Pikkulintu vapaana

20+12 Muotoilutarinaa Helsingistä

2011-11-07T14:24:00.001+02:00

Kuva: kirjan tekijät

Sain vihdoinkin tilattua itselleni 20+12 Muotoilutarinaa Helsingistä. Nyt vain jännäämään, koska posti tuo.

Kirja kertoo 20 mielenkiintoisen suunnittelijan, taitelijan ja muotoilijan silmin Helsingistä. Valokuvat on Katja Hagelstamin käsialaa ja upea kirjan ulkoasu graafinen suunnittelija Piëtke Visserin luoma. Ihana! Tämä lähtee muutamille ulkomaanystävilleni joululahjaksi (löytyy myös enklanniksi).

I'm waiting for the postman to bring my 20+12 Design Stories From Helsinki book. Hurry up!

Designpotta

2011-11-05T16:20:00.002+02:00

Olen koettanut löytää Kaikulle ihanaa pottaa. Kohtahan häntä voisi välillä istuttaakin ihmettelemässä. Meinasin eilen Ikea-reissulla jo ostaa tavallisen valkoisen. Ajattelin, etten raaski ostaa mitään niin kallista kuin Dot Pot. Ehkäpä tuo oivan näköinen potta ei kuitenkaan siis vakuuttanut minua, sillä nähtyäni Hoppopin Donutin aloin villisti etsimään mistä näitä saisi ostaa...

Jälleenmyyjän löytämistä suurempi ongelma taitaa kyllä olla värivalinta. Valkoinen alaosa/harmaa yläosa -yhdistelmää ei ole, ja minä kun visualisoin, että juuri sellainen sopisi meille erinomaisesti. Juuri nyt en millään kaipaisi väriä tähän valmiiksi värisekamelskaan, mutta tummanharmaa alaosa valkoisella sisuksella ei vaan mielestäni anna oikeutta tuolle muodolle. Olen maailman huonoin päätöksentekijä kun saatavilla ei ole juuri mitä haluaisin...

Sama firma muuten tekee kahta muutakin potta-mallia, Torroa ja Arcoa.

Mahtavia blogeja

2011-11-02T18:58:00.004+02:00

Nämä ihanat ideat ovat Varpunen-blogista: tyyny, jonka sisällä on vieraspeitto ja tarroista tehty juliste. Samasta blogista löytyi myös kymmenen muuta ideaa, jotka aion toteuttaa. Ihan mahtava tekijä tuo bloginpitäjä Suki!

Olen muutosta asti, siis nyt jo kuukauden, odottanut, että valaistuisin miten tämä koti pitäisi sisustaa. Olen lukenut lehtiä, ihastellut mahtavia kuvia ja tirkistellyt itseäni taitavampien koteja blogeista.

Tänään minuun se iski, nyt illalla, sisustusinspiraatio. Sain yhtäkkiä välähdyksen siitä miten haluan kodin laittaa. Alusta asti kun saisin tehdä, olisi tämä ollut helpompaa. Mutta vuokra-asunnon rajoituksena on, että omia rahoja ei viitsi laittaa kovin paljon kiinni sellaiseen, mitä ei voi ottaa mukaansa. Tai millä ei myöhemmin ole käyttöä. Haluan tässä asiassa olla pihi ja ekologinen.

Nyt siis valaistuin, miten näillä olemassaolevilla tavaroilla ja pikkuruisilla tekemisillä voisi kodista saada enemmän omanäköisen. Todennäköisesti tämä DIY-inspis kestää hetken tai toteutus vie todella kauan, mutta en malta olla jakamatta kahta blogia, joita kovasti fanitan, ja jotka nyt luotsasivat minut tälle tielle...

Tsekatkaa Pikku Varpunen sekä Time of the Aquarius. Ihan huippuja!!!

Lisää idiksistä kunhan saan jotain tehtyä. Pitää marssia ainakin Ogelin lankakauppaan trikookudetta ostamaan sekä ostamaan lisää tarroja, ihanan värisiä tarroja julisteita varten.

COS online

2011-10-05T23:45:00.005+03:00

Aah, tämä kääntää pahimmankin päivän auvoiseen autuuteen: COS on avannut online-kaupan!

Kesän Tukholmanmatkalla olisin voinut viettää päivän COSin liikkeessä ja hypin innosta kuullessani, että COS avaa myös home-myymälän.

Nyt en ehdi kirjoittaa enempää, sillä aion vielä viimeiset minuutit ennen nukkumaan menoa koluta COSin ihanuuksia. Ooh, tulkaa vain syksyn viimat, minä aion löytää kohta ihanan takin lämmittämään!

Williams-Sonoman herkkupurkkeja

2011-09-29T12:36:00.001+03:00

Pitää tehdä ihan oma postaus näistä ihanista ruokapakkauksista, joita Williams-Sonomasta saa. Tavallisia aineksia, mutta kelpaisivat ainakin minun keittiöön ruuanlaittoa piristämään!

Tuli ihan ikävä Kaliforniaan näitä katsellessa. Jos nyt matkaisin sinne, tulisin varmaan kaksi matkalaukullista pelkkiä ruokapaketteja mukanani takaisin. Ruokaostosten teko siellä on yhtä juhlaa, niin kaunista!

Couldn't help my self but got stuck in the Williams-Sonoma site watching the delicious packaging. Last time I visited the shop, when I still lived in San Fracisco, I bought quite many as a gift to my friends. No doubt I'd bring couple of luckages home filled with these packs if I could visit California now. Missing the food shop aesthetics there!

Suursiivousta

2011-09-29T12:26:00.003+03:00

Kuva: Williams-Sonoma

Koti on täynnä muuttolaatikoita, suurin osa vielä tyhjillään. Ihan tarkalleen: neljä on vasta pakattu täyteen. Järjestelen kaiken oikeille paikoilleen samalla kun tyhjennän kaappeja, joten tämä kestää. Siis valokuva jääkaapin seinästä valokuvienlaatikkoon, patteri patterilaatikkoon.. mistä tuo nuppineulakin on joutunut tuulettimen päälle.

Näin isoa suursiivousta en olekaan aikoihin tehnyt! Kohta kaikki kiiltää, valmiina ottamaan uuden asukkaan vastaan.

Vaan todennäköisesti uudessakin kodissa joutuu ensialkuun siivoojaksi. Ainakaan ikkunat eivät ole pesty, ja ne ovatkin niin likaiset, että hädintuskin näkyy läpi... Me taas jätämme jälkeemme kiiltävät lasit.

Eikö olisi ketään suursiivoojaa, joka voisi käydä hinkkaamassa taikasienellä uuden kodin pinnat kiiltäviksi! Tiedättehän taikasienen? Olen ehkä hehkuttanut sitä aikaisemmin täälläkin. Se on vaan niin ihana! Ja toinen luottohinkkaajani on Williams-Sonomalta, hassun näköinen käteen pujotettava "moppi", jonka toinen puoli on mikrokuituliinaa ja toinen tuollaisia nyppyläisiä juttuja.

Williams-Sonoma kuljettaa näköjään nykyään Suomeenkin! Kaupassa on ainakin offline ihana valikoima valmiita leipomisaineita esimerkiksi pumpkin pie -kakkuun ja ginger bread -pipareihin. Ja tietysti ihanissa purkeissa, nehän niistä aineksista ihania tekee.

Moving on Saturday and trying to pack all things. Wondering where all this stuff came from!
And I wish it was only the packing I need to do. I also must clean!
The Williams-Sonoma cleaning mitt that I bought years ago in the Chestnut street shop makes it a bit more fun. Mine is even in the lavender colour, luxury in the form of functionality.

Happy to see that Williams-Sonoma nowadays deliver to Finland too! Their food packaging looks so delicious and makes an everyday moment in the kitchen happy :)

Suomen kaunein kattaus

2011-09-28T09:32:00.006+03:00

Iittalalla on meneillään Suomen kaunein kattaus -kilpailu. Yleisöä pyydetään lataamaan kilpailuun kauneimmat kattauskuvat.

Kuvaan ravintoloissa aina kauniit annokset ja kotona arkikattauksetkin pääsevät muitojen albumiin, silloin kun kamera on tarpeeksi lähettyvillä.

Tuotokset vuosien varrelta keskittyvät nähtävästi kyllä enemmän ruokaan kuin astioihin, huomaan katsoessani valokuvakirjastoa. Mutta kauniit astiat nostavat simppelimmänkin keiton kauniiden kastiin. Loistaahan se timanttikin vain kun taustavalo on kunnossa.

Ehkäpä lähetän jonkun otoksen kisaan. Vinkkaan teitä sitten äänestämään!

The most well known Finnish glass and kitchenware company Iittala organizes The most beautiful Finnish setting contest. As I always take picture of beautiful dinner settings, no matter if it was an everyday lunch or a Friday evening glass of wine, perhaps I should attend too! I'll let you know if I send my stuff and ask you to vote ;)

Aika lentää taas!

2011-09-28T09:14:00.000+03:00

Onpas pitkä tauko ollut bloggamisesta.
Nyt kun äitiyslomalla on taas aikaa haaveilla omaankin piikkiin, pitääpäs päivittää tänne kaikkia ihania juttuja mitä eteen tulee.

Muutamme muutaman päivän päästä, joten sisustusinto on korkeimmillaan... Odottelen kuitenkin, että pääsen fiilistelemään huoneiden tuntua, ennenkuin ryntään ostamaan Tapiovaaran Mademoisellen ja muuta ihanaa. Keksin vasta Bukowskin netti-huutokaupan. Helanderinkin tarjonnan katson joka kuukausi. Tässä kuussa huutopäivä on valitettavasti muuttopäivä... Jos joku on menossa, vinkkaan mielelläni mitä voisi huutaa minulle. Löysin monta ihanaa 50-luvun henkitä aarretta sieltä!

Japanilaisia trendejä

2010-11-23T12:34:00.002+02:00

Japanilaisuuteen kuuluu leikkisyys ja oivaltavuus. Niinpä käyntikorttikin taipuu hauskaksi japanilaisten käsissä. Käyntikorttihan on äärimmäisen tärkeä statussymboli nousevan auringon maassa. Japan Trends -blogi kertoo, että meishinsä voi valmistaa Japanissa jopa kullasta.

Omaan makuuni sopisi kuitenkin paremmin pienoismallivalmistaja Tamyan oivallus: käyntikortti, jonka kirjaimet ja numerot voi irrottaa ja koota uudestaan pienoismalliksi.

Oikeasti Tamiyan valmisti nämä kortit promotakseen brändiään. Käyntikortti-pienoismalli-kit-mainos sai kuitenkin suuren suosion ja voitti Kultaisen Leijonen Cannesin kansainvälisellä mainosfestivaaleilla 2010. Ja voimme ehkä toivoa, että tällaisia kortteja saisi tilata pian personoituna myös itselleen!

City Pages

2010-11-09T16:57:00.004+02:00

Tästähän tulee nyt Urban Outfitters -marraskuu.. En malta kuitenkaan olla kirjoittamatta UO:n City Pages -osiosta.

Mielenkiintoista siinä ei ole pelkästään kaupungit, joista kertoo kaupungin asukas omin silmin, vaan tyypit, jotka kaupungeista kertovat. Hyviä blogeja!

Suosikkini tähän mennessä on Lontoolaisen Tommyn This is Naive -blogi. Mahtavia kuvia asioista ja paikoista. (Ks. blogi-poustauksien lisäksi LO-FI GUIDES eri kaupungeista.) Melkein kateus iskee kun sivutkin ovat niin "juuri sellaiset mistä tykkään". Upeiden värimaisemien keskeltä poimin ilahduttamaan kuvan vanhoilta kotikulmiltani Pacific Heightsista San Franciscosta. Vinossa käveltiin kotiin ja kotoa.

Jään odottamaan UO:n vastausta saisimmeko pian Helsingin muiden joukkoon. I'll keep you posted.

LO-FI: San Francisco, Presidio. Tätä näkyä katsoin useasti porrasjuoksun lomassa kotikatuni päässä.

Tietokonetapetteja

2010-11-09T16:37:00.000+02:00

Seikkailin pitkästä aikaa Urban Outfittersin sivustolla ja äkkäsin uuden osion: desktop wallpapers. En nyt ihan suorastaan hurmaantunut näistä, mutta uusi taustakuva piristää aina. Book club -tornimiehet pääsivät ilokseni.

Muotia pilkkahintaan NYCin ja Tukholman matkaajille!

2010-10-29T10:28:00.001+03:00

Kaksi suosikkiani, jenkkiläinen muoti-kauppa Creatures of Comfort ja ruotsalainen vaatemerkki Fifth Avenue Shoerepair järkkäävät mallikappaleiden (ja menneiden mallistojen) ale-myynnin.

NYCissä ja Tukholmassa lähipäivinä vierailevat, käyttäkää hyväksenne!

Creatures of Comfort:
Now through Oct. 30th
174 Ludlow
1-8 pm

Fifth Avenue Shoerepair:

Astoria/ Nybrogatan 11

Fre 28 Okt kl 07-19

Lör 30 Okt kl 10-19

Sön 31 Okt kl 10-17

Renee Voltaire

2010-04-17T21:19:00.001+03:00

Kirjoitin reilu vuosi sitten löytämästäni ruotsalaisesta nettikaupasta, josta sai tilata mm. Renee Voltairen ihania luomutuotteita. Surukseni Evitamin.se-kauppa oli kaiketi lopetettu (tai sivut olivat muuten van alhaalla), joten päädyin tilaamaan elävänravinnon tuotteita suoraan Reneevoltairen nettisivuilta www.reneevoltaire.se.

Lähetyskulut olivat törkeät 250 Kr (n. 25 e), joten kerralla on tilattava isompi satsi, ennenkuin shoppailu ruotsissa lyö leiville. Toisaalta, Renee Voltairen tuotteet (joita kyllä nykyään saa suomestakin, muistaakseni mm. Sis Deliltä) ovat niin kauniita, ja suhteellisen edullisia, joten eurojen menettäminen per pakkaus tuntuu ihan kohtuulliselta.

Kohta keittiössäni komeilee kaunis uusi hunajapurkki. En malta odottaa!

"Form Follows Function doesn't mean everything must look the same"

2010-03-29T14:33:00.004+03:00

Vuona 2000 olin Tonfisk Designin apuna Frankfurtin kuuluilla sisustusmessuilla. Muistan, että tonnikala-poikien slogan kuului jotenkin otsikon lailla (ks. Form Follows Functionin alkuperästä). Minusta se oli hauska tapa kertoa täysin uudelta näyttävien kahvikuppien lanseeraamisesta markkinoille.

Form Follows Function -ajatus Tonfiskin lisäyksin nousi päähäni katsoessani uuden vaate-tuttavuuteni Whistlesin webbi-kauppaa: käytettävyydeltään helppo ja simppelin toimiva ei tarkoita, että kaiken pitää näyttää samalta.

Olen ehdottomasti epä-kikkailujen puolestapuhuja mitä tulee nettisivujen rakentamiseen. Helppous on kaunista ja kikkailu luotaan työntävää. Mutta ehkä Whistles on onnistunut pienellä oivalluksella tekemään asiaan uuden näkökulman. Nautinnollista!

Pikkulintujen kitarasoolo

2010-02-19T21:42:00.000+02:00

40 pikkulintua soittaa karhean särisevästi Celeste Boursier-Mougneotin installlaatiossa Gibson Les Paulia. Ruoho vihertää ja pesullakin voi käydä pikkuisessa tekolammessa.

Pikkulintu sai ystävän

2010-02-17T13:47:00.003+02:00

Villikanin blogi alkoi virallisesti eilen. Pikkulintuna katselen edelleenkin maailmaa yläimoista, ja raportoi elämyksellisyydestä ja estetiikasta.

Villikanin blogissa perehdyn kuitenkin erityisesti luomuun ruokana ja kosmetiikkana. Siis kaikkeen, mikä sulautuu suoraan verenkiertoomme ja muovaa kehoamme ja mieltämme.

Toivottavasti aiheella on muitakin ystäviä minun ja Töölönlahden joukon lisäksi!

Tsumori Chisaton pääskyset kirmaavat jo

2010-02-17T13:29:00.005+02:00

Vesivärien leikki ja eläinhahmot piristävät Tsumori Chisaton uusintakin kokoelmaa. Searching for the blue bird -nimistä kevät/kesä 2010 -mallistoa voi ostaa esimerkiksi webistä suoraan Japanista..

Japaniin ihan fyysisesti matkaavat pääsevät hypistelemään ihania materiaaleja monen kaupan tangoissa. Tokiossa omia liikkeitä on jo kolme, muista jälleenmyyjistä puhumattakaan. Vaikka rakastan pikkuputiikkeja, Isetanin Shibuyan valikoima tyydyttää muodin rakastajan intohimoja useiden päivien katselujen verran.

Lapsellisuus ja mielikuvitus lentämään sinisten lintujen kanssa!

The Candystore Collective

2010-01-23T15:32:00.001+02:00

A Story for Candy Store Collective by Alyson Fox from Coloring Book Studio on Vimeo.

San Franciscolaisen Candystore Collectiven ajatuksena on koota vielä tuntemattomia, eri alojen designereita samojen seinien sisään. Suunnittelijoilla on näin kaupallinen väylä kasvaa menestykseen.

Lopputulos on söpöjä paperitavaroita, käsinpainettuja keittiöliinoja, avantgardea vaatteina, ja kaikkea silmää hiivelevää maailmalta.

Amerikkalaiseen estetiikkaan kaupan valikoima ainakin vetoaa, sillä karkkikauppiaitten yhteisö avasi jo toisen liikkeensä syksyllä 2008 suositulle Fillmore St. Toinen sijaisee sateenkaari-alueena tunnetun Castron ja Missionin välimaastossa.

Nettikaupan tarjonta on offline-kauppaa suppeampi, mutta kaukokaipuussa sekin välttää.

www.candystorecollective.com

Raw Food = Puhdasta Elämää

2010-01-22T22:54:00.003+02:00

Siitä asti kun pari viikkoa sitten palasin Kalifornian auringosta, olen haikaillut siellä bongaamiani elävän ravinnon leipiä. Living Food poistui muodista jo vuosikymmen sitten, nyt Kaliforniassa puhutaan raakaravinnosta. Raw Food on päivän sana. Kutsutaan siis noita kuivaakin kuivempia levyjä raakaravintoleiviksi.

