20+12 Muotoilutarinaa Helsingistä

Kuva: kirjan tekijät

Sain vihdoinkin tilattua itselleni 20+12 Muotoilutarinaa Helsingistä. Nyt vain jännäämään, koska posti tuo.

Kirja kertoo 20 mielenkiintoisen suunnittelijan, taitelijan ja muotoilijan silmin Helsingistä. Valokuvat on Katja Hagelstamin käsialaa ja upea kirjan ulkoasu graafinen suunnittelija Piëtke Visserin luoma. Ihana! Tämä lähtee muutamille ulkomaanystävilleni joululahjaksi (löytyy myös enklanniksi).


I'm waiting for the postman to bring my 20+12 Design Stories From Helsinki book. Hurry up!

Aika lentää taas!

Onpas pitkä tauko ollut bloggamisesta.
Nyt kun äitiyslomalla on taas aikaa haaveilla omaankin piikkiin, pitääpäs päivittää tänne kaikkia ihania juttuja mitä eteen tulee.

Muutamme muutaman päivän päästä, joten sisustusinto on korkeimmillaan... Odottelen kuitenkin, että pääsen fiilistelemään huoneiden tuntua, ennenkuin ryntään ostamaan Tapiovaaran Mademoisellen ja muuta ihanaa. Keksin vasta Bukowskin netti-huutokaupan. Helanderinkin tarjonnan katson joka kuukausi. Tässä kuussa huutopäivä on valitettavasti muuttopäivä... Jos joku on menossa, vinkkaan mielelläni mitä voisi huutaa minulle. Löysin monta ihanaa 50-luvun henkitä aarretta sieltä!

Kitsune Noir ja Better Ideas

Rethink Scholarship at Langara 2010 Call for Entries from Rory O'Sullivan on Vimeo.

Löysin Kitsune Noirin blogista mielenkiintoisen videon. Blogi esittelee mielenkiintoisia taidepätkiä musiikista kuvituksiin ja ympäristöihin.

Videon oli lähettänyt Kitsunen blogin lukija Rory O'Sullivan. Videon tarina löytyy blogista. Taidekouluun mielivät kiinnittäkää huomiota myös videon sanomaan.

Love the idea!

Lauren Manoogian ja New High (M)art

Lauren Manoogian tekee koruja MANU-merkille metallista, paperista, tarrasta ja nahasta.

Ihana näkökulma itsensä koristautumiseen: yksinkertaista, mutta vahvaa. Korut muistuttavat intiaanikulttuurista, tai jostain kansallisromanttisesta, jota löytyy jokaisen maan historiasta, käsityöläisten ajalta.

Mielenkiintoisia koruja löytyy myös New High (M)art -kaupan kätköistä. Los Angelesilaisessa putiikissa kohtaavat hulluus, taide ja utelias asenne. Kaupan ideana on yhdistää taide, muoti ja kaupallisuus uudenlaisilla tavoilla. Pienestä shopista löytyy paikallisia pieniä suunnittelijoita taiteen ja muodin eri muodoissa.

Kalifornian Colette. Kannattaa lukea heidän blogiaan ja bongata uusimmat maailman ihanuudet tavaroiden tasolla.

Tämä inspiroi minuakin kaivamaan korupihdit esiin taas tammikuussa kotiin palatessani ja kustomoimaan tylsiksi käyneet vaatteet uusiksi veistoksellisiksi luomuksiksi. Piirustusvihko on jo täynnä ideoita.

Help, I need help

Ei, en minä ole sairas, kiitos ajatuksesta. Voin erinomaisesti.

Mutta haastattelin tänään Help Remedies -nimisen yrityksen toimaria, johon otin yhteyttä humoristisesti nimetyltä nettisosoitteesta Help I Need Help.

Rakastan heidän pakkauksiaan. Pieniä, avattavia kuin kirjat, maatuvia (myös muovirengas). Ja, esteettisiä!

Eikä design lopu pakkauksiin: myös tuotteet on designattu. No, ehkä pelkästään värillä tai logolla, mutta brändätty silti.

En käytä päänsärkytabletteja, ja laastareitakin jaksan liimailla haavoihin harvoin. Mutta, jouduin ostamaan pari pakkausta, koska ne vain huusivat nimeäni niin kovaa!

