Pikkulintujen kitarasoolo

40 pikkulintua soittaa karhean särisevästi Celeste Boursier-Mougneotin installlaatiossa Gibson Les Paulia. Ruoho vihertää ja pesullakin voi käydä pikkuisessa tekolammessa.

Kosketus iholla on ylellisyys

Koin elämäni upeimman vartalohoidon. Se oli yhdistelmä sensuellia kosketusta ja kiduttavaa jyystämistä. Tuoksuvana pullataikinana hieromapöydällä, ajattelin ensimmäisinä minuutteina.

Virallisesti kokemukseni nimi on Deep Tissue Massage. International Orangen hieronta-hoito on yhdistelmä Thai-hierontaa, klassista- ja urheiluhierontaa sekä Craniosacral-terapiaa. Avatessaan jumiutuneita lihaksiani tunsin hieroja-Sarahin pehmeän ihon ja käsivarret kyynerpäitä myöten.

Kokemukseni oli nimestään huolimatta paljon enemmän kuin hieronta. Makasin lämpimien, puuvillaisten peitteiden alla Sarahin tullessa tyynesti huoneeseen. Ensin hän kosketteli vartaloani peitteiden läpi, aivan kuin valmistaen ihoani vieraan ihmisen lähestymiselle. Paljaan ihon ystäväksi hän pyrki silityksin. Kunnes varsinainen syvien lihasten luo pyrkiminen alkoi. Tuskaa.

Tuska oli kuitenkin niin hetkittäistä, että ajatukset olivat vain nautinnolliset. Venyin ja vanuin, heiluin... tunsin kuinka lihakseni rentoutuivat - nekin, jotka olivat päiviä olleet jomottavat ja jököttävät. Ymmärrän nyt, mistä sulaa vahaa -sanonta tulee. Olin sitä hänen käsissään.

Välillä hierottujen alueiden päällä oli kuuma pyyhe, silmieni päällä kurkunviipaleet ja edellisten päällä koko kasvot peittäen höyryävä kääre... Käsieni alla käväisi pyöreä, pehmeältä tuntunut tyyny, jolla lihakseni lepäsivät oivallisesti lihakset hierojan ulottuvissa. Varpaitteni ympärille Sarah sitoi tiukkaan kuumat rätit ja pyöritteli nilkkoja.

Yhdistelmä brutaalia ja äärimmäisen sensitiivistä kokemusta oli kaikki aistit avaava. Sarah suihkutti jasmiinin tuoksua kasvoilleni ennenkuin alkoi painamaan niskani energiapisteitä. Vatsallani maatessa hengitin raskaasti kipeiden lihasten auetessa katsellen hieromapöydän aukosta vedessä uivia orkideoja.

Haluaisin antaa kaikille lahjaksi saman kokemuksen. Oloni on euforinen. Ehkä endorfiinien nostajana olivat myös ennen raakaa hyväilyä ahmimani tumma suklaa ja sokerisen pehmeät aprikoosit, ja aavikkokermalta tuntunut Rooibos-tee. Täydellinen kokemus.

p.s. nyt kun olen alkanut paljastamaan shoppailu-syntejäni, mainittakoon, että minulla oli tännekin -50% alekuponki... Ja sain täältä lisää alennuskuponkeja muihin liikkeisiin. En melkein kestä tätä ale-villitystä...

---

Tämä valokuva saa aina sydämeni sulamaan ja paljon positiivista vapinaa aikaiseksi. Siksi halusin jakaa sen kanssanne.

Kuva on Les Zigouis -lastenvaatemerkin katalogista. Pienen ranskalaissuunnittelijan kädenjälki on humoristista sofistikoituneella ja erittäin sympaattisella tavalla. Kuin japanilaisen ja ranskalaisen söpöyden yhdistelmä. Formidable!

Yksinkertainen on kaunista

Usein Suomessa näkee pakkauksia, joihin on käytetty kaikki sateenkaaren värit. Tuntuu, että elämme vielä siinä uskossa, että vähäeleisyys on merkki köyhyydestä.