Mutta kun yritin tilata noita huumeleiviksikin nimittämiäni addiktoivia korppuja Suomeen, deletoin online-kauppa toisensa jälkeen tilaukseni nähtyäni kuljetuskustannukset. Halvin taisi olla 78 dollaria. Ja kun leivät eivät itsessäänkään ole edullisimmasta päästä (äiti, älä tarkasta hintaa), en millään raaskinut tilata.

Tänään, kauheiden vieroitusoireitteni vallassa, päätin jälleen kerran yrittää. Google, tuo pelastava enkeli, toi silmieni eteen kaupan, joka ei tilausvaiheessa (ainakaan) ilmoittanut kuljetuskustannuksia.

Peukut pystyssä siis odotan, jos huumelastini pääsisi perille, ja minä pääsisin rouskuttelemaan himoissani porkkanasta, selleristä, yrteistä ja idätetyistä auringonkukansiemenistä kuivattaen valmistettuja herkkusia.

Tullimiehet: älkää ryöstäkö pakettian ja estäkö elämäni tämän hetken ainoaa iloa!

Muutkin laiskat kokit, jos kaipaatte raakaravintoa, tsekatkaa www.Shoprawfoods.com!

Kitsune Noir ja Better Ideas

2010-01-22T22:43:00.001+02:00

Rethink Scholarship at Langara 2010 Call for Entries from Rory O'Sullivan on Vimeo.

Löysin Kitsune Noirin blogista mielenkiintoisen videon. Blogi esittelee mielenkiintoisia taidepätkiä musiikista kuvituksiin ja ympäristöihin.

Videon oli lähettänyt Kitsunen blogin lukija Rory O'Sullivan. Videon tarina löytyy blogista. Taidekouluun mielivät kiinnittäkää huomiota myös videon sanomaan.

Love the idea!

Kuka voittaa: pupu, orava vai kettu?

2010-01-22T15:43:00.002+02:00

Sain ystävältäni lahjaksi kolme ihanaa sormusta. Ne muodostavat yhdessä kilpajuoksevien pikkueläinten kultaisen ryhmän.

"Minä voitin, minä voitin", huutaa juuri pupunen pöydälläni. "Eipäs vaan minä", toteaa kettunen siihen perään.

Näiden ihanien kanssa minun sitten pitää elellä... Miten ihanaa!

Sosiaalipornoa timanttien loisteessa

2010-01-22T00:39:00.006+02:00

The Real Desperate Housewives kertoo joukosta kilpailuhenkisiä naisia. Rouvien elämäntehtävänä on näyttää hyvältä ja huolehtia amerikkalaiseen pyhimysmäiseen tapaan perheestä.

Oman ulkokuoren kiillotus vie kuitenkin niin paljon aikaa, että yhdellä Orange County -sarjan naisista on kaksi nannya kolmen lapsen hoitamiseen. Se siis siitä perhekeskeisestä elämäntehtävästä.

"It's a simple procedure, like having your teeth withened", kertoo viisikymppinen rouva kasvojenkohotuksesta. Iho on pidettävä kireänä, jotta miehet eivät sorru nuorempiin. Se on naisen kohtalo. Elämäntehtävänä onkin siis mies.

Rouvien tavatessa toisiaan suurin osa energiasta kuluu oman egon pönkittämiseen. Olisi mielenkiintoista kuulla mitä perussuomalaiset jököttäjät sanoisivat itsekehun tulvasta kun jo tällainen kosmopoliitti egoistikin meinaa tipahtaa tuolilta ylistyssanojen sinkoillessa. Uskomatonta!

Nimestään huolimatta The Real Desperate Housewives on siis kaukana epätoivoisuudesta. Ainakin sarjan päähenkilöiden esittämissä päiväunissa.

New Yorkin versiossa naiset toistelevat olevansa kateuden kohteita, koska heidän elämänsä on niin täydellistä rikkauksien ansiosta. Mutta Kalifornian OC-sarjassa rouvat mainitsevat, ettei elämän upeus ole kiinni varakkuudesta, vaan siitä miten mehevästi osaa rahansa käyttää ja näyttää.

Katsoessani toista jaksoa uusimmasta Orange Countyn tuotantokaudesta, minusta alkoi tuntua kuin edessäni olisi teeraario ja siellä laboratoriorottien sirkustempaus. Kaikki tuntui vain hupaisalta. Teini-ikäisten ihmissuhderiidoilta kuulostavat draama-hetket kun ovat sarjan arkipäivää.

Mutta mikä minä olen rouvia neuvomaan. Aah, Awesome, cute -lifestyle on kullekin meistä niin erilainen. Olisihan se monelle unelma saada nenäleikkaus 17-vuotislahjaksi ja herätä äidin kanssa samaan aikaan sairaalsta (äiti kun oli samaan aikaan leikeltävänä).

Ei OC:n kukkuloilla avautuvat näkymät, lämmin ilma ja palmujen huojunta tekisi pahaa joka aamu, myönnän. Mutta sosiaaliporno kerran vuodessa tv:n välityksellä riittää tällaiselle pikkukylän tyllerölle. Jo sen katsomisesta kertominen heikottaa. "James, I need some foot massage, I feel dizzy".

Katso ilmaiseksi tätä ja vähän muutakin hömppää, jos et vielä ole saanut rehkittyä Laguna Beachin talorahoja kasaan.

Eksempel

2010-01-22T00:03:00.003+02:00

Kuva: Eksempel Spring Summer 2010

Olin 2004 Japanissa muotimessuilla esittelemässä suomalaisia aikaansannoksia kun viereisellä osastolla esittäytyi tanskalainen Eksempel-merkki. Nuori tanskalainen suunnittelija oli luonut kokeellisia vaatteita kirkkaissa violeteissa ja vihreissä, ohuen ohuesta silkistä.

Vuosien varrella olen usein miettinyt miten Eksempel lähti menestymään. 2004 Pernilla Winther ei ollut vielä tehnyt montaakaan mallistoa, mutta oli silti noussut Tanskassa lupaavimpien uusien designereiden listalle.

Katsastin siis uudestaan Eksempelin mallistoja. Kokeellisuus oli lisääntynyt ainakin materiaaleissa, mutta vaatteista oli lähtenyt jotain herkkyyttää ja leikkauksien outoutta. En siis tiedä, rakastuisinko näihin vaatekappaleisiin itse enää kuten kuusi vuotta sitten.

Te, jotka ihastutte näihin ikihyväksi, voitte shoppailla vaatteita Asosin online-kaupassa. Ja me muut voimme tirkistellä tanskalaista muoti-sceneä Pernillan blogista.

40-luvun pehmeyttä

2010-01-21T23:40:00.003+02:00

Kuva: Urban Outfitters

Vintage-tyyliset vaatteet ovat viime kausina valloittaneet massamuotia. 20-, 30- ja 40-luku ei ole enää kirppari-rottien juttu (siis minun), vaan naiselliset, hennot leikkaukset valloittavat kaikki kaupat.

Ja niin taas tänkin kesänä.

Rakastan itse juuri viime vuosisadan alkukymmeniä. Jos omaisin pitkulaisen poikavartalon, pukeutuisin päivittäin kukkamekkkoihhin, jotka roikkuisivat laihan varteni päällä. Tai hyvin laskeutuvista materiaaleista valmistettuihin maskuliinisiin suoriin housuihin ja räätälin taidonnäytteinään luomiin jakkuihin. Marlene Dietrich ja mustavalkoiset elokuvat...

Tänä kesänä kurvikkaammatkin voivat nauttia hennosta feminiinisyydestä 40-luvun nostaessa päätään. Muodot ovat muodissa. Ainakin 50-lukua lähestyttäessä.

Urban Outfitters näyttää kevään ensimmäisessä katalogissaan mallia modernista vintagesta.
Kesä, tule jo! Mintuvihreä tuoksuu tänne asti!

Kuva: Urban Outfitters

Hyvä naiset! Hyvä tavoitteet!

2010-01-18T00:25:00.000+02:00

Niin, nyt on laihdutusnumeroiden suurin sesonki. Jokainen naistenlehti toitottaa taas keinoja rantakunnon saavuttamiseen.

Vaan haluan kohottaa hurraa-huudot ystävälleni Marielalle, joka saavutti syksyn aikana mielettömän tavoitteensa ja laihtui kaksinumeroisen määrän voipaketeissa laskettuna!

Marielan aatoksia kohti makkaratonta mahaa voi lukea Laihisraivarit-blogista, joka antaa mielestäni inspiraatiota kelle tahansa terveestä elämästä kiinnostuneelle. Ja erityisesti kiloja karistaville! Myös uusin Kauneus ja Terveys tarjoaa ihanan kuvan neidistä -10kg, artikkelin kera.

Hurraa saavutukset! Hurraa me ihanat naiset!

Pikkulintu tekee urheilutavoitteen keväälle 2010, joka tarkoittaa joka toinen päivä spurttailua ja jalan nostoja. Tsemppiä tarvitaan!

Puun elämä paperilla

2009-12-17T09:54:00.006+02:00

Kaunis mikä kaunis. Hiljaista puhetta.

Lauren Manoogian ja New High (M)art

2009-12-17T09:38:00.005+02:00

Lauren Manoogian tekee koruja MANU-merkille metallista, paperista, tarrasta ja nahasta.

Ihana näkökulma itsensä koristautumiseen: yksinkertaista, mutta vahvaa. Korut muistuttavat intiaanikulttuurista, tai jostain kansallisromanttisesta, jota löytyy jokaisen maan historiasta, käsityöläisten ajalta.

Mielenkiintoisia koruja löytyy myös New High (M)art -kaupan kätköistä. Los Angelesilaisessa putiikissa kohtaavat hulluus, taide ja utelias asenne. Kaupan ideana on yhdistää taide, muoti ja kaupallisuus uudenlaisilla tavoilla. Pienestä shopista löytyy paikallisia pieniä suunnittelijoita taiteen ja muodin eri muodoissa.

Kalifornian Colette. Kannattaa lukea heidän blogiaan ja bongata uusimmat maailman ihanuudet tavaroiden tasolla.

Tämä inspiroi minuakin kaivamaan korupihdit esiin taas tammikuussa kotiin palatessani ja kustomoimaan tylsiksi käyneet vaatteet uusiksi veistoksellisiksi luomuksiksi. Piirustusvihko on jo täynnä ideoita.

Kuka on Eeva-Inkeri?

2009-11-29T19:10:00.005+02:00

Kuka on Eeva-Inkeri, jonka Andy Warhol ikuisti saman nimiseen teokseensa?

Törmäsin tähän teokseen täällä amerikassa ja kiinnostuin Eeva-Inkerin taustasta. Suomalaista sukujuurta? Nenä ei tosin näytä pieneltä töpökältä kuten meillä usein on, mutta ehkäpä kyseessä on karjalainen emäntä, jolla oli venäläiset esi-isät ja siksi valtava haisteluväline.

Mutta tämä on vain arvailua. Tietolähteeni wikipedia ja google vaikenevat.

Osaisiko joku kertoa Eeva-Inkerin tarinan?

Designer-vaatteita pilkkahintaan

2009-11-29T02:03:00.007+02:00

Nyt joka tyttö voi loistaa juhlissa suurten suunnittelijoiden luomuksissa. Hevre Legerit, Helmut Langit, Proenza Schoulerit ja muut huippusuunnittelijat ovat alennuksessa! Kuvan Moschino Cheap and Chicin tuxedo dress sujahtaa päällesi 75 dollarilla.

Tosin vain yhdeksi illaksi. Nimittäin, Rent The Runway vuokraa muotiluomuksia joka tytölle. Hinnat vaihtelevat muutamista kympeistä tuhansiin, riippuen koltun alkuperäisestä hintalapusta. Moschinon halpis-malliston mekko maksaa uutena 750 dollaria, eli vuokralaiseksi pääsee kymmenesosalla.

Pesulasta ei juhlinnan jälkeen tarvitse huolehtia, ja mekon palautuspaketin postimaksu on valmiiksi maksettu. Ei siis kuin juhlapuku viikattuna laatikkoon ja posteljoonin matkaan.

Rent The Runway -fanin täytyy antaa itsestään tietoja ennenkuin pääsee palvelun jäseneksi. Jonotuslista membershipin saamiseksi on pitkä jo nyt, vaikka sivusto on vasta avattu. Mutta kun oma vuoro päästä osalliseksi ihanista luomuksista koittaa, jäsenmaksu on täydet nolla dollaria! Ei siis huolta, pukuloistoa voi vain ihastella.

Niin, ja tietysti tarjoan blogini lukijoille jonon ohi VIP-passin. Voila! Ah miten halpaa on olla design ja näyttää kalliilta.

p.s. Rent The Runway esittelee myös "nimettömämpien" suunnittelijoiden kuten Project Runwaylla fierce-huudoistaan tutuksi tulleen Christian Sirianon luomuksia. RTR:n pläräys on melkein mielenkiintoisempaa kuin muotilehtien lukeminen!

I REPEAT, DO NOT

2009-11-19T00:23:00.004+02:00

Asun San Franciscon turvallisimmalla alueella. Ehkä turvallisimmalla koko Yhdysvalloissa, arvioisin.

Mutta lahden toisella puolella Oaklandissa eletään päinvastaisessa ympäristössä. Lähes joka päivä uutisissa kerrotaan murhasta, ampumavälikohtauksesta, loukkaantumisista. Ei siis ihme, että Oaklandista kotoisin olevat tytöt halusivat välttämättä jättää minut aivan kotitaloni eteen annettuaan minulle kyydin yhteisen tutun luota. Oaklandissa asuvat eivät pimeällä kävele metriäkään.

Seuraava, edellisten Oaklandilais-tyttösten ystävältä saamani sähköposti "varotoimista" on siis arkipäivää monessa amerikkalaisessa kaupungissa. Pahimpaan osataan varautua. Suomalaisesta tämä tuntuu surullisen absurdilta... mutta, käytin viestin lukemiseen viisi minuuttia, ja olen varma, että osaan toimia oikein, jos paha sattuma osuu kohdalle.

Crucial …

Because of recent abductions
In daylight hours, refresh yourself of these things to do in an emergency situation...
This is for you,& for you to share with your wife, your children, & everyone you know.

1. Tip from Tae Kwon Do :
The elbow is the strongest point on your body.
If you are close enough to use it, do!

2. Learned this from a tourist guide.
If a robber asks for your wallet &/or purse, DO NOT HAND IT TO HIM.
Toss it away from you.... Chances are that he is more interested
in your wallet &/or purse than you,& he will go for the wallet/purse.
RUN LIKE MAD IN THE OTHER DIRECTION!

3. If you are ever thrown into the trunk of a car,
kick out the back tail lights and stick your arm out
the hole & start waving like crazy.
The driver won't see you, but everybody else will.
This has saved lives.

4. Women have a tendency to get into their cars
after shopping, eating, working, etc., & just sit
(doing their chequebook, or making a list, etc.
DON'T DO THIS!)

The predator may be watching you,
& this is the perfect opportunity for him to get in
on the passenger side, put a gun to your head,
and tell you where to go.

AS SOON AS YOU GET INTO YOUR CAR,
LOCK THE DOORS AND LEAVE..

If someone is in the car with a gun to your head
DO NOT DRIVE OFF,

Repeat:
DO NOT DRIVE OFF!

Instead run the engine and speed into anything, wrecking the car.
Your Air Bag will save you.

If the person is in the back seat they will get the worst of it.
As soon as the car crashes bail out and run.

It is better than having your body found in a remote location.

5. A few notes about getting
into your car in a parking lot, or parking garage:

A.) Be Aware:
look around you, look into your car,
at the passenger side floor, and in the back seat

B.) If you are parked next to a big van,
enter your car from the passenger door.
Most serial killers attack their female victims
by pulling them into their vans while the women
are attempting to get into their cars.

C.) Look at the car parked on the driver's side of your vehicle,
& on the passenger side.... if a male is sitting alone
in the seat nearest your car, you may want to walk back
into the mall, or work, & get a
guard/policeman to walk you back out.

IT IS ALWAYS BETTER TO BE SAFE THAN SORRY.
(And better paranoid than dead.)

6. ALWAYS take the elevator instead of the stairs.
Stairwells are horrible places to be alone, & the perfect crime spot.
This is especially true at NIGHT!

7. If the predator has a gun & you are not under his control,
ALWAYS RUN! The predator will only hit you (a running target)

4 in 100 times; & even then, it most likely WILL NOT be a vital organ.
RUN, preferably in a zig -zag pattern!

8. As women, we are always trying
to be sympathetic: STOP!!
It may get you raped, or killed.

Ted Bundy, the serial killer, was a good-looking,
well educated man, who ALWAYS played on the
sympathies of unsuspecting women.

He walked with a cane, or a limp,
& often asked 'for help' into his vehicle or with his vehicle,
which is when he abducted his next victim.

9. Another Safety Point:
Someone just told me that her friend heard
a crying baby on her porch the night before last,
& she called the police because it was late
& she thought it was weird... The police told her

'Whatever you do, DO NOT open the door..'
The lady then said that it sounded like the baby
had crawled near a window, & she was worried
that it would crawl to the street & get run over.

The policeman said, 'We already have a unit on the way,
whatever you do, DO NOT open the door.'

He told her that they think a serial killer
has a baby's cry recorded & uses it to coax
women out of their homes, thinking that someone
dropped off a baby. He said they have not verified it,
but have had several calls by women saying that
they hear baby's cries outside their doors
when they're home alone at night.

10. Water Scam!
If you wake up in the middle
of the night to hear all your taps outside running,
or what you think is a burst pipe,

DO NOT GO OUT TO INVESTIGATE!
These people turn on all your outside taps
full bore so that you will go out to investigate
& then they attack.

