Kenkiä

Olen kenkähullu. RAKASTAN kauniita kenkiä. Yleensä se tarkoittaa, että rakastan kaupan kalleimpia kenkiä, ja lähden kotiin tyhjin käsin.

Pääsiäisenä siivosin kaapit. Ainakin melkein kaikki. Prosessista voisi tehdä toisen postauksen. Kummasti kun kaapit siistiytyy sisältä,  ympäristö näyttää hetki hetkeltä sekaisemmalta. Vaatteita on vielä käymättä läpi, mutta kirpparikassit pullistelee jo.

Vaikka PITÄISIN kovasti ajatuksesta, että yksi tavara sisään, yksi ulos, tulee sitä harvoin noudatettua. Tänään kuitenkin raaskin luopua (vain) ruskeista täti-moonika-vintage-kengistä -olen sortunut keräilemään niitä kaappeihin, vaikka monet ovat jo varttuneelle jalalle liian pieniä. Kaikilla kun on tarina. Nämä poistolistalle joutuneet ostin 2008 San Franciscosta sihteeri-lookiin.

Mutta sain minä jotain tilallekin: Nathalie Verlindenin nilkkurit. Menninkäisnilkkurit. Tonttukengät.

Pikku-Pikkulintu sai aurinkovärejä. Ja kummityttö liekit. Muutamia pareja kaupassakin, mutta vain yksi joka kokoa. Sain suunnitella kevätmalliston värit kenkiin itse, oli ihanaakin ihanampaa puuhaa.

Ja ah tätä laatua. Pohjaa voisi sivellä poskea vasten, niin pehmeältä tuntuu nahka. Mikä tarkoittaa, että käyn hetimmiten laittamassa kumiset puolipohjat. Lastenkengät tilasin sentään kumipohjilla. Mutta jotenkin se nahkapohja vain tuntuu niin ylelliseltä, etten heti raaskinut sitä peittää. Edes hetken saa silitellä pehmyttä ;)