Maailmalla pakkaukset sen sijaan ovat samaan aikaan huomiota herättävän simppeleitä, juuri ilmavuutensa takia erottuvia.

Mutta vähä-värisyyden voi tulkita myös ekologiseksi valinnaksi: vähemmän myrkkyjä. Eikä mikään bisnes kaiketi pidä pahana pientä kustannussäästöäkään...

Siis miksi me vielä haluamme kertoa kaiken mahdollisen pienessä palassa paperia?

Simple is beautiful, kuiskii minulle kuvan paketti. Ei tule kauppoja, mutta kun joskus taas haluan värjätä vaatteitani, muistan taatusti nämä tuotteet. Online niitä myy mm. Urban Outfitters.

p.s. värjäämällä vaatteet pesukoneessa, saa vanhasta ihka uutta - mustasta taas syvän mustaa ja pois muodissa olevasta jotain täysin tätä päivää. Suosittelen! Mutta, huumorimielellä. Lopputulos ei ole aina odotusten mukainen...

Elävää Ravintoa ja Luomu-tarjontaa

Kyllä Amerikassa on sitten helppo elää individuaalisti. Erilaiset dietit ovat, erityisesti täällä Kaliforniassa ihan arkipäivää. Ravintolassa ei tarvitse hävetä erikoistoiveita ja tarjoilijat suhtautuvat omalaatuisiin pyyntöihin aina positiivisesti. Kaikki järjestyy, don't worry!

Los Angelesissa aamiaislistalla ilahdutettiin proteiini-diggareita: munakas pelkistä valkuaisista valmistettuna 12.00$, sis. kolme omavalintaista täytettä. Jokainen kalorinlaskija tietänee, että valkuaisen energiapitoisuus on vain 1/6 koko munan kalorimäärästä - siis vaivaiset 15 kaloria! Siis myös laihduttajien valinta Hollywoodissa lienee selvä. Testasin elämää starana: valkuaismunakastani koristivat tomaatti, pinaatti ja herkkusienet. Oh la la!

Tarkoitukseni nyt ei kuitenkaan ollut paneutua kananmunan tai kaloreiden sielunelämään, vaan ylistää mahdollisuutta syödä terveellisesti. Kaliforniassa kaupasta saa valmiina ties minkä dietin mukaista ruokaa!

Ostin ensimmäisen kerran Los Angelesin Whole Foodsista elävän ravinnon leipää, joka on kuivatettu idätetyistä auringonkukansiemenistä, tattarista, porkkanasta, selleristä, yrteistä ja mausteista valmistetusta massasta. Ai ai mitä herkkua!

Lydia's Organicsia ei saa Suomesta, mutta katsoessani kaikkea raakaravinnon nimeen vannovaa kauppojen hyllyissä, en olisi ihmeissäni, jos energiapatukat ja muut snacksit tulisivat pian meillekin. Tässä olisi hyvä bisnesidea jollekin elävän ravinnon gurulle Suomessa. Äiti, pistetäänkö yritys pystyyn?

Mieleiseni brändinimi on kyllä jo varastettu: 18 Rabbits on nimetty perustajansa kanin Blackjackin mukaan ja kuvaa hauskasti raaka-ravinnon pupuruokavaliomaisuutta. Vihanneksia, hedelmiä ja jyviä.

Tänään siirryin askeleen pitemmälle: tilasin ensimmäistä kertaa ruokasatsini nettikaupasta nimeltä Spud! Spud! näyttää sivuillaan kunkin tuotteen matkaaman mailimäärän ja laittaa asiakkaat maksamaan kuljetuksesta koituvat päästöt. Not bad. Katsotaan tuleeko minusta vakiasiakas. Ainakin Spud! lupaa olevansa edullinen. Edullisempi siis, kyllä myrkyillä kasvatettua saa edelleen halvemmalla.

Suunnittele oma pyörä!