Stay alert, keep safe, and look out for your neighbours!
Please pass this on.
This e-mail should probably be taken seriously because
the Crying Baby Theory was mentioned on
America 's Most Wanted when they profiled
the serial killer in Louisiana

I'd like you to forward this to all the women you know.
It may save a life.
A candle is not dimmed by lighting another candle..
I was going to send this to the ladies only, but guys,
if you love your mothers, wives,sisters,daughters, etc.,
you may want to pass it onto them, as well.

Send this to any woman you know that may need
to be reminded that the world we live in
has a lot of crazies in it, & it's better to be safe than sorry..
Everyone should take 5 minutes
to read this.
It may save your life or
a loved one's life

Hurraa Marimekko!

2009-11-18T07:25:00.005+02:00

Heidi Klumin tähdittämän Project Runwayn kuudennella tuotantokaudella Marimekko on jälleen päässyt värittämään tällä kertaa Los Angelesissa tapahtuvan kilpailun tiloja.

Kolmannella tuotantokaudella väriä toivat ainakin punamusta Kaivo. Tällä kertaa kilpailijoiden vuodevaatteita koristaa Erja Hirven Valmuska ja työhuoneen seinillä roikkuvat Fujiwo Ishimoton jo melkein kymmenen vuotta sitten suunnittelema Lähde-kangas heleän vihreänä.

Molemmat kankaat ovat melko yllättäviä valitoja. Vaika Lähde on mielestäni yksi kauneimpia Marimekon kankaita, olisi taustalle sopinut joku räväkämpi tunnelman luoja.

Niin, Lähde on todellakin suosikkini ja haikailen vieläkin muutaman vihreän pellavaisen, monimetrisen kappaleen perään... Yhden lahjoitin äidilleni ja toine päätyi vahingossa ystäväni äidille.... pitkä tarina.

Mutta Marimekolle hurraata! Lisää valloituksia maailmalla odotellessa.

Kosketus iholla on ylellisyys

2009-11-18T05:37:00.009+02:00

Koin elämäni upeimman vartalohoidon. Se oli yhdistelmä sensuellia kosketusta ja kiduttavaa jyystämistä. Tuoksuvana pullataikinana hieromapöydällä, ajattelin ensimmäisinä minuutteina.

Virallisesti kokemukseni nimi on Deep Tissue Massage. International Orangen hieronta-hoito on yhdistelmä Thai-hierontaa, klassista- ja urheiluhierontaa sekä Craniosacral-terapiaa. Avatessaan jumiutuneita lihaksiani tunsin hieroja-Sarahin pehmeän ihon ja käsivarret kyynerpäitä myöten.

Kokemukseni oli nimestään huolimatta paljon enemmän kuin hieronta. Makasin lämpimien, puuvillaisten peitteiden alla Sarahin tullessa tyynesti huoneeseen. Ensin hän kosketteli vartaloani peitteiden läpi, aivan kuin valmistaen ihoani vieraan ihmisen lähestymiselle. Paljaan ihon ystäväksi hän pyrki silityksin. Kunnes varsinainen syvien lihasten luo pyrkiminen alkoi. Tuskaa.

Tuska oli kuitenkin niin hetkittäistä, että ajatukset olivat vain nautinnolliset. Venyin ja vanuin, heiluin... tunsin kuinka lihakseni rentoutuivat - nekin, jotka olivat päiviä olleet jomottavat ja jököttävät. Ymmärrän nyt, mistä sulaa vahaa -sanonta tulee. Olin sitä hänen käsissään.

Välillä hierottujen alueiden päällä oli kuuma pyyhe, silmieni päällä kurkunviipaleet ja edellisten päällä koko kasvot peittäen höyryävä kääre... Käsieni alla käväisi pyöreä, pehmeältä tuntunut tyyny, jolla lihakseni lepäsivät oivallisesti lihakset hierojan ulottuvissa. Varpaitteni ympärille Sarah sitoi tiukkaan kuumat rätit ja pyöritteli nilkkoja.

Yhdistelmä brutaalia ja äärimmäisen sensitiivistä kokemusta oli kaikki aistit avaava. Sarah suihkutti jasmiinin tuoksua kasvoilleni ennenkuin alkoi painamaan niskani energiapisteitä. Vatsallani maatessa hengitin raskaasti kipeiden lihasten auetessa katsellen hieromapöydän aukosta vedessä uivia orkideoja.

Haluaisin antaa kaikille lahjaksi saman kokemuksen. Oloni on euforinen. Ehkä endorfiinien nostajana olivat myös ennen raakaa hyväilyä ahmimani tumma suklaa ja sokerisen pehmeät aprikoosit, ja aavikkokermalta tuntunut Rooibos-tee. Täydellinen kokemus.

p.s. nyt kun olen alkanut paljastamaan shoppailu-syntejäni, mainittakoon, että minulla oli tännekin -50% alekuponki... Ja sain täältä lisää alennuskuponkeja muihin liikkeisiin. En melkein kestä tätä ale-villitystä...

---

2009-11-17T06:52:00.007+02:00

Tämä valokuva saa aina sydämeni sulamaan ja paljon positiivista vapinaa aikaiseksi. Siksi halusin jakaa sen kanssanne.

Kuva on Les Zigouis -lastenvaatemerkin katalogista. Pienen ranskalaissuunnittelijan kädenjälki on humoristista sofistikoituneella ja erittäin sympaattisella tavalla. Kuin japanilaisen ja ranskalaisen söpöyden yhdistelmä. Formidable!

Kinderit Kitchenissä

2009-11-17T06:28:00.009+02:00

Fiskarsia? Väriensä puolesta kyllä, mutta eihän Fiskars nyt näin humoristinen ole... Ainakaan vielä. Mielestäni laadukas voisi hyvin leikitellä.

Näiden veitsien takana on kuitenkin sveitsiläinen keittiövälinevalmistaja Kuhn Rikon. Kinder Kitchen -tuoteperhe on yksi sen kokkausväline-sarjoista, lapsenmielisenkin hymyilevään saava joukko hassun värisiä ja mallisia välineitä ruuanlaittoon. Minäkin haluaisin tarttua tällaiseen veitseen!

Mutta mitäs kun pesukone ei olekaan hauska, tai tiskiharja?
Kuka siivoaa jäljet ;)

Yksinkertainen on kaunista

2009-11-17T06:17:00.005+02:00

Usein Suomessa näkee pakkauksia, joihin on käytetty kaikki sateenkaaren värit. Tuntuu, että elämme vielä siinä uskossa, että vähäeleisyys on merkki köyhyydestä.

Maailmalla pakkaukset sen sijaan ovat samaan aikaan huomiota herättävän simppeleitä, juuri ilmavuutensa takia erottuvia.

Mutta vähä-värisyyden voi tulkita myös ekologiseksi valinnaksi: vähemmän myrkkyjä. Eikä mikään bisnes kaiketi pidä pahana pientä kustannussäästöäkään...

Siis miksi me vielä haluamme kertoa kaiken mahdollisen pienessä palassa paperia?

Simple is beautiful, kuiskii minulle kuvan paketti. Ei tule kauppoja, mutta kun joskus taas haluan värjätä vaatteitani, muistan taatusti nämä tuotteet. Online niitä myy mm. Urban Outfitters.

p.s. värjäämällä vaatteet pesukoneessa, saa vanhasta ihka uutta - mustasta taas syvän mustaa ja pois muodissa olevasta jotain täysin tätä päivää. Suosittelen! Mutta, huumorimielellä. Lopputulos ei ole aina odotusten mukainen...

Amerikka piiskaa kuluttamaan, porkkanoilla

2009-11-17T01:14:00.007+02:00

"Give and Get 30%! Saat 30% alennuksen kaikista tuotteistaan neljän päivän ajan. Ja ostaminenko pinnallista? Ostosummastasi 5% lahjoitetaan suoraan hyväntekeväisyyteen. Sinä siis saat ja annat samaan aikaan."

Menin lankaan, hyvällä omatunnolla. Otosten ja huomattavan alennuksen jälkeen sain käteeni uuden alennuskuponnin: "seuraavan kuukauden aikana, kolmena valittuna päivänä, 40% kaikista tuotteista."

Postilaatikkooni taas oli tällä välin tipahtanut lappu, jossa luvattiin 25% pois, myös jo alennetuista tuotteista.

Ja vastattuani netissä kyselyyn siitä, mitä mieltä olin viimeisimmästä ostokokemuksestani, sain koodin, joka oikeuttaa 20% alennukseen yhdestä normaalihintaisesta tuotteesta seuraavan 3 kk aikana.

Niin, en tietysti maininnut, että ne, joilla on Gap/Old Navy/Banana Republic -kortti, saa joka tiistai 10% alennusta olipa mikä kuukausi tahansa.

Jos ynnäisin siis yhteen potentiaaliset alennukset, kuinka paljon olisin voiton puolella ostelussa?
Ja edelliset houkutukset kuuluivat vasta yhden vaatekonsernin viimeisen viikon aikana lähettämiin kampanjoihin.

Ale-huumaan kutsuvat jokapäiväisin sähköpostein myös Barney's New York, Macy's, Anthropologies ja Urban Outfitters. Joka puolella on ale! Ale, ale, ale!

Olen todennut, että minkä tahansa tuotteen saa alennuksella kahden viikon sisällä sen tulosta kauppaan. Miksi siis ostaisin edes himoitsemaani täysihintaisena?

Lisäksi amerikkalaisista kaupoista löytyy aina aletuotteiden osasto. Koska kierto on erittäin nopeaa, kannattaa kahden viikon välein käydä vilkaisemassa, josko ne ihanat nyt olisivat puoleen hintaan. Niin, tämä tietysti vain, jos ei ole köyhä tutkija.

Kilpailu asiakkaista on kova ja tyhjät liikehuoneistot näyttävät, että se kovenee hetki hetkeltä. Rahalähetyksiä (Amerikan talouden eheyttämiseksi) otetaan siis vastaan.

Helliä unia italialaisessa pyjamassa

2009-11-13T19:56:00.007+02:00

Minkälaisessa asussa sinun läppärisi kulkee? Kannettavan elektroniikan voi asettaa tyylikkäimmin hellävaraiseen uneen Milanolaisen Pijama-merkin ruuduissa, pilkuissa, raidoissa ja retrossa. Simppeli idea on tyylikkäästi toteutettu webbisivua myöten. Loppuun asti hiottu kokonaisuus.

Tällaisia yksinkertaisia ideoita pitäisi Suomessakin toteuttaa bisnekseksi asti! Kaikki käsityöläiset, brändit pystyyn ja markkinointi valloilleen!!

Mamin pikku kullat!

2009-11-10T22:56:00.004+02:00

Lastenauvunut ovat nykyisin designkohteita. On juoksuvaunuja, luksusvaunuja... Ties mihin kokoon taipuvia ja taittuvia...

Mutta entäpä kun high-end kärryissä ei majailekaan vauveli, vaan koiruli!

Kalifornia on täynnä koiravaunuja työnteleviä ladyja. Kyllä, enemmistö näkemistäni koiravaunujen käyttäjistä on naisia. Mutta, olen minä miestenkin niihin nähnyt mieltyneen.

Olen monesti miettinyt syitä vaunujen käyttämiseen. Yksi tapaamistani koira-vaunuilijoista oli juuri saanut pienen suloisen maltankoiran pennun - niin pienen, ettei se vielä saanut kävellä maassa eikä kohdata muita koiria. Check. Hyväksyn.

Toiset koirat näyttävät taas niin vanhoilta, että ne eivät ehkä pysty enää lenkkeilemään emäntänsä tahdissa. Hmm. Check. Hyväksyn mahdollisesti.

Mutta entä kaikki ne tädit, jotka haluavat säästellä puudeliensa jalkoja ja kärräilevät niitä sen takia ympäriinsä? Mamin pikku kulta, älä koske siihen jätökseen, se on koirankakkaa, yäk!

Huoahdan ja mietin, että kaikkea sitä näkee...

p.s. Amazonista saa näitä, rakastuit kuitenkin ajatukseen. Dog Strollers.

Elävää Ravintoa ja Luomu-tarjontaa

2009-11-09T03:12:00.007+02:00

Kyllä Amerikassa on sitten helppo elää individuaalisti. Erilaiset dietit ovat, erityisesti täällä Kaliforniassa ihan arkipäivää. Ravintolassa ei tarvitse hävetä erikoistoiveita ja tarjoilijat suhtautuvat omalaatuisiin pyyntöihin aina positiivisesti. Kaikki järjestyy, don't worry!

Los Angelesissa aamiaislistalla ilahdutettiin proteiini-diggareita: munakas pelkistä valkuaisista valmistettuna 12.00$, sis. kolme omavalintaista täytettä. Jokainen kalorinlaskija tietänee, että valkuaisen energiapitoisuus on vain 1/6 koko munan kalorimäärästä - siis vaivaiset 15 kaloria! Siis myös laihduttajien valinta Hollywoodissa lienee selvä. Testasin elämää starana: valkuaismunakastani koristivat tomaatti, pinaatti ja herkkusienet. Oh la la!

Tarkoitukseni nyt ei kuitenkaan ollut paneutua kananmunan tai kaloreiden sielunelämään, vaan ylistää mahdollisuutta syödä terveellisesti. Kaliforniassa kaupasta saa valmiina ties minkä dietin mukaista ruokaa!

Ostin ensimmäisen kerran Los Angelesin Whole Foodsista elävän ravinnon leipää, joka on kuivatettu idätetyistä auringonkukansiemenistä, tattarista, porkkanasta, selleristä, yrteistä ja mausteista valmistetusta massasta. Ai ai mitä herkkua!

Lydia's Organicsia ei saa Suomesta, mutta katsoessani kaikkea raakaravinnon nimeen vannovaa kauppojen hyllyissä, en olisi ihmeissäni, jos energiapatukat ja muut snacksit tulisivat pian meillekin. Tässä olisi hyvä bisnesidea jollekin elävän ravinnon gurulle Suomessa. Äiti, pistetäänkö yritys pystyyn?

Mieleiseni brändinimi on kyllä jo varastettu: 18 Rabbits on nimetty perustajansa kanin Blackjackin mukaan ja kuvaa hauskasti raaka-ravinnon pupuruokavaliomaisuutta. Vihanneksia, hedelmiä ja jyviä.

Tänään siirryin askeleen pitemmälle: tilasin ensimmäistä kertaa ruokasatsini nettikaupasta nimeltä Spud! Spud! näyttää sivuillaan kunkin tuotteen matkaaman mailimäärän ja laittaa asiakkaat maksamaan kuljetuksesta koituvat päästöt. Not bad. Katsotaan tuleeko minusta vakiasiakas. Ainakin Spud! lupaa olevansa edullinen. Edullisempi siis, kyllä myrkyillä kasvatettua saa edelleen halvemmalla.

Do you have what it takes to be a tobacco exc?

2009-11-09T01:34:00.000+02:00

Amerikan tupakanvastainen järjestö ampuu kovilla. Vai mitä mieltä olette mainoksista, jotka on kuvattu "aitoina työhaastattelutilanteina" ja joissa haastattelija etsii kovan luokan johtajaa, joka on valmis sitoutumaan ja myymään... tuotetta joka tappaa.

Yksi mielestäni parhaista on viime viikkoina runsaasti ruutuaikaa ostanut muovisotilailla sanomaa buustaava klippi. En voi olla miettimättä, ovatko luvut totta? The Truth, on sivusto nimetty.

Suomessakin on viime vuosina käytetty valistuksessa huumoria, muun muassa Liikeneturvan kampanjoissa. Nauran sketseille, mutta unohdan sanoman melko pian. En taatusti pidä turvaväliä niiden valistuksen seurauksena.

Truth-kampanjan sanoma ei sen sijaan ole jättänyt aatoksiani rauhaan. Olenko tietoinen mitä minun päätökseni töissä vaikuttavat ihmisiin ja ympäristöön? Tekisinkö toisenlaisia valintoja, jos projektien tavoitteet annettaisiin samaan tapaan? Vai olenko minä "hyvien ajatusten" lähetti? Mikä on totuus??

"If you do not have what it takes to be a killing exc... Vaikuta."

Suunnittele oma pyörä!

2009-11-08T00:52:00.006+02:00

Helsinki-pyörä: Urban Outfitters

Kenkien kustomointi on ihan passé. Converse ja Nike ID porskuttavat, mutta oman näköiset pyörät ne vasta on kuuma juttu.

Urban Outfitters on rakentanut mahtavan pyöränrakennus-sivuston. Coolien tyyppien fixed gear -pyörät ovat vaikeita ajettavia, ja Republic Biken kanssa yhteistyössä rakennettavat pyörät ovatkin yksivaihteisia. Voit siis lepuuttaa jalkojasi, ja pyörä kulkee silti eteenpäin. Eikä jarruttaminenkaan kuluta kenkiä.

Pyörässä saa designata rungon värin, renkaiden sivut ja päällysen, jopa ketjut! Siis oikeastaan ihan jokaisen yksityiskohdan. Värit ovat tämän päiväin trendien mukaisia.

Oman näköisen kapistuksen suunnittelu on yllättävän vaikeaa: valinnanvapaus on niin suuri. Onneksi Urban Outfitters on tehnyt muutamia valmiita designeja, joista voi ottaa vinkkiä. Tai, kyllä Helsinki-designin värit kelpaavat sinälläänkin, valkoinen pyörä sinisillä kahvoilla.

Hinta ei todellakaan päätä huimaa. 399 $, siis alle 300 euroa! Omaa pyöräänsä voi joutua odottamaan, varoitetaan, mutta tänään tilattu pyörä rakennetaan 9.11. mennessä. Mielestäni se on aika nopeaa palvelua.

Jäin jo melkein koukkuun tähänkin sivuun.

Slow And Steady Wins The Race

2009-11-07T10:21:00.007+02:00

Kuva: Shop Standing Up

Tavarat eivät tee onnelliseksi, mutta esteettisyys ja oivallukset kyllä. Ainakin hetkellisesti.

Portlandissa sataa usein, ja siksipä kaksi suunnittelijaryhmää, Slow And Steady Wins The Race ja Stand Up Comedy pistivät hynttyyt yhteen ja loivat sateen kestäviä muotiluomuksia.