Niin, toimari kertoi, että pakkauksia myydää monessa muussa paikassakin kuin apteekissa. Lifestyle-storesta minäkin omani ostin. Eipäs rumat pakkaukset ole kulkeutuneet Walgreensiä kauemmaksi...


p.s. turha nyt innostua "minäpäs alan tuomaan näitä Suomeen". Minä olen varannut sen kunnian jo itselleni.

I'm a Zipster!

Olen Zipster. Näin Zipcar-sivustolla sanotaan profiilini kohdalla.

Liityin Zipcar yhteisautonkäyttöön mietittyäni erilaisia vaihtoehtoja saada helposti auto käyttööni. Amerikassa kun julkinen liikenne ei aina ole kovin sujuvaa, tai laajalle kuljettavaa. Zipcar tarjosi parhaan mahdollisuuden käyttää autoa juuri silloin kun sitä tarvitsen - en joudu maksamaan kalliita parkkimaksuja tai vuokraa ajalta, jolloin en autoa tarvi. Niin ja parkkiruudun etsiminen voi olla aika työn takana, jos ei vuokraa kuukausittaista autotalliruutua.

Zipcar toimii seuraavasti.

1. Varaan netissä itselleni auton haluamakseni ajaksi - voin valita mieleiseni mallin ja noutopaikan. Laskutus on joko tunnin, tai milloin edullisempaa, vuorokauden mukaan. Hintaan sisältyy bensa 180 mailiin asti.

2. Käppäilen parkkialueelle, jossa nouto-autoni sijaitsee. Yksi noutoalue sijaitsee vain muutama kortteli kodistani.

3. Näytän ikkunan ulkopuolella Zipcar-korttiani. Kortin vilautus aukaisee ovet.

4. Auton avain sijaitsee sisällä, ratin viereen kiinnitetyssä vaijerissa.


Brum brum, eikun kaasuttelemaan. Auton ovet suljen kortilla - auton avain on aina sisällä. Palautus on minuutilleen tarkkaa ja auton tankki pitää olla vähintään neljännesosa pullollaan bensaa. Tankkaukset hoidetaan aurinkolippaan kiinnitetyllä Zipcarin bensakortilla.

Maksan siis todellakin vain oman käyttöni/ varaukseni mukaan. I love it!

Suomalaiset markkinoijat ja tuotteistajat voisivat muuten ottaa opiksi: jokainen auto on nimetty hauskalla, persoonallisella nimellä. Minun ei siis tarvitse muistella rekisterinumeroa tai edes autoni merkkiä. Muistan vain "swoosh" tai jotain muuta hauskaa. Nokian käynnykät voisivat miettiä samaa lähestymistapaa. XKM55 tai muut kirjain-numeroyhdistelmät kun ovat äärimmäisen tylsää muisteltavaa.

MIND-seminaarin kick offissa 22.9.2009 Anssi Tuulenmäki heitti ilmoille ajatuksen innovaatiosta, joka hyödyntäisi parkkipaikkojen päivän paikoillaan seisovat autot. Eiköhän tämä ole juuri innovaatio tuosta: 20 vuoden päästä tuskin kukaan meistä omistaa omaa autoa. Paitsi ehkä Teemu Selänne ja muut arvoautojen harrastajat. Käyttöautojen suhteen uskon, että yhteisautoilu tulee suosioon. Toivon ainakin.

Olen Design Preacher

Tämä on myös minun asiani. Katsokaa David Kellyn puheenvuoro Business Weekin sivuilta. Vain yleisellä tasolla design thinkingistä, mutta hyvin.

Kellyn sanoman lisäksi on mielestäni mielenkiintoista miten erilailla netti-lehdet kokoavat täällä itsensä. Sähköistä mediaa käytetään siellä laajalti, sen sijaan, että kopioitaisiin fyysisen lehden sisältö.

Tämä kuvastaa hyvin amerikan eroa: eri kanavissa käytetään hyväsi kanavan kaikkia mahdollisuuksia, ja luodaan lisäarvoa juuri sen kanavan mahdollistamalla tavalla. Suomessa kopioidaan sama sisältö ja palvelu, olipa kanava mikä tahansa.

No, minähän tietysti liioittelen. Mutta sehän on hauskinta ajattelussa, pieni musta-valkoisuus!