Helsinki-pyörä: Urban Outfitters

Kenkien kustomointi on ihan passé. Converse ja Nike ID porskuttavat, mutta oman näköiset pyörät ne vasta on kuuma juttu.

Urban Outfitters on rakentanut mahtavan pyöränrakennus-sivuston. Coolien tyyppien fixed gear -pyörät ovat vaikeita ajettavia, ja Republic Biken kanssa yhteistyössä rakennettavat pyörät ovatkin yksivaihteisia. Voit siis lepuuttaa jalkojasi, ja pyörä kulkee silti eteenpäin. Eikä jarruttaminenkaan kuluta kenkiä.

Pyörässä saa designata rungon värin, renkaiden sivut ja päällysen, jopa ketjut! Siis oikeastaan ihan jokaisen yksityiskohdan. Värit ovat tämän päiväin trendien mukaisia.

Oman näköisen kapistuksen suunnittelu on yllättävän vaikeaa: valinnanvapaus on niin suuri. Onneksi Urban Outfitters on tehnyt muutamia valmiita designeja, joista voi ottaa vinkkiä. Tai, kyllä Helsinki-designin värit kelpaavat sinälläänkin, valkoinen pyörä sinisillä kahvoilla.

Hinta ei todellakaan päätä huimaa. 399 $, siis alle 300 euroa! Omaa pyöräänsä voi joutua odottamaan, varoitetaan, mutta tänään tilattu pyörä rakennetaan 9.11. mennessä. Mielestäni se on aika nopeaa palvelua.

Jäin jo melkein koukkuun tähänkin sivuun.

I'm a Zipster!

Olen Zipster. Näin Zipcar-sivustolla sanotaan profiilini kohdalla.

Liityin Zipcar yhteisautonkäyttöön mietittyäni erilaisia vaihtoehtoja saada helposti auto käyttööni. Amerikassa kun julkinen liikenne ei aina ole kovin sujuvaa, tai laajalle kuljettavaa. Zipcar tarjosi parhaan mahdollisuuden käyttää autoa juuri silloin kun sitä tarvitsen - en joudu maksamaan kalliita parkkimaksuja tai vuokraa ajalta, jolloin en autoa tarvi. Niin ja parkkiruudun etsiminen voi olla aika työn takana, jos ei vuokraa kuukausittaista autotalliruutua.

Zipcar toimii seuraavasti.

1. Varaan netissä itselleni auton haluamakseni ajaksi - voin valita mieleiseni mallin ja noutopaikan. Laskutus on joko tunnin, tai milloin edullisempaa, vuorokauden mukaan. Hintaan sisältyy bensa 180 mailiin asti.

2. Käppäilen parkkialueelle, jossa nouto-autoni sijaitsee. Yksi noutoalue sijaitsee vain muutama kortteli kodistani.

3. Näytän ikkunan ulkopuolella Zipcar-korttiani. Kortin vilautus aukaisee ovet.

4. Auton avain sijaitsee sisällä, ratin viereen kiinnitetyssä vaijerissa.


Brum brum, eikun kaasuttelemaan. Auton ovet suljen kortilla - auton avain on aina sisällä. Palautus on minuutilleen tarkkaa ja auton tankki pitää olla vähintään neljännesosa pullollaan bensaa. Tankkaukset hoidetaan aurinkolippaan kiinnitetyllä Zipcarin bensakortilla.

Maksan siis todellakin vain oman käyttöni/ varaukseni mukaan. I love it!

Suomalaiset markkinoijat ja tuotteistajat voisivat muuten ottaa opiksi: jokainen auto on nimetty hauskalla, persoonallisella nimellä. Minun ei siis tarvitse muistella rekisterinumeroa tai edes autoni merkkiä. Muistan vain "swoosh" tai jotain muuta hauskaa. Nokian käynnykät voisivat miettiä samaa lähestymistapaa. XKM55 tai muut kirjain-numeroyhdistelmät kun ovat äärimmäisen tylsää muisteltavaa.