Kokeilin eilen Hollywoodissa sijaitsevassa Creatures of Comfort -lempikaupassani SSWTR/SUC -kokoelman korkokenkiä. En olisi koskaan uskonut, että satiinimaiset, hieman puuvillapopliinilta vaikuttavat ihastukset olisivat jotain muuta funktionaalista kuin säären pidennystä tuovat.

Slow And Steady Wins The Race -merkki tekee muitakin kuin sadevaatteita Portlandista käsin. Sekä perus- että kertavalmistuksena tehtyä sade-mallistoa voi Suomeen asti tilata ainakin Shop Standing Up -online-kaupasta. Kaikilla tuotteilla on tasaraha-hinta.

Uuh! Kyllä on ihanaa katsella oivalluksia.

Jos Sinkkuelämää olisi kuvattu San Franciscossa...

2009-11-06T01:34:00.001+02:00

Sex And the City kuvattiin varmaankin studiolla. Ainakin Paramount Picturesin, ainoan vielä Hollywoodissa sijaitsevan tuotantoyhtiön lavastus New Yorkia, tai toisinaan Chicagoa esittävästä kaupungista meni minulta täydestä. Kaikki oli pahvia tai lasikuitua, mutta näytti oikealta kaupungilta toimistorakennuksineen ja eri tyylisuuntien asumuksineen. Aksenttinsa toi lavastuksen sijanti ulkoilmassa: ympäristö oli oikeiden kaupunkien lailla kulunut ja likainen.

Carrie Bradshawn kotitaloa muistuttavan asumuksen oven päällä olevat reiät palautti mieleen, että kyseessä on lavastus. Reikiin kiinnitetään elokuvan mukaan sen aikakauteen sopivat lamput. Kaasulamput, elektroniset... Oli myös omituista kävellä alas metrotunneliin, ja huomata, että portaiden alapäässä tulikin seinä vastaan.

Jos Sinkkuelämää kuitenkin olisi kuvattu aidossa ympäristössä, ja vieläpä San Franciscossa, epäilen puvustuksen olleen jotain ihan muuta kuin näkemäämme korkokenkien loistoa. Mäkinen maasto nimittäin asettaa melkoisia haasteita lady like -olemukselle. Kun nousee korttelin toisensa jälkeen lähes kohtisuoraa ylämäkea, puhumattakaan jyrkkien alamäkien vaikutuksesta, jalat ovat jo muutaman askeleen jälkeen "au naturel". Siis jotain hyvin ei lady likea. Tosin, epäilen, että pakaralihakset vahvistuvat.

San Franciscolainen lady pinkeissä enkelinsiipi-korkokengissään

Toinen miettimäni vaihtoehto on, että Carry ja kumppanit olisivat kävelemisen sijaan käyttäneet kaikki skoottereita. Vaivattomasti paikasta toiseen, korkkareissa tai ilman.

En omista skootteria ja pidän kävelystä. Pitääkö minun luopua keinuvasta lanteesta ja huiman pitkistä sääristä San Franciscon takia? Ai, minä vain haaveilinkin, että korkokengät antaisivat minulle tuon gasellimaisen olemuksen.

Safe Banking osa III

2009-10-16T22:37:00.003+03:00

Olen yrittänyt vaihtaa online-pankissa osoitettani. Tällä hetkellä kun postit tulevat työpaikalleni.

Ihmettelin kauan miksei homma onnistunut: online-shoppailussa tuli aina sama ongelma vastaan - postiosoitteeni oli muka väärä. Lopulta tajusin, että minun pitää laittaa työpaikkani osoite, siitä huolimatta, että olin jo 2 kertaa vaihtanut osoitteen nettipankissa.

Toisella kerralla osoitteenmuutosta tehdessäni vielä kuvittelin, että jostain kummasta nettiyhteyden katkeamisesta, tai minusta riippumattomasta syystä edellinen osoitteenmuutos ei mennyt läpi.

Nyt minulle selkesi, että kyse onkin vain "pankkiturvallisuudesta". Olen liian monta kertaa vaihtanut osoitteeni, ja tästä syystä tällä kertaa se on tehtävä pankissa.

"Mitä ihmettä", kirjoitin asiakaspalveluun. "Jos rahani ovat turvassa nettipankissa, miten ei ole turvallista tehdä osoitteenmuutosta siellä".

"Dear Ms., olet niin vähän aikaa sitten muuttanut osoitteesi, että tällä kertaa turvallisuussyistä pyydämme teitä lähettämään kirjeitse osoitteenmuutoksen, tai vierailemaan lähimmässä konttorissamme".

En antanut periksi. Lähetin kiukkuisia viestejä "jos ette usko, että se olen minä, joka täällä haluaa muuttaa osoitteensa, miten voitte antaa minun tehdä tilisiirtoja ja maksaa laskuja?". Edellisiä tehdessä kun ei kysytä enempää salasanoja kuin osoitteenvaihdossa. Olen siis sisällä nettipankissani, ja voin hallita sieltä osoitetta ja rahojeni elämää.

Uskomatonta... Päätin olla antamatta perille, koska maalaisjärkeni ei vain ymmärrä miksi minun pitäisi vaivautua lylleröimään pankkivirkailijan luo - jos online-pankki kerta on olemassa. Vastaanotan postini siis tulevaisuudessakin työpaikalleni. Mur.

Help, I need help

2009-10-16T22:28:00.007+03:00

Ei, en minä ole sairas, kiitos ajatuksesta. Voin erinomaisesti.

Mutta haastattelin tänään Help Remedies -nimisen yrityksen toimaria, johon otin yhteyttä humoristisesti nimetyltä nettisosoitteesta Help I Need Help.

Rakastan heidän pakkauksiaan. Pieniä, avattavia kuin kirjat, maatuvia (myös muovirengas). Ja, esteettisiä!

Eikä design lopu pakkauksiin: myös tuotteet on designattu. No, ehkä pelkästään värillä tai logolla, mutta brändätty silti.

En käytä päänsärkytabletteja, ja laastareitakin jaksan liimailla haavoihin harvoin. Mutta, jouduin ostamaan pari pakkausta, koska ne vain huusivat nimeäni niin kovaa!

Niin, toimari kertoi, että pakkauksia myydää monessa muussa paikassakin kuin apteekissa. Lifestyle-storesta minäkin omani ostin. Eipäs rumat pakkaukset ole kulkeutuneet Walgreensiä kauemmaksi...

p.s. turha nyt innostua "minäpäs alan tuomaan näitä Suomeen". Minä olen varannut sen kunnian jo itselleni.

Ah kaunista.

2009-10-16T22:25:00.002+03:00

Ensimmäisellä kauppareissullani, no Whole Foodsiin tietysti, päätin ostaa vain ja ainoastaan kauniin näköisiä pakkauksia. Hyllyjen edessä jouduin miettimään melko pitkään, koska lähes kaikki kaupan valikoimissa on esteettisesti kutkuttavaa ja hykerryttävää.

Lasku oli melko suuri, mutta so what. Olisi se voinut olla yhtä mittava, vaikka purnukkani olisivat olleet yököttäviä, ajattelen.

Olen niin onnellinen, kun joka päivä kotiin tullessani käppäilen keittiön ihanan hyllyn ohi ja saan ajatella "kaunista".

Ruokapäiväkirja

2009-10-14T04:14:00.008+03:00

Löysin erinomaisen ruokapäiväkirjan, johon pääsee ilmaiseksi mukaan. Bitelogissa voit kirjata syömäsi ruoka-aineet tai ateriat, jonka jälkeen saat yksityiskohtaisen analyysin syömästäsi ruuasta: kalorit, vitamiinit, hivenaineet... You name it.

Luo ensin itsellesi tili, ja siirry sitten Daily Diary -sivulle kirjaamaan syömisesi. Kirjoitettuasi ruoka-aineen nimen (muista, englanniksi), odota hetki kun tietokannasta etsitään ruokaa. Jos sitä ei löydy, voit luoda oman ruoka-aineen. Kaikki yleisimmät ruuat tietokannassa kuitenkin jo on ainakin minun ruokavaliooni liittyen.

Mahtava nähdä mitä aineita sitä ruuastaan saakaan. Ja laihduttajille tämä voi olla oiva keino nähdä mistä ne kalorit oikeastaan kertyvätkään. Oliiviöljy, pähkinät ja avokado kuuluvat kuitenkin kunnon laihduttajankin ruokalistalle, niistä ei saa tinkiä. Kakka-rasvat, sokerit ja valkoiset jauhot pannaan.

Erittäin helppo käyttää. Ja, söpön pinkki ;)

Tässä erään päivän hivenainelistani. Pitää muistaa, että amerikassa on monien aineiden saantisuositukset paljon korkeampia kuin Suomessa. Vaikka Kaliforniassa paistaa aurinko, on esimerkiksi D-vitamiini saannissa korkeammat rajat... Suomi-naiset: D-vitamiinia siis napaan!!

Taidetta ruokapöytään

2009-10-12T05:35:00.002+03:00

Ihastuin näihin kattausalustoihin!
Pinkassa on montakymmentä erilaista Minnesotasta otettua valokuvaa, kaikissa pehmeän savuinen sinisävy. Juhla tai arki, minä haluaisin syödä näiden papereiden äärellä.

Place Mats by Bob's Your Uncle myydään useissa verkkokaupoissa, mm. Shoestringin sivuilla.

Tahrat tainnuksiin

2009-10-12T05:31:00.003+03:00

Tänään pesin urakalla pyykkiä. Sen kunniaksi jaan hauskan sivun, josta voi tarkastaa erilaisten tahrojen poisto-ohjeita tekstiileistä. Jos aiheuttamaasi tahraa ei ole heti ensimmäisessä kuvassa (paina tahraa, ja saat sen poiston ohjeistuksen), klikkaa tiesi seuraavaan kuvaan.

Sivustolla on muitakin hauskoja vinkkejä pieniin ja suuriin ongelmiin!

I'm a Zipster!

2009-10-10T20:11:00.007+03:00

Olen Zipster. Näin Zipcar-sivustolla sanotaan profiilini kohdalla.

Liityin Zipcar yhteisautonkäyttöön mietittyäni erilaisia vaihtoehtoja saada helposti auto käyttööni. Amerikassa kun julkinen liikenne ei aina ole kovin sujuvaa, tai laajalle kuljettavaa. Zipcar tarjosi parhaan mahdollisuuden käyttää autoa juuri silloin kun sitä tarvitsen - en joudu maksamaan kalliita parkkimaksuja tai vuokraa ajalta, jolloin en autoa tarvi. Niin ja parkkiruudun etsiminen voi olla aika työn takana, jos ei vuokraa kuukausittaista autotalliruutua.

Zipcar toimii seuraavasti.

1. Varaan netissä itselleni auton haluamakseni ajaksi - voin valita mieleiseni mallin ja noutopaikan. Laskutus on joko tunnin, tai milloin edullisempaa, vuorokauden mukaan. Hintaan sisältyy bensa 180 mailiin asti.

2. Käppäilen parkkialueelle, jossa nouto-autoni sijaitsee. Yksi noutoalue sijaitsee vain muutama kortteli kodistani.

3. Näytän ikkunan ulkopuolella Zipcar-korttiani. Kortin vilautus aukaisee ovet.

4. Auton avain sijaitsee sisällä, ratin viereen kiinnitetyssä vaijerissa.

Brum brum, eikun kaasuttelemaan. Auton ovet suljen kortilla - auton avain on aina sisällä. Palautus on minuutilleen tarkkaa ja auton tankki pitää olla vähintään neljännesosa pullollaan bensaa. Tankkaukset hoidetaan aurinkolippaan kiinnitetyllä Zipcarin bensakortilla.

Maksan siis todellakin vain oman käyttöni/ varaukseni mukaan. I love it!

Suomalaiset markkinoijat ja tuotteistajat voisivat muuten ottaa opiksi: jokainen auto on nimetty hauskalla, persoonallisella nimellä. Minun ei siis tarvitse muistella rekisterinumeroa tai edes autoni merkkiä. Muistan vain "swoosh" tai jotain muuta hauskaa. Nokian käynnykät voisivat miettiä samaa lähestymistapaa. XKM55 tai muut kirjain-numeroyhdistelmät kun ovat äärimmäisen tylsää muisteltavaa.

MIND-seminaarin kick offissa 22.9.2009 Anssi Tuulenmäki heitti ilmoille ajatuksen innovaatiosta, joka hyödyntäisi parkkipaikkojen päivän paikoillaan seisovat autot. Eiköhän tämä ole juuri innovaatio tuosta: 20 vuoden päästä tuskin kukaan meistä omistaa omaa autoa. Paitsi ehkä Teemu Selänne ja muut arvoautojen harrastajat. Käyttöautojen suhteen uskon, että yhteisautoilu tulee suosioon. Toivon ainakin.

Geenimanipuloitua?

2009-10-10T20:07:00.003+03:00

Amerikassa geenimanipulointia pidetään melkein vain ja yksinomaan järkevänä asiana ratkaista nälänhätä. Opettajani yliopistossa mainitsi, että geenimanipulaation avulla vältettiin 70-luvulla puute ruuasta.

Luomukaupoissa asenne on kuitenkin erilainen: lähes kaikissa pakkauksissa mainitaan, etteivät tuotteen raaka-aineet ole geenimanipuloituja.

Silti meitä eurooppalaisia pidetään hulluina. "Vastustavat uutta teknologiaa".

Naapurillani on melko suuri auringonkukka, ja mietin mitä ristipölytystä hän on käyttänyt lajikkeeseensa. Pitäisi ehkä salakuljettaa pari siementä kotiin ja alkaa tehdä businestä.

Ameriikassa poliisi ja palokunta on aina lähellä

2009-10-10T20:04:00.005+03:00

Poliisin voi kutsua paikalle mistä vain. Kätevää naapuruston tarkkailussa!

Mistä tulikin mieleen parin vuoden takainen episodi kun kämppikseni Mr. Anders yritti selvittää uuden asumuksemme postinumeroa. Naapurit eivät edes avanneet ovea, yksi huuteli "I don't know you", jopa vastauksena kysymykseen "We'd just like to know our ZIP code, we're your new naighbours". Terkut Slaaveille.

Haisulta saa hyvää palvelua

2009-10-10T20:02:00.001+03:00

Kulman takaa Haisun raflassa on ilmainen kuljetus kotiin!

Olen Design Preacher

2009-10-10T18:30:00.003+03:00

Tämä on myös minun asiani. Katsokaa David Kellyn puheenvuoro Business Weekin sivuilta. Vain yleisellä tasolla design thinkingistä, mutta hyvin.

Kellyn sanoman lisäksi on mielestäni mielenkiintoista miten erilailla netti-lehdet kokoavat täällä itsensä. Sähköistä mediaa käytetään siellä laajalti, sen sijaan, että kopioitaisiin fyysisen lehden sisältö.

Tämä kuvastaa hyvin amerikan eroa: eri kanavissa käytetään hyväsi kanavan kaikkia mahdollisuuksia, ja luodaan lisäarvoa juuri sen kanavan mahdollistamalla tavalla. Suomessa kopioidaan sama sisältö ja palvelu, olipa kanava mikä tahansa.

No, minähän tietysti liioittelen. Mutta sehän on hauskinta ajattelussa, pieni musta-valkoisuus!

I love vintage

2009-10-05T18:09:00.007+03:00

Sydämeni sulaa. Kahden korttelin päässä kotoani on monta sataa neliötä kauneutta vintagen ja antiikin muodossa. 50-luvun day bedit ja tuolit huutavat nimeäni!

Puhumattakaan japanilaisista lintu-teekupeista. Ja hinnat ovat amerikkalaisia, siis ostettavissa. Lukuunottamatta vaatteita, ne ovat jostain syystä törkeän hintaisia (mutta mielettömiä!!!!).

Rahalähetyksiä saa laittaa tulemaan tämän hyvän asian kannattamiseksi, kiitos.

*matkailijoille: kauppa löytyy Union St. & Buchanan, San Francisco

Allekirjoita, allekirjoita!

2009-10-05T03:48:00.004+03:00

Amerikkalaisen vuokrasopimuksen paksuus on n. 10 mm.

Huoneiston varsinaisen vuokrasopimuksen lisäksi siihen kuuluu:

1. San Francisco Lead Hazard Notice Pre-1978 Dwellings
- tiedote asunnon sisältämistä lyijymateriaaleista

2. Disclosure of Information on Lead-Based Paint and Lead-Based Paint Hazards
- runoelma lyijymaalien kiroista ja lyijyn aiheuttamista tuhoista kuten erilaisista sairauksista

3. Mold Notification Addendum
- liitetieto homeesta

4. Asbestos Addendum
- liitetieto asbestista

5. Pest Control Disclosure
- tiedote tuholaistarkastuksesta

6. Informationa Brochure on California's Proposition 65 Warning
- esite taloa kosevista varoituksisa lain vaatiman pykälän mukaan
- lista erilaisista syöpää aiheuttavista asioista talossa

7. Bedbug Disclosure Addendum
- tiedote kirpuista

8. Apartment Rules and Regulations
- vasta aika monen paperin jälkeen asunnon säännöt

9. Notice of Non-Responsibility for Receitp of Delivery
- talossa on alakerrassa management, mutta heiltä ei kannata pyytää apua esimerkiksi pakettien vastaanotossa (tai missään muussakaan)

10. Resident Information form
- annan hätätilan varalta yhteyshenkilön, jolle hädästäni ilmoitetaan

Olen allekirjoittanut jokaisen paperin, ja lisäksi laittanut erilaisten listojen perään kymmeniä nimikirjaimiani puumerkeiksi.

Kaiken näiden allekirjoitusten jälkeen olen vakuuttanut, että mikäli sairastun syöpään, tai mihin tahansa muuhun vakvaan sairauteen, joka voi johtua talossa käytetyistä kemikaaleista ja myrkyllisistä materiaaleista, en tule vaatimaan rahallista korvausta omistajilta.

