Safe Banking osa III

Olen yrittänyt vaihtaa online-pankissa osoitettani. Tällä hetkellä kun postit tulevat työpaikalleni.

Ihmettelin kauan miksei homma onnistunut: online-shoppailussa tuli aina sama ongelma vastaan - postiosoitteeni oli muka väärä. Lopulta tajusin, että minun pitää laittaa työpaikkani osoite, siitä huolimatta, että olin jo 2 kertaa vaihtanut osoitteen nettipankissa.

Toisella kerralla osoitteenmuutosta tehdessäni vielä kuvittelin, että jostain kummasta nettiyhteyden katkeamisesta, tai minusta riippumattomasta syystä edellinen osoitteenmuutos ei mennyt läpi.

Nyt minulle selkesi, että kyse onkin vain "pankkiturvallisuudesta". Olen liian monta kertaa vaihtanut osoitteeni, ja tästä syystä tällä kertaa se on tehtävä pankissa.

"Mitä ihmettä", kirjoitin asiakaspalveluun. "Jos rahani ovat turvassa nettipankissa, miten ei ole turvallista tehdä osoitteenmuutosta siellä".

"Dear Ms., olet niin vähän aikaa sitten muuttanut osoitteesi, että tällä kertaa turvallisuussyistä pyydämme teitä lähettämään kirjeitse osoitteenmuutoksen, tai vierailemaan lähimmässä konttorissamme".

En antanut periksi. Lähetin kiukkuisia viestejä "jos ette usko, että se olen minä, joka täällä haluaa muuttaa osoitteensa, miten voitte antaa minun tehdä tilisiirtoja ja maksaa laskuja?". Edellisiä tehdessä kun ei kysytä enempää salasanoja kuin osoitteenvaihdossa. Olen siis sisällä nettipankissani, ja voin hallita sieltä osoitetta ja rahojeni elämää.

Uskomatonta... Päätin olla antamatta perille, koska maalaisjärkeni ei vain ymmärrä miksi minun pitäisi vaivautua lylleröimään pankkivirkailijan luo - jos online-pankki kerta on olemassa. Vastaanotan postini siis tulevaisuudessakin työpaikalleni. Mur.

Opas Menestykseen Japanissa Osa 3/5

Suloisuus ei ole vain visuaalinen efekti. Se on myös käyttäytymistä.
Kolmannella luennolla keskitymme suloisen käytöksen perusteisiin.

1. Kun asiakas astuu sisään liikkeeseen, kumarra välittömästi nöyrästi, ja ilmoita, että olet asiakkaan käytettävissä. Pysyttele lähettyvillä, mutta silti sopivasti taka-alalla häiritsemättä asiakasta.

2. Jos asiakas pyytää sovittaa vaatetta, kiiruhda pelastamaan hänen kätensä raskailta kantamuksilta, ja kuljeta sovitettavat tuotteet hänelle varattavaan sovituskoppiin.

Kaikessa kulkemisessa käytä juoksuaskelia, pitäen jalkaterät kuitenkin lähellä maanpintaa. Tömistely ei kuulu asiaan.

3. Asiakkaan ostaessa jotain liikkeestäsi, muista kiitellä häntä. Pakattuasi tuotteet söpösti kassiin (tästä erillinen luento), pidä kassi itselläsi ja seuraa asiakasta ulko-ovella. Ojenna, kaksin käsin, kassi asiakkaalle vasta hänen ylitettyään ulko-oven kynnyksen.

Kumarra vielä asiakkaan perään syvä kumarrus, tai kaksi, osoittaen kunnioitustasi.

Nämä asiat luovat suloisen tunnelman ja miellyttävän ilmapiirin, jossa asiakas tuntee itsensä kuninkaasti, ja haluaa tulla suloiseen kohteluusi toistamiseenkin.

Ylimieliset yritykset & perässä juoksemisen syndrooma

Miehet haluavat metsästää, sanovat. Nainen, joka näyttelee vaikeasti saavutettavaa herättää vastakkaisen sukupuolen kiinnostuksen. Tosissaan olevien miesten ajatellaan juoksevan naisen perässä kylmästä asenteesta huolimatta - tai sen ansiosta. Metsästysvietti, väitetään.

Nykypäivänä naistenkin sanotaan halajavan vaikeasti tavoiteltavia miehiä. Ei saa olla liian tyrkyllä. Ei pupu, joka juoksisi metsästäjän luo ole kiinnostava saalis.

Useat yritykset ovat omaksuneet vaikeasti tavoiteltavan asenteen, havaitsen. Työnhakijat saavat tyytyä hiljaisuuten työnhakuprosessissa. Kohteliaimmat informoivat hakemuksen tulleen perille, mutta uusien yhteydenottojen puuttumisen tarkoittavan, ettei kokelas ole tällä hetkellä organisaatioon sovelias.

Tylyimmät jättävät tyystin vastaamatta. Hiljaisuus.

Yrittääkö uudestaan, jos sähköposti ei vaikka mennytkään perille? Entä jos yrityksen verkkosivut eivät toimittaneetkaan lomakkeita eteenpäin? Onko halukkuuttani antaa osaamiseni yritykselle edes huomioitu?

Metsästyksen syndrooma nostaa tylyjen yritysten kiehtovuutta. Mielikuva työnantajasta on hiljaisuuden takia kylmä ja etäinen, mutta jotain houkuttelevaa ylimielisessä kohtelussa on. Perässäjuoksemisen syndrooma herää sisälläni - halu saada tavoittamattomissa oleva.

Pitkällä tähtäimellä kylmäkiskoinen suhtautuminen kuitenkin kostautuu. Mies, joka jätti soittamatta ravintolaillan päätteeksi saa naiselta halveksuvan katseen osuessaan toisen kerran tielle.

Nyrpistyksen saavat myös tylyt yritykset: etäinen, minut huomiotta jättänyt, ihmisyyttäni loukannut. Miksi haluaisin liittoon heidän tuotteidensa tai palveluidensakaan kanssa? Nytkö kelpaisin kun rahani ovat kyseessä?

Armi Ratian kerrotaan vaatineen vastauksen lähettämistä kolmen päivän sisälle yhteyttä ottaneisiin. Jos palkolliset eivät siihen kykenisi, rouva itse kyllä vastaisi.

Olen odottanut vastausta kirjeeseni Marimekolta yli 150 päivää. Koskahan Mika Ihamuotila tarttuu itse kynään? Vai ovatko Marimekon ihmisläheiset arvot työnhakijoita kohtaan erilaiset kuin ostajia kosiskeltaessa? Jään odottamaan. Metsästysintoni on jo poissa.