MIND-seminaarin kick offissa 22.9.2009 Anssi Tuulenmäki heitti ilmoille ajatuksen innovaatiosta, joka hyödyntäisi parkkipaikkojen päivän paikoillaan seisovat autot. Eiköhän tämä ole juuri innovaatio tuosta: 20 vuoden päästä tuskin kukaan meistä omistaa omaa autoa. Paitsi ehkä Teemu Selänne ja muut arvoautojen harrastajat. Käyttöautojen suhteen uskon, että yhteisautoilu tulee suosioon. Toivon ainakin.

Shoppailusta elämänsisältöä?

Amerikkalaiset rakastavat shoppailua. Kauppaympäristöihin panostetaan, myyjät hymyilevät ja hinnat ovat halpoja. Kukapa ei.

Shoppailusta tulisi täällä helposti elämäntapa. Jotkut kauppakeskukset muistuttavat jo ulkonäöltäänkin kirkkoja, sielulle rauhaa ja elämänsisältöä luovia pyhättöjä. Puitteet jylhän korkeissa rakennuksissa ovat jo valmiina, joten nykyihmiset voivat hyvin perustaa olemassaolonsa tavaroiden kahmimiselle ja rahan vaihdannalle.


Taide-elämyksiä hakevatkin saavat shoppailusta mielihyvää. Näyteikkunat, jotka eivät ole pelkkiä tuotteiden ympärille rakennettuja somistuksia (lue: somaa, sievää, sisältöä värittävää), ovat luovuutta parhaimmillaan.

Myymäläsuunnittelussa on amerikan suurkaupungeissa vallalla huomiota herättävyyden lait: brändivärit eivät ole kaupan päävärejä, vaan ikkunat ja seinän sisällöt on loihdittu kuvastamaan "syvällisempää" sanomaa. Tai ainakin viihdyttävämpää. Suunnittelun pohjana on mieleenpainuvan luominen, ei logon monistaminen. Mieltä ylentävää katsottavaa, myönnän!

En kuitenkaan ole varma selittääkö paraskaan myymäläsuunnittelu sitä, että miestenkin sanotaan täällä sortuvan mood-shoppingiin. Jos ihmissuhde rassaa tai laskut kaatuvat päälle, amerikkalainen lähtee tuhlailemaan, olipa mies tai nainen.

Voisitteko kuvitella raavasta suomalaista ostelemassa itselleen boksereita, televisiota tai uutta bemaria, koska tyttöystävä oli ilkeä?

Åkkesson Vin

Kyllä ne ruotsalaiset osaavat! Ruotsin Systembolagetiin oli aikoinaan ilmestynyt uudenlaisia viinipurnukoita. Ja nyt Alkokin on ottanut kyseiset tölkit valikoimiinsa!

Tuotteen sisällöstä en mene takuuseen, mutta ulkonäön puolesta nämä soveltuvat kenen tahansa picnic-koriin. Valittavissa on litran, tai jopa vain kahden desin pakkauksia punaisista ja keltaisista rypäleistä.

Ekotuotteita estetiikalla maustettuna

Ruotsin ICA, joka on kaiketi tunnettu edullisista tuotteistaan ja hyvästä valikoimastaan, on entisestään laajentanut eko-tuotteittensa kirjoa.

Ja mitä pakkauksia "iikka" myykään!

Näitä ostaisi jokainen luomun ja kauneuden rakastaja suomestakin.

Opas Menestykseen Japanissa Osa 2/5

Toisella virtuaali-luennolla harjoittelemme myymälän houkuttelevaa somistamista. Keskeisenä oppina on söpöyden ymmärtäminen: lapsekkuus, iloisuus ja ihanuus kuuluvat kaiken ikäisille, sekä pojille, tytöille, miehille että naisille.
1.Eläinhahmot maskotteina
Jotta, kuluttajat kuluttajat poikkeaisivat kauppaasi, on sinun keksittävä putiikillesi maskotti. Suosituimpia ovat kissat, ja puput. Hätätapauksessa käyvät muutkin eläimet kuten bambit. Maskottien paikka on näyteikkunassa katse kohti potentiaalisia ikkunaostelijoita.