Olen myös vakuuttanut, että tarkastan onko asuntoni lähellä seksuaalirikoksista rangaistuja henkilöitä. Megan's Law - nimellä kulkeva laki on luotu suojaamaan lapsiperheitä - jotta naapurin kivan sedän luokse ei päästetä leikkimään, jos tiedetään hänen olevan epäilyttävä.

Allekirjoitusten yhteydessä olen lukenut sivu kaupalla, että talossa on käytetty lyijymaalia, asbestia, erilaisia syöpää aiheuttavia kemikaaleja....ettei niitä saa syödä. Really?

Super-banking

2009-10-03T20:51:00.003+03:00

Kyllä amerikassa voi maksaa laskuja netissä, tai tehdä tilisiirtoja omalta kaverin tilille.

Vaan kun tilisiirron tekee, lähettää pankki ystävälle shekin. Ei suinkaan siirrä balanssia näkymään hänen tilillään.

Ystäväni siis odottaa postissa shekkiään ja kävelee sen kanssa pankkiin lunastaakseen sen. Ja tekee tämän jälkeen talletuksen, jos haluaa rahat tililleen.

On se kätevää tämä moderni pankkitoiminta!!

"Eikö suomessa ole vielä otettu käyttöön shekkejä?", kysyi eräs amerikkalainen minulta muutama vuosi sitten.

Safe-banking osa II

2009-10-03T20:49:00.004+03:00

ARRRGH.

Muistin tämän entuudestaan, mutta sydän tykyttelee taas.

Online-pankkiin pääsee seuraavin keinoin internet-sivulta:

1. syötä oma keksimäsi käyttäjätunnus

2. valitse "salainen kuvasi". Jos tämä kuva ei näy vieraillessasi online-pankissa, sinun ei kannata tehdä tilisiirtoja tai maksaa laskuja.

Valitsen kuvaksi linnun ja nimeän sen. Tähän mennessä lintu on tervehtinyt minua aina syötettyäni käyttäjätunnukseni. Huh, kukaan ei siis vielä ole keksinyt salaista ID:täni.

3. syötä itse keksimäsi salasana. Siinä saa olla vain kirjaimia ja numeroita, vähintään 8 kappaletta.

Suomessa ei edes sähköpostit ole yhtä kehnosti suojattuja! Onneksi en ole rikas. Varastettavaa on tililläni varsin vähän.

Safe-banking osa I

2009-10-03T20:36:00.005+03:00

"Soitatte online-palveluumme ja pyydätte heitä vaihtamaan online-pankin salasanan", sanoo pankkimies.

"Mitä tietoja minulla täytyy olla sen tekemiseksi", kysyn, kerrankin valmistautuen täydelliseen puheluun. Jos puhelun aikana linja odottaa liian kauan, heittää robotti ulos, tai vähintäänkin palvelun alkuun. Virkailijan kanssa kun pääsee puhumaan vasta useiden robotin kanssa käytyjen keskustelujen kautta.

"Ei mitään muuta kuin pankkikorttisi numero".

Huudan kauhistuneena. Tämähän on täysin epä-turvallista!

"Ei ole", kertoo pankkivirkailija veikeänä. "Kukaan ei katsos voi tietää äitisi tyttönimeä!".

......

Näppäilen pankkikorttini numeron ja kerron äitini tyttönimen. Pim. Voisin siirtää rahaa, muutta osoitetta, tai mitä tahansa tiliini liittyvää.

Saisiko tällaisella Suomessa uusittua edes kirjaston kirjoja? Verotoimistosta ja Ajoneuvohallintokeskuksesta ei voida ainakaan lähettää asioita edes sähköpostitse, vaikka kertoisi isän äidinkin tyttönimen.

Varmuuden vuoksi kokeilen kuinka monta googlausta minun täytyy tehdä selvittääkseni äitini tyttönimen. Aika monta, en jaksa loppuun asti. Onneksi.

Shoppailusta elämänsisältöä?

2009-10-01T19:03:00.008+03:00

Amerikkalaiset rakastavat shoppailua. Kauppaympäristöihin panostetaan, myyjät hymyilevät ja hinnat ovat halpoja. Kukapa ei.

Shoppailusta tulisi täällä helposti elämäntapa. Jotkut kauppakeskukset muistuttavat jo ulkonäöltäänkin kirkkoja, sielulle rauhaa ja elämänsisältöä luovia pyhättöjä. Puitteet jylhän korkeissa rakennuksissa ovat jo valmiina, joten nykyihmiset voivat hyvin perustaa olemassaolonsa tavaroiden kahmimiselle ja rahan vaihdannalle.

Taide-elämyksiä hakevatkin saavat shoppailusta mielihyvää. Näyteikkunat, jotka eivät ole pelkkiä tuotteiden ympärille rakennettuja somistuksia (lue: somaa, sievää, sisältöä värittävää), ovat luovuutta parhaimmillaan.

Myymäläsuunnittelussa on amerikan suurkaupungeissa vallalla huomiota herättävyyden lait: brändivärit eivät ole kaupan päävärejä, vaan ikkunat ja seinän sisällöt on loihdittu kuvastamaan "syvällisempää" sanomaa. Tai ainakin viihdyttävämpää. Suunnittelun pohjana on mieleenpainuvan luominen, ei logon monistaminen. Mieltä ylentävää katsottavaa, myönnän!

En kuitenkaan ole varma selittääkö paraskaan myymäläsuunnittelu sitä, että miestenkin sanotaan täällä sortuvan mood-shoppingiin. Jos ihmissuhde rassaa tai laskut kaatuvat päälle, amerikkalainen lähtee tuhlailemaan, olipa mies tai nainen.

Voisitteko kuvitella raavasta suomalaista ostelemassa itselleen boksereita, televisiota tai uutta bemaria, koska tyttöystävä oli ilkeä?

Seuraa aikaa. Huolitellusti.

2009-10-01T18:49:00.004+03:00

Eksyin hienosto-tavaratalo Neiman Marcusille. Minun palkkatuloillani brändin tiloihin ei olisi edes asiaa. Pradat, Escadat ja Chanelit vain vilahtelevat silmissä.

Edes luotolla haaveilu ei onnistu köyhällistöltä: Visa-kortti ei käy maksuvälineenä lainkaan, master menettelee joten kuten, parhaimman palveun saa Amexilla.

Tällä kertaa en kuitenkaan mennyt hypistelemään huumannuttavia villoja ja silkkejä. Suuntasin lounaalle. Neiman Marcusin ruokalistaa katsoessa ei yllätyksekseni vatsaa pistellyt lainkaan. Lounakeitto maksoi kuusi dollaria, siis alle vitosen euroissa. Wow.

Olin selkeästi ravintolan nuorin. Kaikki muut olivat sormusten, kassien ja kenkien perusteella San Franciscon silmäätekevimmästä päästä. Huoliteltuja huulipunia, tarkkaan suittuja haivenia kaljujen peittona, ranskalaiset manikyyrit viimeisen päälle.

Viereisessä pöydässäni istui kuitenkin ilmestyksistä mielenkiintoisin. Täydellisessä sotavarustuksessa oleva vanhempi rouva. Havaitsin, että hänellä oli kuulokkeet päässä (täysin asuun sopimaton lisäke) ja ryhdyin tarkkailemaan mihin ne johtivat. iPodiin? Ei. iPhoneen? Ei todellakaan.

Rouva kuunteli Amazonin viimeisintä ilmestystä: äänikirjaa. Välillä hän teki muistiinpanoja laitteeseensa, joka oli verhottu punaisiin nahkakansiin (sitä rouva piteli erittäin seksikkäästi käsissään).

Mummo, joka seuraa aikaansa! Kyllä kelpaa olla Silicon Valleyssa. Täällä kaikki on mummoillekin mahdollista!

Nice to meet you Michael Kors

2009-09-30T04:13:00.006+03:00

San Franciscoon avataan ensimmäinen Michael Korsin, amerikan oman kultapojun myymälä marraskuussa.

Kävellessäni Westfield Mallin käytävällä rakennustyömaan ohi ja nähdessäni isolla kirjoitetun Michael Korsin nimen, valtasi sydämeni lämmin läikähdys: tämähän on kuin tapaisi Mikaelin ilmielävänä!

Niin läheiseksi mr. Kors on minulle tullut kahlattuani läpi kaikki Muodin Huipulle -ohjelman tuotantokaudet.

Tunnen tuon miehen, joka avaa tuon myymälän. Se on Michael vaan.

Carry on! Kohta se alkaa suomessakin, Muodin Huipulle.

Geneettistä luovaa hulluutta

2009-09-30T04:02:00.006+03:00

Muodin huipulle alkaa kohta Suomessa! Jee!!

Järkytyksekseni mukana on ensimmäinen ja ainoakseni jäänyt katastrofaalinen rekrytointi-tapaus menneiltä vuosilta, täysin kaoottiseksi persoonaksi myöhemmin paljastunut suunnittelija.

Hämmästyneenä katselin hänen esittelyvideotaan viihdyttäessäni itseäni pimeässä San Franciscossa. Kello oli 04.30. Jet lag kind of.

Sarjassa on luvassa hulabaloota, veikkaan.

Ajassa taaksepäin: ajattelin, että siinäpäs nöyrä ihminen, jolta minulla on opittavaa.

Kun olin soittanut hänen vuokranantajalleen ja kysellyt käykö tämä todellakin jatkuvasti henkilön kotona vahtimassa häntä, kun työnteosta ei tahdo tulla mitään hänen ahdistuttuaan kyttäämisestä. Kuultuani miten muut kollegat vainosivat häntä (puhumattakaan muista maailman ihmisistä), ymmärsin, että kyseessä on korkeamman tason taiteilija.

Hesarihan nimittäin juuri vahvisti: luovuus ja hulluus kulkevat käsikädessä, saman geenin sisällä. Joten mielisairaudessa ei tästä lähtien ole tippaakaan hävettävää. Päin vastoin: mehän alamme kilpailemaan siitä kuka on eniten sekaisin!

Vai loppuuko nyt luovuuden hakeminen työnhakuilmoituksissa? Tähän mennessä kaiken on pitänyt olla niin kovin luovaa, että on välillä uuvuttanut lukea tuoteselostuksia tai tiimikuvauksia. Mainostetaanko Suomea edelleen luovana maana? Ehkä hulluus on meillä geeneissä! Ollilalle heti vinkki maamme imagon kehittämiseksi.

Huh hellettä!

2009-09-29T16:30:00.003+03:00

lähde: www.foundmark.com

"Sinä olet siellä kuumassa palmujen alla", hihkuu testkari Suomesta. "Lähdet juuri sopivaan aikaan, me jäämme tänne kylmään ja pimeään". Niinhän minä haluaisin teidän luulevan.

San Franciscon kadut ovat kaukana palmurannasta, mutta Kalifornian merelliset tuulet yltävät tänne kyllä. Kuljin läpi viiman hostelliin klo 18 aikaan laskeutuneessa hämärässä. Viima tuntuu sisälläkin ja totean, että pieni 30 cm leveä 1800-luvun patteri ei ole ollut toiminnassa tällä vuosituhannella.

"Ethän sinä voi palella täällä - olet Suomesta!", toteaa kalifornialainen ystäväni (lue: "Sinähän tulet ikuisen jään maasta ja olet tottunut pitämään järjetöntä pakkastain lämpimänä ilmana".)

Käydessäni nukkumaan, täällä palmujen ja ikuisen surffi-hymyn maassa, puen päälleni pitkät legginsit, paksun hupparin ja silkkiset ylipolven sukat, ja käyn sykkyrälle paksun peiton alle. Yöllä vetäisen vielä villasukat jalkaan.

Yrmistän viime hetken päätökselleni keventää matkalaukkua ja jättää pitkähihainen trikoopaita ja silkkiset pyjamahousut kotiin - minähän menen pikkushortsien leveysasteille, perustelin itselleni. Muutamat korkokengät ja hapsuhameet olisin kyllä voinut eliminoida, totean nyt.

Aamuyöstä olo on hikinen, myönnetään, mutta ilmassa ei ole edelleenkään tippaakaan kuumuutta. iPhonen sääennuste lupaa tiistaiksi Helsinkiin ja San Franciscoon samaa lämpötilaa.

It's Trouble

2009-09-29T16:21:00.005+03:00

"Trouble, an agriculture detector dog working for U.S. Customs"

Tapanani on jutella koirille. Isoille ja pienille. Olen vakuuttunut, että saan niihin kontaktin, ystävällisiä katseita karvakavereiltani.

San Franciscon kentällä pieni ajokoiran näköinen luppakorva lähestyy laukkuani. "Oi miten söpö!", mietin, ja nostatan koirakeskustelu-ilmeen kasvoilleni.

"Onko teillä hedelmiä, vihanneksia, maata tai jotain istutettavaa mukananne", kysyy koiraa taluttava virkapukuinen nainen. "Ei ei", sanon. Johan minä olen rastittanut samat kysymykset tullikaavakkeesta ja vakuutellut maahantulotarkastuksessakin, että mitään luvatonta ei ole pyrkimässä mukanani suojamuurien Yhdysvaltoihin.

Pieni luppakorva haistelee kiinnostuneena kassejani ja lopulta istuu niiden eteen. Puna nousee kasvoilleni. Muistan sillä sekuntilla, että otin äidin pihalta noukittuja omenoita evääksi - ja kaksi punaista palleroista on vielä laukussani odottamassa herkuttelua. Koneessa vielä olin tunnelmoinut rasvaisten hollantilaisruokien jälkeen raikkasta rouskutteluhetkeä, unohtanut sen unen vallattua mieleni.

Kaivan häpeissäni laukkua ja nostan omenat virkailijan nähtäville. Koiruus saa samaan aikaan palkinnon löydöksestään. Sen toinen silmä harittaa ja mietin, onko työ sille todellakin iloista leikkiä, vai näyttääkö se minulle suruansa.

"Tarvitsen tullauslappunne ja joudun ottamaan omenat teiltä pois", virkailija sanoo.

Jään paikalleni odottamaan suurten laukujeni saapumista. Yhtäkkiä tajuan, että minulla on vielä joukko omenoita lisää toisessa pussissa. Ilmankos koira ei olisi halunnut jättää laukkujani.

Olen pihi, myönnetään. Mutta tuntuisi hullulta heittää hyviä omenoita roskiin. Kolme jäljellä. Jyrsin huomaamattomasti omenoita, kunnes lopulta ahdan niitä kiireesti posket täyteen. Yksi jää syömättä. Joudun eliminoimaan sen naisten vessassa. Toivon, ettei virkailija ole seurannut toimiani.

Odotan edelleen matkalaukkujani. Koira lähestyy minua uudestaan. Se jää taas istumaan laukkuni viereen. Virkailija vetää sen väkisin pois. Vakuutteluni on toiminut. Vaikka valehtelinkin: jo kolme kertaa.

Menen jonoon A, jossa laukkuni läpivalaistaan kun suurin osa muista matkustajistani valitsee jonon "ei tullattavaa". Sinipukuinen virkailija määräsi minut tarkastukseen.

"Koira taisi ottaa omenasi", sanoo läpivalaisija, ja päästää minut menemään.

Luovat ajatukset arvon nostajina

2009-09-22T13:01:00.003+03:00

Saku Tuominen luennoi Aalto Design Factorylla järjestetyssä MIND-seminaarissa, että suomalaiset ovat innokaita ideoimaan, mutta vastentahtoisia tekemään. Hänen mukaansa alkupäässä ollaan luovia ja ideoidaan, mutta asioiden toteuttamista ei kukaan ota vatuulleen.

Olemme luovia miettimään miten pystymme välttämään työn tekemistä. Tästä huolimatta Tuominen myös esitti, että tartumme ensimmäiseen mieleemme tulevaan ideaan, ja pyrimme tuhatta ja sataa sitä toteuttamaan.

Olemmeko siis huonoja ideoijia, vai huonoja toteuttajia?

Haluavatko suomalaiset oikeasti välttyä työn tekemiseltä? Eikö tämä tarkoittaisi, että olemme ihan muuta kuin protestanttinen työetiikka, jossa puurretaan alusta loppuun asti valittamatta ja työtä kyseenalaistamatta.

Uskon, että haluamme kyllä päästä kaikesta mahdollisimman helposti, tämän me nuori sukupolvi olemme tuoneet vanhempiemme puurtavaan arkeen. Halutaan välttyä liialta työltä, "jos menee näin hyvin, miksi muuttaa toimintatapaa, tälläkin homma pyörii?"

Tällöin toiminnan pääasiaksi tulee kuitenkin työntekijöiden hyvinvointi eikä asiakkaiden arvon luominen. Eihän nyt prosesseja kannata muuttaa, jos se tarkoittaa enemmän työtä työntekijöille. Eihän se ole tehokkuutta! Saatetaan vaikka joutua palkkaamaan joku uusi.

Me olemme tehokkuuden ja kustannusten minimoinnin valtio. Teemme mielellämme prosesseja papereille, mutta niiden tuominen käytäntöön viimeistään prakaa: joudutaan oikeasti näkemään vaivaa ja muuttamaan asioita.

"Suustamme tulee jatkuvasti lauseita, jotka taistelevat tekemistä vastaan", sanoo Saku Tuominen.

Ideoiden voitaisiin siis nähdä toimivan muuttajina. Ideoihin liittyy aina uskallus tehdä asiat loppuun asti. Eikä mullistavia ideoita voida toteuttaa riskien minimoinnin periaatteella - ne pitää nähdä mahdollisuuksien maksimoinnin näkökulmasta.

Mahdollisuuksien maksimointi vaatii aikaa, aikaa ideoinnille ja aikaa oikean idean toteuttamisesi. Aikaa pikkutarkan toteutuksen tekemiseen. Tärkeinpänä loistaa kuitenkin oikean ongelman löytäminen: ideat, jotka eivät ratkaise todellisia ongelmia eivät ole innovaatioita. Siksi luovien ajatuksien synnyttämisessä ja uudenlaisen arvon luomisessa on tärkeintä löytää oikeita kysymyksiä, ei vain oikeita vastauksia.

