillaan, minä vaeltelin pitemmälle etsien mustikkataivasta. Sellaista, jossa yhdellä kädenheilautuksella tulee ämpäri täyteen. Saldo jäi aikaisempia vuosia pienemmäksi, mutta kyllä meillä aika monena aamuna saadaan syödä marjoja ensitalvenakin.

Ja nyt kesällä olemme tietysti nautiskelleet. Ah. Olemmekin ahkerasti tehneet smoothia, tuoresosetta, lisää sosetta ja päälle vähän smoothia. Nam. Maistunut on. Ja tunnen, kuinka vitamiinit ovat kihahtaneet hattuun.

Maistuipa tarjoilumme yhtenä päivänä pikkuiselle vieraallekin.

Let me represent: Mr. Smoothie Lover. We tested some of the Finnish goodies, straight from the forrest, picked up by me and my Little Little Bird. He had his own little "poimuri".

Saanko esitellä: Kissa Kii

 
Saimme uuden ystävän. Kissa Kii. Hän löytyi kirpputorilta (sisällään iso muovikassillinen vaahtomuovipurua).

Tervetuloa meille. Maistuisiko tilkka maitoa?

We found a new friend from the feal market. Love it already.

Kiitos!

Putiikinpitäjältä terveisiä. Olipa suma ensimmäisenä Mini Rodini -päivänä. Wow! Ihan haluaisi halata jokaista uutta ja vanhaa asiakasta. Mutta vähän kaukaiseksihan tuo suhde jää näin virtuaalimaailmassa.

Pikkulinnun kauppa ei ole ollut vielä vuottakaan olemassa. Tämä kaupanpitäminen on siksi vielä usein kysymysmerkki. Kun esimerkiksi tilaa 6-12 kk aikaisemmin tavaraa kauppaan, on näin alkutaipaleella kauhean vaikea tietää, kuinka monta mitäkin kokoa pitäisi ottaa. Ja mihin ihmiset oikeasti rakastuvat.

Niinpä muutamat Mini Rodinit jo katosivatkin kaupasta tyystin. Eikä niitä ole Minien omassakaan varastossa lisää. Siis se klassinen: kaikki haluavat yhden ja saman vaatteet.

No, onnekastahan se silloin on. Ettei itse tarvitse pukea päällensä 116-senttisiä trikoita hihoiksi ja hatuiksi ja hepeneiksi.

Siis kiitos kaikki ihanat asiakkaat kun käytte! Pikkulintu lähtee nyt Satakuntaan ihastelemaan järvimaisemia. Ja koluamaan kirppiksiä, jos hyvin käy.