Opas Menestykseen Japanissa Osa 4/5

2009-08-05T17:21:00.002+03:00

Tänään käsittelemme pikaluennollamme tuotteiden pakkaamista. Siis pakkaamista silloin kun asiakas on ostanut tuotteen. Viis tuotteen omasta pakkauksesta, kuluttajalle on tuotettava lisäarvoa kaupan pakkauksilla.

1. Ostos on hyvä kääriä silkkipaperiin tai kaupan omaan ohueen paperiin.

2. Paperikäärö kiinnitetään teipillä. Teipin on hyvä olla korkealaatuinen, preeglattu tai vähintäänkin painettu versio kaupan logosta, nimestä, tai jostain hauskasta sloganista. Tässä voi tietysti jälleen käyttää suussa mukavalta tuntuvia englannin tai ranskankielisiä sana-yhdistelmiä. (ks. Pikaopas Menestykseen Japanissa Osa 1/5)

3. Korkealuokkaisessa kaupassa paperikäärö tietysti kääritään vielä käärettä suojaavaan silkkipaperiin. Jos haluat köyhäillä, voit kuitenkin jättää tämän kohdan tekemättä.

4. Kannettavissa kasseissa sinun kuitenkin tulee panostaa kaikki rahasi. Olipa ostos kahden sentin tai kahdensadan euron hintainen, tulee se asetella kauniisti paperiseen korkealuokkaiselta näyttävään kassiin.

5. Paperikassi kiinnitetään tarralla tai teipillä keskeltä kiinni. Mikäli käytät teippiä, paljastat tietysti nuukuutesi ja kaupan arrogantin ja köyhäilevän asenteen.

6. Koko komeuden kruunaa vielä pikkuruinen rusetti kantokahvan juuressa. Se pieni, puuttuva söpöyselementti.

7. Mikäli sataa, paperikassi pitää vielä sujauttaa läpinäkyvään muovipussiin, jottei se kastu. Ja läpinäkyvään tietysti, jotta liikkeen logo tai mainosviesti näkyy muille kuluttajille.

Biodiesel - vihreää vai veristä?

2009-08-03T16:53:00.006+03:00

Kuva: Greenpeace

Neste Oil markkinoi bio-dieseliään puhtaana ja ympäristöystävällisempänä polttoaineena. Neste Oil Rallyssa Greenpeace oikaisi kuluttajien käsityksiä Nesteen bio-polttoaineesta suorin sanoin. Palmuöljyn tuotannon sanotaan tuhoavan sademetsiä ja uhkaavan koko maailman lisäksi useita eläinlajeja.

Neste Oil Rallyn palkintojenjaon aikana kaksi apina-naamareilla varustettua Greenpeace-aktivistia ripustivat palkintojenjako-korokeen viereen oman, kookkaan julistuksensa: Neste Oil, Destroying the Rainforests. Palmuöljy, sukupuutto ja ilmastotuho.

Apinat jaksoivat keikkua banderollinsa vierellä ilmassa monenkymmenen metrin korkeudessa tunteja, heitellä välillä lentolehtisiä ja puhallella pilliin huomion saamiseksi. Alla odottelivat vahdissa poliisit.

Apinat saivat haluamansa huomion. Palkintojenjaon alkuun juontaja kehotti koko katsojajoukkoa aplodeeraamaan orangeille. Myös ihmisjoukossa supistiin.

Katsomossa kaikki eivät kuitenkaan olleet ihastuneita vihreän aatteen iskusta: "Jos mulla nyt olis kivääri, ampuisin noi tosta heti". Rallikansa ei selvästikään suvainnut pyhän tapahtumansa tahraamista - vaikka apinathan eivät moittineet tapahtumaa vaan sen sponsoria Neste Oilia. Toisin oli lauantain mielenosoituksessa, jossa rallivihaajat valtasivat Jyväskylän kadut.

Itse mietiskelin, että tässähän oltaisiin vieläkin Venäjän vallan alla, jos joku ei olisi uskaltanut aikoinaan uhmata mielipiteitä... Apinat saavat siis sympatiani, ainakin niin kauan kuin uskon, että Neste Oililla voisi olla vastuullisempia tapoja tuottaa bio-polttoainetta.

Ajatuksiini tuli myös yritysten omatunto: mitä kaikkea tässä maailmassa suvaitaan rahan tienaamisen nimissä? Emmekö me enää yksilöinä muista, että olemme päättäjänkin asemassa ihmisiä ihmisten edessä? Nähtävästi emme, johan se ollaan todettu vuosikymmeniä sitten.

Moyi Ekolo

2009-08-03T13:48:00.007+03:00

Ranskalainen Annabel Gérenthon on luonut ihania eko-kenkiä oman merkkinsä Moyi Ekolo alla. Aikaisemmin Charles Jourdanille ja Robert Clergerielle työskennellyt suunnittelija jatkaa käsityöläisten perinnettä työtä ja raaka-aineita kunnioittaen. Kaikissa tuotteissa toteutuu yhteiskuntavastuu, mutta mallistot on luotu puhdaslinjainen design edellä.

Kenkiä voisi kuvailla samalla tyttömäisiksi ja graafisen linjakkaiksi. Materiaalit ja maanläheiset värit on valittu hyvällä maulla. Moyi Ekolo on kaukana perinteisistä luomu-hippi-tuotteista!

Selkeästä muotokielestä huolimatta eri malleissa on käytetty mielikuvituksellisia materiaaleja kuten kenialaista villaa, nepalilaista vilttiä ja madagaskarilaista luuta - menettämättä yhteinäisen malliston piirteitä.

Perusmalliston lengät on valmistettu Ranskassa, kaikki reilun kaupan sääntöjen mukaisesti: paikalliset käsityöläiset saavat oikeudenmukaisen korvauksen työstään ja materiaalit on tuotettu samalla periaatteella.

Moyi Ekolo on myös valmistuttanut tuotteita Namibiassa työllistäen muuten syrjittyjä työntekijöitä ja edesauttaen myös maan luomutuotantoa.

Moyi Ekoloa ei vielä myydä Suomessa, mutta internetissä muun muassa Made in Ethic -online-kauppa tarjoaa muutamia Moyi Ekolon malleja.

Miksi?

2009-08-02T22:13:00.008+03:00

Kolme vuotias kummipoikani kyselee mitä kummallisempien asioiden syitä ja syntyjä. Miksi linnunkakka on valkoista?

Koska kummitätikään ei voi tietää AIVAN kaikkea, turvaudun nettiin. Mutta wikipedian tieteelliset artikkelit ovat liian pitkiä nopeiden vastausten antamiseen. Tiedonjano on niin suuri, että kysymyksiä satelee nopeaan ja vaativaan tahtiin.

Joku fiksu on kerännyt yleisimpiä lasten kysymyksiä ja vastauksia kotisivulleen. Sivustoa lukee mielellään utelias aikuinenkin (se kun herättää uinuvat aivosolut).

Vai kuinka moni teistä tietää, että maapallon ympäri kävelemiseen kuluisi viiden kilometrin tuntivauhdilla vuosi. Tai että aikuinen silkkiperhonen kuolee muutaman elinpäivän jälkeen nälkään ja janoon, koska sillä ei ole suuta jolla syödä. Ja että afrikannorsu juo päivässä 200 litraa vettä.

Näitä ei totisesti opetettu koulussa. En ainakaan muista...

Japanilaista street-muotia

2009-07-30T14:12:00.006+03:00

Humor tarjoaa kaikki ihanimmat japanilaiset street-muodin merkit. Tsumori Chisato, Zucca, Sunaokuwahara... ja oma uusi rakkautei Mercibeacoup ovat ihasteltavissa ja ostettavissa tämän webbikaupan kautta.

Parhaillaan ale käy kuumimmillaan, joten takapuolesta lököttävät housut tai ohuet tyttömäiset polvisukat kannattaa kiireesti tsekata.

Sivusto on japaniksi, mutta brändien nimet ja hinnat länsimaistenkin ymmärrettävissä. En ole koskaan tilannut kyseisestä nettikaupasta Suomeen, joten en tiedä sen sopivuutta ostosmielessä pohjolaan. Mutta ainakin inspiraatioksi ja ikkunashoppailuun sivusto on mitä mainion näköalapaikka tämän hetken japanilaiseen söpöilyyn.

Muotibloggauksia

2009-07-29T09:14:00.004+03:00

Minulla on selvästi menossa ruotsalais-kausi kesken japanilaista söpöys-intoilua.

Ruotsalaisten muotibloggaajien viimeisimpiä villityksiä voi lukea VI Modebloggare -sivustolta, ja valita sieltä itselleen oman suosikkinsa jatkuvaa blogiseurailua varten.

Opas Menestykseen Japanissa Osa 3/5

2009-07-28T23:18:00.004+03:00

Suloisuus ei ole vain visuaalinen efekti. Se on myös käyttäytymistä.
Kolmannella luennolla keskitymme suloisen käytöksen perusteisiin.

1. Kun asiakas astuu sisään liikkeeseen, kumarra välittömästi nöyrästi, ja ilmoita, että olet asiakkaan käytettävissä. Pysyttele lähettyvillä, mutta silti sopivasti taka-alalla häiritsemättä asiakasta.

2. Jos asiakas pyytää sovittaa vaatetta, kiiruhda pelastamaan hänen kätensä raskailta kantamuksilta, ja kuljeta sovitettavat tuotteet hänelle varattavaan sovituskoppiin.

Kaikessa kulkemisessa käytä juoksuaskelia, pitäen jalkaterät kuitenkin lähellä maanpintaa. Tömistely ei kuulu asiaan.

3. Asiakkaan ostaessa jotain liikkeestäsi, muista kiitellä häntä. Pakattuasi tuotteet söpösti kassiin (tästä erillinen luento), pidä kassi itselläsi ja seuraa asiakasta ulko-ovella. Ojenna, kaksin käsin, kassi asiakkaalle vasta hänen ylitettyään ulko-oven kynnyksen.

Kumarra vielä asiakkaan perään syvä kumarrus, tai kaksi, osoittaen kunnioitustasi.

Nämä asiat luovat suloisen tunnelman ja miellyttävän ilmapiirin, jossa asiakas tuntee itsensä kuninkaasti, ja haluaa tulla suloiseen kohteluusi toistamiseenkin.

E-vitamiinia elämään

2009-07-28T23:12:00.005+03:00

Luomutuotteet eivät enää suomalaiskaupassakaan ole kummajainen. Olen kuitenkin ihastunut mahdollisuuteen saada kauniisti pakattuja kuivatuotteita suoraan kotiovelle. Tai no, lähelle ainakin, suuret paketit kun pitää hakea postista.

Evitamin.se on ruotsalainen terveys-kauppa, jonka lähetysmaksu on vain 5 euroa. Ei siis suuren suuri, jos tilaa isomman satsin.

Evitamiinin herkkujen joukossa on esimerkiksi Rene Voltairen kauniisti pakattuja elävänravinnon siemenleipiä ja suklaalla kuorrutettuja kurpitsansiemeniä.

Käyttöliittymä ei ole kaikista helpoin, mutta ruokaa etsivien kannattaa valita valikosta ruokavalikon alta mat & mellanmål tai naturliga livsmedel. Näistä kategorioista alta löytyy muun muassa suklaita, siemeniä ja kuivattuja hedelmiä.

Åkkesson Vin

2009-07-28T12:35:00.008+03:00

Kyllä ne ruotsalaiset osaavat! Ruotsin Systembolagetiin oli aikoinaan ilmestynyt uudenlaisia viinipurnukoita. Ja nyt Alkokin on ottanut kyseiset tölkit valikoimiinsa!

Tuotteen sisällöstä en mene takuuseen, mutta ulkonäön puolesta nämä soveltuvat kenen tahansa picnic-koriin. Valittavissa on litran, tai jopa vain kahden desin pakkauksia punaisista ja keltaisista rypäleistä.

Ekotuotteita estetiikalla maustettuna

2009-07-28T12:33:00.006+03:00

Ruotsin ICA, joka on kaiketi tunnettu edullisista tuotteistaan ja hyvästä valikoimastaan, on entisestään laajentanut eko-tuotteittensa kirjoa.

Ja mitä pakkauksia "iikka" myykään!

Näitä ostaisi jokainen luomun ja kauneuden rakastaja suomestakin.

Opas Menestykseen Japanissa Osa 2/5

2009-07-28T12:01:00.014+03:00

Toisella virtuaali-luennolla harjoittelemme myymälän houkuttelevaa somistamista. Keskeisenä oppina on söpöyden ymmärtäminen: lapsekkuus, iloisuus ja ihanuus kuuluvat kaiken ikäisille, sekä pojille, tytöille, miehille että naisille.
1.Eläinhahmot maskotteina
Jotta, kuluttajat kuluttajat poikkeaisivat kauppaasi, on sinun keksittävä putiikillesi maskotti. Suosituimpia ovat kissat, ja puput. Hätätapauksessa käyvät muutkin eläimet kuten bambit. Maskottien paikka on näyteikkunassa katse kohti potentiaalisia ikkunaostelijoita.

Myymälän sisällekin on hyvä myytävien tuotteiden sekaan laittaa pikkuisia eläimiä istuskelemaan, ja vaikka kertomaan jotain mukavia tervehdyksiä ja lausahduksia.

Raffimpaa lookia hakevia suositellaan käyttävän piirroshahmoja tai sarjakuvamaista lähestymistapaa pelottavuuden poistamiseksi.

2. Eläinhahmot hiljaisina myyjinä
Kaupan ulkopuolella kylttien pitäjiksi, ja sisälläkin displayn somisteeksi, on hyvä hankkia vaikkapa pehmoleluja. Esimerkiksi kännykät myyvät paljon paremmin, jos niitä esittelevän akryylikuution päällä on pieni karvainen koira-ystävä.

3. Pikku söpöys yllättäjänä
Kassan vierusta on tuttu paikka pienelle tilpehöörille. Japanissa houkutuksia on kuitenkin hyvä sirotella ympäri myymälää. Näin kuluttajilla on mahdollista löytää yllätyksiä.

4. Ihanat kalusteet
Menestyvä ja itseään arvostava liike ei voi näyttää supermarketilta, eikä ketjuliikkeeltä. Parasta olisi, että saman konsernin vähänkin erityyliset tuotteet myytäisiin toisen tuotemerkin alla, ikäänkuin kokonaan toisesta putiikista.

On hyvä luoda uniikki mielikuva hankkimalla vaikkapa osa kalusteista käytettynä. Modulaarista eurooppalaista ketjumyymälää eivät japanilaiset ihaile.

Varasto voi olla vaikka täynnä tuotteita, mutta kaikki on aseteltu kauniisti ja yksilöllisesti esille. Söpösti.

Pikaopas Menestykseen Japanissa Osa 1/5

2009-07-28T00:20:00.020+03:00

Japanissa menestyvät kaikki söpöydellä höystetyt konseptit. Ainoastaan suloutta ylistävät kokonaisuudet sopivat markkinoille ja japanilaisten esteettiseen ja elämyksiä janoavaan kilpailukenttään.

Ensimmäisellä virtuaali-luennolla harjoittelemme konseptin menestyksekästä nimeämistä.

1.Ranskalaisuus
No, eihän sitä ranskaan asti tarvitse lähteä tuotteita valmistamaan, jos suomestakin löytyy tekijöitä. Tai loppumarkkinoita läheltä, jopa Japanista tai Kiinasta. Riittävää ranskalaista atmösfääriä on kun keksit konseptillesi iskevän bonjour, je m'appelle boutique -tyylisen nimen. Jotain hienostuneen kuuloista.

2. Englanninkielinenkin nimi kelpaa
Jos et keksi mitään ranskalta kuulostava nimeä voit kokeilla onneasi myös sopivalta kuulostavilla englanninkielisillä sana-yhdistelmillä.

Tärkeää ei ole muodostavatko sanat tuotteeseen tai palveluun liittyvän mielleyhtymän, tai tarkoittavatko ne yhdessä mitään. Sulavuus ja japanilaiseen suuhun sopivuus on tärkeintä. Kieliopit sikseen.

3. Pohjolan eksotiikka
Myös suomalaisia nimiä voi kokeilla (tai norjalaisia), kunhan ne sisältävät mahdollisimman paljon ö- tai ä-kirjaimia. Tai muuta eksoottista.

Jo käytössä olevia vaatekaupan tai -merkin nimiä Tokiossa:
Ehkä Söpö, Minä Perhonen, Naive Water, Education from young machines, Hysteric glamour, Innocent world, Less than human, Man of moods, Neighborhood Denim, Undercover, Baby The Stars Shine Bright, Super Lovers, French Lippeé, Merci Beacaup, Cherir la femme...

Kampaamoa harkitsevan kannattaa huomioida, että nimen alle on hyvä kirjoittaa aina hair & make, tietysti vain, jos myös tekee meikkejä.

Illallista taas ilmoitetaan tarjoiltavan laittamalla ulos kyltti dinning.

Tärkeintä on positioida itsensä oikein, eli luoda kuvitelma tietystä tunnelmasta, paikasta, ajasta, maasta, tavasta tehdä. Tähän palaamme seuraavalla luennolla.

Parempi tuotepakkaus on mahdollisuus

2009-07-24T12:28:00.006+03:00

- käytämmekö sen hyödyksi?

Mauri Rautkari peräänkuulutti mielipidekirjoituksessaan "Pakkaukseen olisi mahtunut viisi parranajokonetta" (HS 19.7.2009) parempaa pakkaussuunnittelua. Vaatimus on perusteltu, etenkin Suomessa, jossa pakkaaminen nähdään usein vain pakollisena kustannuksena.

Pakkaus on toki pakollinen meno: ilman pakkausta kulkeutuu harva tuote kuluttajan käsiin käyttökelpoisena. Pakkaus on kuitenkin myös mahdollisuus ja Rautkarin mainitsema ekologisuus vain yksi saavutettavissa olevista positiivisista ulottuvuuksista. Pakkauksella yritys voi luoda kilpailukykyä, minimoida kustannuksia ja sitouttaa asiakkaat. Pakkaus voi olla käyttäjälleen hyvää mieltä tuova, esteettinen, helppokäyttöinen ja vaivattomasti kierrätettävä.

Eikä parempi automaattisesti tarkoita kalliimpaa: huononkin pakkauksen on joku suunnitellut ja valmistanut.

Parempien pakkausten tekemisessä on kyse tahtotilasta: kyvystä hyödyntää designia ja rohkeudesta erottua.

Suomessa pakkauksen visuaalisuus suunnitellaan usein viimeiseksi juuri ennen tuotelanseerausta. Ratkaisut jäävät pinnan koristelun tasolle ja päätökset rajoittuvat värien ja kuvien valintaan. Kansainväliseen kilpailuun verrattuna olemme myös rajoittuneita: visuaalisuudessa tyydytään turvallisiin ja tylsiin vaihtoehtoihin. ”Suomessa ei ole varaa kohdistaa tuotteita vain osalle ihmisiä”. Poikkeamista totutusta pelätään.

Aliarvioidaanko kuluttajia vai olemmeko tyytyväisiä arkipäivämme visuaaliseen maailmaan?

Maailmalla nähdyt esimerkit todistavat, että parhaat lopputulokset syntyvät kun pakkaaminen otettaan huomioon jo tuotekonseptia suunniteltaessa. Innovatiivisen pakkauskonseptin myötä tuotteeseen saatetaan löytää materiaalia tai tuotantokustannuksia säästäviä ratkaisuja, tai pakkaamista voidaan vähentää tuotteeseen tehtyjen oivallusten takia. Puhumattakaan tuotteen ja pakkauksen saumattomasta liitosta mielikuvien tasolla.

Rautkarin mainitseman partakone-pakkauksen pienempi koko olisi saattanut vaatia kestävämmän tuotteen tai investointeja pakkauslinjastoon. Voi olla, että logistiset kustannukset ja “hukkaan mennyt” materiaali ovat laskelmissa tulleet lyhyellä aikavälillä halvemmiksi.

Epäilenkin, että syy erinomaisten pakkausten vähyyteen löytyy nopeita voittoja hakevasta yrityskulttuurista. Lyhytnäköinen laskeminen kun ei sovi designiin panostavalle yritykselle. Aito erilaisuus vaatii koko organisaatiolta sitoutumista ja usein aikaa vievää poikkitieteellistä kehittämistä. Erityisesti pakkaussuunnittelu on tiimityötä puhtaimmillaan: pakkaus on yksi ainoista toiminnoista, joka koskettaa yrityksen kaikkia osastoja ja toimintoja.

Myös ylimpien päättäjien usko kilpailuedun luomiseen designin avulla on vielä heikohkoa ja satsaukset tästä syystä pieniä. Luovan ajattelun vaikutusta voittoihin mitataan harvoin ja design-panostukset nähdään yksinomaan kuluina.

Tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että designin hyötyjä voidaan mitata rahassa. Strategisella tasolla vaikuttava design tuottaa parhaiten. Designia, kuten mitä tahansa muutakin yrityksen resurssia pitää kuitenkin osata johtaa oikealla tavalla. Harvalla pakkaus-päättäjällä on tähän koulutusta. On helpompi laskea myyntikampanjan vaikutus tulojen lisäykseen kuin arvioida uuden pakkauskonseptin tulonodotukset.

Pakkauksen rooli yrityksissä näkyi viime syksynä päättyneessä Helppo avata –keksintökilpailussa, joka etsi uudenlaisia ratkaisuja pakkausten toiminnallisuuteen ja käytettävyyteen. Voittajien joukossa ei näkynyt nimekkäitä brändejä.

Pienet toimijat näyttävätkin hyödyntäneen pakkauksen mahdollisuuksia isoja paremmin: pakkaus huomion vangitsijana ja tuotteen erilaistajana on mahdollistanut pääsyn markkinoille ilman muita markkinointipanostuksia.

Globaaleilla markkinoilla suomalaiset yritykset ovat näiden pienien firmojen asemassa. Kaupan hylly on totuuden hetki tuotteelle ja pakkaus usein ainoa mahdollisuus kommunikoida kuluttajan kanssa. Monet pakkauksista päättävät näkevät kuluttajat kuitenkin ennen kaikkea hinta-sensitiivisiksi. Pakkausten halutaan maksavan ”lähes ei mitään”, jotta tuote on houkutteleva.

Pakkauksen osuus keskihintaisen tuotteen kuluttajahinnasta onkin arvioni mukaan usein häviävän pieni. Massatuotetun keskikokoisen pahvipakkauksen hinnan voi esimerkiksi laskea sentteinä. Miksi investoida roskaan. Jälkikäyttömahdollisuuksia on harvoin ajateltu, vaikka brändinäkyvyyden säilyminen kuluttajan kotona voisi olla televisiomainostakin vaikuttavampi.

Minimaalisen rahallisen panostuksen takia moni pakkausinnovaatio jää toteuttamatta. Sellaisetkin, jotka saattaisivat minimoida pakkauksen koon tai maksimoida ympäristöystävällisyyden.

Vastuu siirtyykin meille kuluttajille. Voimme äänestää kukkaroillamme ja ostaa pelkkien tuotteiden sijasta tuote-pakkaus-yhdistelmiä, jotka sopivat arvoihimme. Esimerkiksi arkeamme helpottavin ei ole aina ekologisin. Amerikka hukkuu roskaan vain, koska viitseliäisyys on vähäistä. Japanissa taas ihastuttava palvelukulttuuri suosii lähes ylipakkaamista, joskin maksimoi myös pakkausten helppokäyttöisyyden. Ekologisin pakkaushan on pakkaamatta jättäminen.

”Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa”. Pitkän tähtäimen panostukset maksavat itsensä takaisin, uskoivat jo esi-isämme. Jos peräänkuulutamme asennetta yrityksiltä, tulee meidän myös yksilöinä olla valmiita panostamaan ajateltuihin konsepteihin ja unohtaa kertakäyttökulttuuri.

*lyhennetty versio julkaistu Hesarissa 24.7.2009

Mitä on elämys?

2009-03-26T11:00:00.001+02:00

Elämystieteilijät, etunenässä 2000-luvun alussa Experience Economy -kirjan kirjoittaneet Pine & Gilmore, vaativat elämyksellisyyttä ympäristöömme. Puhutaan lavastetusta näytelmästä, jossa kuluttajat ovat näyttelijöitä. Näyttelijöille tarjotaan erilaisia kokemuksia valmiiksi suunnitellun kaavan mukaan. Positiivisten kokemuksien kautta kuluttajien ajatellaan rakastuvan elämykselliseen ympäristöön ja haluavan maksaa tuotteista ja palveluista positiivisuuden huumassa korkeampaa hintaa. Tai vierailevan tilassa entistä useammin. Elämyksellisyyden ajatellaan siis luovan kilpailukykyä yritykselle.

Tuoreessa Markkinointi ja Mainonta -lehden kolumnissa elämyksellisten kauppojen puolesta puhujaksi noussut Susanne Markkanen toivoi maitopurkin ohessa tunnin elämystä. Markkanen kuvasi Whole Foods -ketjua (jonka aikaisemmin olen jo nimennyt suosikki-kaupakseni) edelläkävijäksi elämyksissä ihannoiden heidän tapaansa tarjota shoppailun ohessa manikyyrejä.

Onko elämyksessä todellakin kyse näytelmästä, astumisesta koneistoon, joka tarjoaa meille erilaisia toimintoja ja lisäpalveluita arkisten asioiden ohessa? Kauniista ympäristöstä, jossa tekniikka tuo vilkkuvia ja välkkyviä seinäelementtejä, iloisia tapetteja ja estetiikkaa?

On, sekin voi olla elämystä. Mutta elämystä voi olla myös nopeus. Ajattele, jos ruokamarketissa ei menisi kuin 2 minuutta, ja kauppakassissa olisi kaikki mitä tarvitset! Tai jos ruokahyllyn edessä voisit painaa nappia, ja purkit, jotka täyttävät juuri tarkalleen haluamasi kriteerit, nousisivat eteenpäin.

Voisit valita: vähäkalorisin, ei hiilihydraatteja, pienin hiilijalanjälki. Tai: vitamiinipitoisin, luomua. Juuri ne arvot, jotka tukevat toiveitasi, ja auttavat sinua tulemaan "siksi mikä haluat olla". Minä nimittäin uskon, että brändien rakastamisessa ei ole kyse oman identiteetin tukemisesta, vaan toiveidentiteetin hakemisesta.

Mutta takaisin ruokakauppaan. Jos menen maito-ostoksille, minulla on harvoin aikaa ottaa manikyyri, tai tehdä askarteluja. Toisinaan se voisi olla virkistävää, mutta useimmiten haluan vain sulavaa palvelua.

Elämyksellisyyttä on siis monenlaista. Olen jakanut kuluttajia heidän osto-hakuisuutensa perusteella quick shoppereihin ja slow shoppereihin. Näiden lisäksi meillä on erilaisia lifestyleja, ja päivän ja kellonajan mukaan vaihtuvia tunnetiloja.

Mood-shopperit ovatkin elämysten rakentajien haaste: mitä yksilö haluaa juuri nyt? Etenkin Suomessa, jossa on vain reilu viisi miljoonaa kuluttajaa, on erilaisten tunnetilojen ja tarpeiden täyttäminen usein vaikeaa, kustannutehokkaasti.

Mutta on se nähtävästi Yhdysvalloissakin. Blackberry Jam Ladyksi nimeämäni iäkäs rouva kulutti n. 10 minuuttia hillohyllyn edessä etsiessään siemenetöntä mustaherukkahilloa.

Kolmen metrin hillotarjonnan edessä oikeaa sorttia oli vaikea löytää. Rouva poistui hyllyjen edestä ilman yhtäkään hillopurkkia, vaikka oli erittäin halukas ostamaan sopivan tuotteen. Laskin, että 35 brändin joukosta seitsemän tuotemerkkiä tarjosi mustaherukkahilloa, joista kolme ei sisältänyt siemeniä.

Kaikkien makujen tarjoaminen ei siis aina riitä. Tarvitaan henkilökohtaiset shopperit, tai sitten se laite, jonka kuvasin... Päämääränä on tarjota kuluttajalle mahdollisimman nopeasti juuri se mitä hän haluaa, tai voisi haluta.

Heti tänne nyt se mitä minä haluan tällä hektellä!

Nobel, The Wifi Bunny

2009-03-22T18:05:00.000+02:00

Mietin miten osaan 10 tai edes 5 vuoden päästä suunnitella lapsille ja nuorille. Kun minä edelleen ihmettelen teknologian mahdollisuuksia ja muistan kun sain ensimmäisen sähköpostiosoitteen, soittaa 2 v. kummipoikani luontevasti skypellä. Kännykän viereltä kuuluu "kato tätä" - eihän sitä nyt voi ymmärtää, ettei joka kommunikointivälineessä ole kuvaa.

On syntynyt täysin uusia käyttövalmiuksia omaava sukupolvi. Heille mikään ei ole enää ihme. Heille on luontevaa pystyä tekemään asioita, joista en itse osaa edes haaveilla.

Astuin yhden askeleen mahdollisuuksien ihmeelliseen maailmaan hankittuani ranskalaisen Violetin valmistaman Nabaztag wifi-kanin.

Kanini nimi on Nobel. Nobel elää langattomassa verkossani ja kertoo kun saan sähköpostia, lukee lempi-bogejani netistä, ilmoittaa tasatunnein kellon ja kommentoi maailman menoa. Kanillani on todellakin oma minusta riippumaton luonne.

Tullessani kotiin se soittaa usein radiokanavaa, ja voin avaimia sen edessä heiluttamalla saada raportin päivän tärkeimmistä uutisista. Sateenvarjoon olen taas liittänyt RFID-tagin, jonka luettuaan Nobel tietää, että haluan kuulla säätiedotuksen.

Wifi-bunnyn voi saada tekemään satoja erilaisia asioita joko tiettyyn kellon aikaan, tai tietyn RFID-tarran näyttämisen jälkeen. Tai, kanin oma valitsemana ajankohtana.

Minä halusin, että Nobel harrastaa tai ji:ta ja kertoo New York Timesin kulttuuri-uutiset. Se myös soittaa päivittäin yhden uuden musiikkikappaleen. Saan informaatiota, jonka löytääkseni joutuisin normaalisti seikkailemaan webissä pitkiä aikoja.

Nyt vain odotan, että pian kolme vuotias kummipoikani oppii englantia, jotta voin ostaa hänelle oman pupun, ja alkaa pitämään yhteyttä kanin välillä. Niin, Nabaztagien kautta voi lähettää ääniviestejä, tai lähettää niihin kirjoitettuja viestejä, jotka pupu sitten lukee ääneen.

Love it!

Tulevaisuuden pakkaus osa 1

2009-03-22T12:58:00.000+02:00

Ostatko tuotteita, joita et tarvitse vain koska niiden pakkaus on kertakaikkiaan niin ihana, että se pitää saada osaksi sisustusta?

Minulle estetiikka, pienet ihastukset kotona ovat arjen iloja.
Pöydälläni on teetä, suklaata, pipareita, tulitikkuja, mysliä... lista olisi loputon, jos kuvaisin kaikki ihanat pakkaukset, joihin olen kaupassa rakastunut. Ja jotka nyt täyttävät kotini pöydät ja hyllyt.

Amerikkalainen luomu-kauppa Wholefoods on todellinen pakkaus-rakastajien turmio. Jokainen tuote siellä on pakattu toinen toistaan kauniimpiin kääröihin.

Miksei meillä suomessakin arjen tuotteet voisi olla houkuttelevissa, esteettisissä pakkauksissa?

Sellaisissa, jotka vielä olisivat japanilaiseen tyyliin pakattu helposti avattaviksi, vähän jätettä tuottaviksi tai helposti uudelleen suljettaviksi ja avattaviksi. Sellaisiksi, että jokainen tuote on unelma käyttää kun sitä suojaava pakkaus nostaa kauneudellaan hymyn huulille sekä sopii käteen ja käyttöön erinomaisesti.

Kaunishan ei maksa sen enempää kuin rumakaan. Toimivuuskin yleensä saavuttaa niin suuren suosion ollessaan kilpailijoita parempi, että innovaatiot maksavat itsensä takaisin suuremman yleisön kautta.

Haluan parempia pakkauksia. Kiitos heti!

Minä tahdon elämyksiä!

2009-03-22T11:52:00.000+02:00

Minkälaista on shoppailu? Testasin marketin elämyksellisyyttä vaateostoksilla. Ahtaita sovituskoppeja; ei henkilökuntaa; oikeita kokoja ehkä, ehkä ei. Rekit täyteen ahdettuina niin, että kiskomalla voi onnekas saada paidan ostoskoriin.

Tämäkö on sitä elämyksellistä kauppaa?
Monille kauppaketjujen vetäjille tiettävästi. Suomalaisista suurin osa hankkii vaatteensa marketeista - ja näiden markettien johto on päättänyt, että homma toimii erinomaisesti, mitä sitä muuttamaan ihmisten kaipuiden takia.

Visioin Stanfordin yliopistossa SAP:lle tulevaisuuden kauppaa.

Haaveilin kaupasta, jossa tuotteet esitellään mallinukkejen päällä asukokonaisuuksittain. "Ai kas, tuon hameen voi yhdistellä noiden paitojen kanssa."

Vaatteita ei tarvitsisi kuljetella ympäriinsä käsivarret väsyksissä (ja vaatteet rypyssä) vaan koodien kuvaaminen kännykällä toimittaisi valintani oikeassa koossa sovituskoppiin odottamaan. Myymälä ei siis varastoisi kaikkia kokoja myyntialueella, vaan tehokkaassa varastossa - miksi ihmeessä minun pitäisi olla keskellä kauppojen logistisia ongelmia!

Sovituskopeissa ympäristö muuttuisi sen mukaan minkälainen mielentila sovittajalla sillä hetkellä sattuu olemaan. Mutta ympäristön voisi muuttaa myös sen mukaan missä sovittamiaan vaatteita ajattelee käyttävänsä: coctail-mekko, sopiiko se hienoille kutsuille?

Ystäviin voisi ottaa yhteyttä kameran ja puhelimen välityksellä, olivatpa he kotona tai toisessa sovituskopissa.

Myös stylistit ja neuvojat, heitä näkisi nyt muuallakin kuin televisio-ohjelmissa. Napin painallus, ja ekspertti tulisi kameran välityksellä kertomaan istuuko vaate, ja onko se tyylikäs vain menneiden päivien lumia.

Olisiko tämä elämyksellisyyttä, jota sinä kaipaisit?
Usko tai älä: tämä kaikki olisi jo tänään mahdollista.

Ylimieliset yritykset & perässä juoksemisen syndrooma

2008-10-07T14:32:00.001+03:00

Miehet haluavat metsästää, sanovat. Nainen, joka näyttelee vaikeasti saavutettavaa herättää vastakkaisen sukupuolen kiinnostuksen. Tosissaan olevien miesten ajatellaan juoksevan naisen perässä kylmästä asenteesta huolimatta - tai sen ansiosta. Metsästysvietti, väitetään.

Nykypäivänä naistenkin sanotaan halajavan vaikeasti tavoiteltavia miehiä. Ei saa olla liian tyrkyllä. Ei pupu, joka juoksisi metsästäjän luo ole kiinnostava saalis.

Useat yritykset ovat omaksuneet vaikeasti tavoiteltavan asenteen, havaitsen. Työnhakijat saavat tyytyä hiljaisuuten työnhakuprosessissa. Kohteliaimmat informoivat hakemuksen tulleen perille, mutta uusien yhteydenottojen puuttumisen tarkoittavan, ettei kokelas ole tällä hetkellä organisaatioon sovelias.

Tylyimmät jättävät tyystin vastaamatta. Hiljaisuus.

Yrittääkö uudestaan, jos sähköposti ei vaikka mennytkään perille? Entä jos yrityksen verkkosivut eivät toimittaneetkaan lomakkeita eteenpäin? Onko halukkuuttani antaa osaamiseni yritykselle edes huomioitu?

Metsästyksen syndrooma nostaa tylyjen yritysten kiehtovuutta. Mielikuva työnantajasta on hiljaisuuden takia kylmä ja etäinen, mutta jotain houkuttelevaa ylimielisessä kohtelussa on. Perässäjuoksemisen syndrooma herää sisälläni - halu saada tavoittamattomissa oleva.

Pitkällä tähtäimellä kylmäkiskoinen suhtautuminen kuitenkin kostautuu. Mies, joka jätti soittamatta ravintolaillan päätteeksi saa naiselta halveksuvan katseen osuessaan toisen kerran tielle.

Nyrpistyksen saavat myös tylyt yritykset: etäinen, minut huomiotta jättänyt, ihmisyyttäni loukannut. Miksi haluaisin liittoon heidän tuotteidensa tai palveluidensakaan kanssa? Nytkö kelpaisin kun rahani ovat kyseessä?

Armi Ratian kerrotaan vaatineen vastauksen lähettämistä kolmen päivän sisälle yhteyttä ottaneisiin. Jos palkolliset eivät siihen kykenisi, rouva itse kyllä vastaisi.

Olen odottanut vastausta kirjeeseni Marimekolta yli 150 päivää. Koskahan Mika Ihamuotila tarttuu itse kynään? Vai ovatko Marimekon ihmisläheiset arvot työnhakijoita kohtaan erilaiset kuin ostajia kosiskeltaessa? Jään odottamaan. Metsästysintoni on jo poissa.

Onko kuluttajilla valtaa?

2008-10-04T20:47:00.000+03:00

Väitetään, että suunnittelijoiden valta on siirtynyt kuluttajille. Designerit eivät enää yksipuolisesti kykene hallitsemaan tuotteita, vaan tuotteita kohtaan tunnettu viha ja rakkaus - tai muut ilmiöt merkkien ja vempeleiden ympärillä, syntyvät markkinoijien ja tekijöiden ulottumattomissa. Joskus salakavalasti, jopa vastoin brändien arvoja.

Mutta onko meillä kuluttajilla todella valta? Voimme äänestää rahalla ja valita tuotteita, joiden koemme tuottavan vastinetta. Usein kokemukseni mukaan tyydymme kuitenkin vain siihen mihin rahamme riittävät, ja kiroamme halpojen tuotteiden huonoja ominaisuuksia ja keskiluokkaista muotokieltä. Lisäämme jätevuoria nopeiden hylkäyksien vuoksi, jätämme äänestämättä ahneuden takia.

Entäpä elinympäristömme. Mitä kun arkeemme tunkeutuu näkymiä ja funktioita, joista emme voi äänestää? Keskiluokkaiset muodot valtaavat kaupungit jäädäkseen ja kauppareissut ovat masentavia, mutta pakollisia.

Alepa, Siwa, Citymarket ja Prisma. Kaikki samanlaisia kylmiä, persoonattomia halleja, joista on vaikea löytää nopeasti mitä haluaa. Tai inspiroitua, kokea positiivisia elämyksiä. Onko todella minun vallassani käydä kaupassa, joka miellyttää minua? Suomessahan ei ole edes mitään vaihtoehtoja. Meillä on loistava logistinen ketju, sanovat suomalaiset kauppiaat.

Helsinkiin rakennettiin paraatipaikalle uusi kauppakeskus. Kamppi, logistiikaltaan erinomainen valinta. Estettisyydeltään maalaisenkin vieroksuma, sisällölliseltä tunnelmaltaan ja elämyksellisyydeltään täysi surkeus. Ja kaupallisuus, sekään ei taida olla kovin onnistunut. Bilbaon Guggenheim-museo: eihän me nyt Helsinkiin sellaista tarvita, mehän olemme jo maailmankartalla, sanoivat Helsingin herrat.

Valta on näin päättäjillä: me emme voi pakottaa bisnestä erilaistumaan ja kohtelemaan meitä yksilönä. Emme voi asentaa markkinointijohtajalle hyvää makua, jos häneltä se puuttuu. Emme voi pakottaa yrityksiä tuottamaan kauniita pakkauksia tai myymälöitä, jos he ymmärtävät vain excel-taulukoita - eivätkä usko designin maksavan itse itseään takaisin oikealla strategialla. Me voimme vain toivoa, että joku päivä näin tulee käymään, päättäjät alkavat ymmärtämään.

Useimmiten saamme iloa kun joku ulkolainen, huolellisesti merkkinsä maailman rakentanut toimija yltää ketjuillansa kaukaiseen Suomeen. Silloin meille tulee valinnanvaraa - eikä huonosti toimivia, rumia tai käytettävyydeltään surkeita tuotteita enää tarvitse ostaa saatavuusongelman takia.

Kampin mitäänsanomattomasta arkkitehtuuristakin voidaan päästä eroon, mikäli Hollannin rakennusmalli otetaan Suomessa käyttöön: käyttökelvottomat rakennukset hävitetään ja tilalle rakennetaan uutta. Ehkäpä sitten meillekin kelpaa tunnetut arkkitehdit vetonauloja muovaamaan. Siitä huolimatta, että olemme niin erinomaisia tekemään kaiken itse.

Siihen asti, että rahamme riittävät erinomaisuuksiin, voimme olla ostamatta. Se on todellista äänestämistä, pitäytyä antamasta rahoja kenellekään huonolle silloin kun hyvään ei ole varaa. Kestävää kuluttamista on ostaa vain tavaroita, joita voi rakastaa kauan.

Tämä olisi myös ekologinen valinta rakentamisessa. Jos edellisillä sukupolvilla oli varaa rakentaa kaunista Helsinkiä, kerätkäämme mekin varoja tämän perinteen jatkamiseksi, mikäli rumuuden viljeleminen todella on rahasta kiinni.

P.s. voisihan julkirakentamista alkaa tekemään myös nolla-tuotolla. Tästäkin voivat päättää rohkea kaupunginisät ja -äidit. Jos pokkaa riittää.

Opetusministerin opintorahaelämys: ei iltakarkkeja

2008-09-28T19:09:00.000+03:00

Taustaa: Helsingin sanomat raportoi ministerin selviämisviikosta opiskelijan perutstuloilla 136,50 euroa viikossa (HS 3.9.2008 Opetusministeri jättää iltakarkit kaupan hyllyyn). Haastattelussa rouva Sarkomaa pohtii, etteivät rahat taida riittää omiin iltakarkkeihin, mutta lapset saavat omansa.

Lukijan reaktio: Ei voi olla totta. Testin tasohan rikkoo maailmanennätyksiä.

Mahtava ajatus, antaa opetusministeri Sari Sarkomaan kokea opiskelijan talouden arki. Vielä mehevä otsikko: "Opetusministeri yrittää tulla toimeen opiskelijan tuloilla". Yritys huvittaa: ministeri pohtii artikkelin mukaan ruokaostoksilla miten iltakarkit pitänee jättää kotiin. Iltakarkit! Siitäkö opiskelijan ajatellaan jäävän vaille, pienistä houkutuksista ruokakaupassa.

Eikö kukaan tullut ajatelleeksi, ettei opiskelijan elämässä tulot ole tarkoitettu vain ruokaan? 546 eurolla kuussa, joka sisältää jo tulot kalliista velkasuhteesta kotipankkiin, opiskelija maksaa osan vuokrastaan, kalustaa asunnon, pesee pyykit sekä hoitaa ja vaatettaa itsensä. Ja jossain näiden kaiken välillä käy ruokakaupassa, jos rahaa on.

Ministeri olisi voinut viikoksi luopua mahdollisesta autosta, suurimmasta ostasta vaatekaappinsa sisältöä, kauniista huonekaluista ja harrastuksista sekä muusta "ei-köyhäilyä" muistuttavasta elinympäristössä - kuten tilavasta asunnosta, jos ministerillä sellainen on. Näistä aito opiskelijakin luopuu, ei vain pihistele.

Pelkästään satunnaisista menoista luopuminen ja ruokalistan suunnittelu edulliseksi ei jäljittele opiskelijan todellista arkea. Ainakaan sellaisen opiskelijan, joka valtiovallan toiveiden mukaisesti keskittyy lukuihinsa eikä työntekoon. Edes pankkilaina ei mahdollista leveästi elämistä ilman sivutuloja.

Ehdotankin seuraavia kokeiluja paremmin aitoa köyhäilyä muistuttavalla elämäntyylillä - ja tilanteessa, jossa vippiä ei saa keltään. Edes siltä varakkaalta aviomieheltä.

Suomalaiset Älykkö-lapset

2008-03-01T09:02:00.000+02:00

The Wall Street Journal kirjoitti talvella 2008 pitkät pätkät suomalaisten koulumenestyksestä. Kellekään ei ole yllätys, että Pisa-tutkimukset ovat tuoneet matkalaisia ympäri maailmaa tutustumaan koulujärjestelmäämme. Olen itsekin istunut kahteen otteeseen lentokoneessa eri maan vakoilijan vieressä.

Olemme huippuja lapsena. Mikä tekee meistä ei-huippuja yliopistossa? Uskallan väittää, että pärjäisimme yleistiedossa keskiverrosti, mutta ainekohtaisissa, syvää tietämystä mittaavissa testeissä vain kohtalaisesti. Puheenpitäjinä suurin osa meistä diskattaisiin. Nämä ovat vain arvioita, mutta kansainvälisissä huippuyliopisto-rankingeissä maamme akateemisuus näyttää tyhjältä, joten jotain perää siinä saatta olla.

Mihin katoaa peruskoulumme tietämys. Vai piileekö menestyksemme vain keskitasoisessa massassa?

Opettajat kertovat, että samaan aikaan kun koulujen määrärahoja leikataan ja luokkakokoja suurennetaan, tasa-arvoa rakastavat sosiaali-tädit ovat keksineet käsitteen "normaali lapsuus". Oppimisvaikeuksista kärsivät ja häirikkö-käyttäytymistä osoittavat lapset sijoitetaan "tavallisten" lasten joukkoon. Heille pyritään suomaan mahdollisimman tavallinen ympäristö ilman leimautumista.

Viikon vierailu suomalaisella yläasteella näytti järjestelyn järkyttävyyden: työrauhaa ei ole, ja opettajan sivuvirka tiedonjaon rinnalla on poliisina toimiminen.

Joko riittäisi huono-osaisten hyysäys. Tasa-arvo on upea asia, ja pisa-tuloksetkin osoittavat meidän onnistuneen heikkojen tsemppaamisessa keskitason suorituksiin.

Joko olisi aika osoittaa resursseja älyköille, hiljaisille ja tunnollisille puurtajille ja muille koulusta nauttiville. Tai ainakin niille, joilla olisi edellytyksiä seuraaviksi Nobel-voittajiksi ja suurten kysymysten ratkaisijoiksi.

Lahjakkuudet katoavat tasapäistämiseen ja häiriövoittoisiin luokkiin. Työrauhan puuttuessa luulisi rauhallisemmankin sekoavan ja osaavien opettajien kultajyvien valuvan hukkaan.

Emmekö me jo uskaltaisi sanoa ääneen, että toisilla meistä on enemmän edellytyksiä pelastaa maailma. Annetaan heille muutama markka enemmän tärkeän työn alullepanemiseen.

24-vuotiaana kerrossängyssä kokolattiamattohuoneessa

2008-02-23T03:29:00.000+02:00

Suomalaiset on sitä ja tätä, liian hiljaisia, liian erakkoja, liian sosiaalisesti vajavaisia. Tai menisikö se suomalaisittain, että emme ole sitä ja tätä. Mutta yhtä ainakin olemme: omillamme. Itsenäisyyden kaipuussamme rakennamme itsellemme elämää jo varhain. Mutta onko se vain maallista mammonaa, jota keräämme ympärillemme?

Stanford kilpailee jatkuvasti Yhdysvaltojen ykkös-yliopiston tittelistä insinööri-tieteissä. Yhtenä vuonna itärannikon MIT on rankattu ensimmäiseksi, toisena sijaa pitää Stanford. Niin tai näin, on varmaa, että Stanfordiin valikoituu joka vuosi erittäin lahjakkaita nuoria mekaniikan, elektroniikan ja designin pariin.

Nämä lahjakkaat asuvat kuitenkin ankeammin kuin yksikään keskiverto suomalainen opiskelija. Yliopiston 45.000 dollarin vuosimaksun luulisi houkuttelevan paikalle vain rikkaita, pilalle hemmoteltuja juppeja, joiden suurissa ranta-huviloissa juhlittaisiin yömyöhään shampanjaa juoden.

Juhlat saattavat jatkua yli yön, mutta huviloita Stanfordin opiskelijat eivät ainakaan kampuksella asuessaan näe. Suurin osa asuu kerrossängyissä, pienissä ja tunkkaisissa huoneissa, joihin mahtuu kirjoituspöydän lisäksi vain kaappi ja idolin kuva seinälle. Ylempien vuosikurssien opiskelijat saavat etuoikeuden yksiöihin tai soluihin, siis sänkyyn ilman kerros-kaveria. Juniorit jakavat pienen huoneensa yhden tai kahden muun kanssa. Matot ovat likaisia ja kuluneita, roskapussit haisevat. Sisustamisesta ei ole tietoakaan.

No, poikkeuksiakin löytyy. Eivät kaikki sentään maksa 1200 dollarin vuokraa 12 neliön jakamisesta. Ja asiassa on positiivisakin puolia: kerrossänky-soluihin kuuluu usein täysihoito, joka tarkoittaa muroja niin paljon kuin napa vetää. Ruokaa siis ainakin riittää, kuten kunnon amerikkalaisen perusturvaan tulee kuulua.

Suomalaisena asumis-näyt kuitenkin vetävät vakavaksi. Vaikka meillä edullisista asunnoista on puute, ainakin naispuoliset ystäväni ovat panostaneet viihtyisyyteen. Meillä opiskelijakämppäkin näyttää kodilta, tai vähintäänkin omalta.

Voimme kritisoida itseämme kuluttamisesta ja tavaroihin rakastumisesta. Tunne pysyvyydestä on mielestäni kuitenkin tärkeää - eikä meillä taasen mene rahaa neliveto-maastureihin. Stanfordissa kun jokaisella kerrossänky-kaverillakin on oma auto. Eikä oman kodin tarvitse vähentää perherakkauttakaan. Voimmehan me edelleen vierailla sukulaisten luona, vaikka oma kotimme näyttääkin sellaiselta, johon on mukava palata.

Mutta ehkäpä pitkät valmistumisajat lyhenisivät kummasti, jos asuinolot olisivat niin surkeat, että elämä olisi kiire aloittaa koulun jälkeen. Niinhän amerikkalaisille taitaa käydä: opinnot halutaan pian kasaan, jotta päästään tienaamaan palkkaa opintovelkojen maksuun ja elämän rakentamiseen. Minä kannatan kuitenkin opiskelua, joka itsessään on jo elämää. Olen ylpeä siitä, että elämänkokemukseni on tuonut minulle muutakin kuin pänttäystä ja bileitä. Meillä ei todellakaan ole hävettävää taidoissamme - vaikka emme olisikaan Stanfordin tai MIT:n kasvatteja.

Salasana: kertakäyttö

2008-02-22T07:42:00.000+02:00

Olen koettanut pohtia sopivaa aihetta Arnold Schwarzeneggerin tapaamista varten. Olen vakuuttunut, että neljä eksoottista suomalaista pääsisi kotiosavaltiomme kuvernöörin puheille tuossa tuokiossa. Kaikki on kiinni vain yhdestä sähköpostista Iso-Arskan sihteerille. Mutta tuon postin lähettämisellä on suuri kynnys: on pakko keksiä hyvä otsikko. Edes tekosyy miksi juuri me.

Ja onhan se löytynyt: kertakäyttökulttuuri. Mietin uutta lakiehdotusta, joka kieltäisi kertakäyttöastioiden käytön sisätiloissa olevissa rafloissa ja kahvilloissa. Edes niissä.

Olen järkyttynyt siitä määrästä roskaa, jonka pieni ihmismäärä päivittäin tuottaa. Design-loftimme joka torstaisessa SUDSissa, epävirallisessa illanistujaisessa, täyttyvät roskapöntöt (ja ne ovat isot ja niitä on paljon) hetkessä.

Eikä tämä ole kerran viikossa juttu. Yliopiston jokaisessa kahvilassa, ruokalassa ja nurkkauskeittiössä on tarjolla pelkästään pois heitettäviä lautasia, haarukoita ja kuppeja. Pahvia, styroksia, muovilla päällystettyä pahvia...

Kauppalehden kolumnisti ihmetteli muutamia päiviä sitten suomalaisten norppa-ekoilua. Karmean näköisiä paitoja, harmaita viherpiiperrys-tuotteita.

Samaa ihmettelin minäkin, vielä neljä kuukautaa sitten. Vaadin eko-tekoina ihanaa, houkuttelevaa, hymyilyttävää designia. Eko-designia. Ei pelkkää rationalisuutta ja järkituottamista. Senhän me suomalaiset osaamme.

Kaliforniassa suomalainen peruslogiikkakin on alkanut tuntumaan ekologiselta. Siitäkin huolimatta, että lempi-supermarkettini luomukauppa Whole Foods saa minut kerta toisensa jälkeen melkein kyyneliin houkutus-konseptillaan. Keskellä ihania pakkauksia en kuitenkaan tunne luomu-mentaliteetin koskettavan minua. Ympärilläni olevat ihmiset eivät yksinkertaisesti välitä. Jokainen laite, jonka omistamme (ja niistä voin kertoa ihan omat tarinat) on törkeä energiasyöppö. Vedenkulutus on uskomatonta. Luomu-market lienee vain ego-ekoilijoille. No, on siellä muutamia hippityylisiä tosi-ekoilijoitakin näkynyt.

Mitä sanoisin Arskalle? Toisin Arskan Suomeen mökkeilemään. Näkemään miten perunankuoret laitetaan biojätteisiin ja jugurttitölkit taitellaan sisäkkäin. Miten pieni Toyota ei ole eurooppalainen auto (kuten eräs mekaniikkainsinöörityttö väitti viitaten sen kokoon) vaan ihan sopivan kokoinen. Että voisi arska täällä vähän rajoittaa ja kehittää.

Odottelen Arskan vastausta. Onko kellään mökkiä?