Myymälän sisällekin on hyvä myytävien tuotteiden sekaan laittaa pikkuisia eläimiä istuskelemaan, ja vaikka kertomaan jotain mukavia tervehdyksiä ja lausahduksia.

Raffimpaa lookia hakevia suositellaan käyttävän piirroshahmoja tai sarjakuvamaista lähestymistapaa pelottavuuden poistamiseksi.

2. Eläinhahmot hiljaisina myyjinä
Kaupan ulkopuolella kylttien pitäjiksi, ja sisälläkin displayn somisteeksi, on hyvä hankkia vaikkapa pehmoleluja. Esimerkiksi kännykät myyvät paljon paremmin, jos niitä esittelevän akryylikuution päällä on pieni karvainen koira-ystävä.

3. Pikku söpöys yllättäjänä
Kassan vierusta on tuttu paikka pienelle tilpehöörille. Japanissa houkutuksia on kuitenkin hyvä sirotella ympäri myymälää. Näin kuluttajilla on mahdollista löytää yllätyksiä.

4. Ihanat kalusteet
Menestyvä ja itseään arvostava liike ei voi näyttää supermarketilta, eikä ketjuliikkeeltä. Parasta olisi, että saman konsernin vähänkin erityyliset tuotteet myytäisiin toisen tuotemerkin alla, ikäänkuin kokonaan toisesta putiikista.

On hyvä luoda uniikki mielikuva hankkimalla vaikkapa osa kalusteista käytettynä. Modulaarista eurooppalaista ketjumyymälää eivät japanilaiset ihaile.

Varasto voi olla vaikka täynnä tuotteita, mutta kaikki on aseteltu kauniisti ja yksilöllisesti esille. Söpösti.

Pikaopas Menestykseen Japanissa Osa 1/5

Japanissa menestyvät kaikki söpöydellä höystetyt konseptit. Ainoastaan suloutta ylistävät kokonaisuudet sopivat markkinoille ja japanilaisten esteettiseen ja elämyksiä janoavaan kilpailukenttään.

Ensimmäisellä virtuaali-luennolla harjoittelemme konseptin menestyksekästä nimeämistä.

1.Ranskalaisuus
No, eihän sitä ranskaan asti tarvitse lähteä tuotteita valmistamaan, jos suomestakin löytyy tekijöitä. Tai loppumarkkinoita läheltä, jopa Japanista tai Kiinasta. Riittävää ranskalaista atmösfääriä on kun keksit konseptillesi iskevän bonjour, je m'appelle boutique -tyylisen nimen. Jotain hienostuneen kuuloista.

2. Englanninkielinenkin nimi kelpaa
Jos et keksi mitään ranskalta kuulostava nimeä voit kokeilla onneasi myös sopivalta kuulostavilla englanninkielisillä sana-yhdistelmillä.

Tärkeää ei ole muodostavatko sanat tuotteeseen tai palveluun liittyvän mielleyhtymän, tai tarkoittavatko ne yhdessä mitään. Sulavuus ja japanilaiseen suuhun sopivuus on tärkeintä. Kieliopit sikseen.

3. Pohjolan eksotiikka
Myös suomalaisia nimiä voi kokeilla (tai norjalaisia), kunhan ne sisältävät mahdollisimman paljon ö- tai ä-kirjaimia. Tai muuta eksoottista.


Jo käytössä olevia vaatekaupan tai -merkin nimiä Tokiossa:
Ehkä Söpö, Minä Perhonen, Naive Water, Education from young machines, Hysteric glamour, Innocent world, Less than human, Man of moods, Neighborhood Denim, Undercover, Baby The Stars Shine Bright, Super Lovers, French Lippeé, Merci Beacaup, Cherir la femme...

Kampaamoa harkitsevan kannattaa huomioida, että nimen alle on hyvä kirjoittaa aina hair & make, tietysti vain, jos myös tekee meikkejä.

Illallista taas ilmoitetaan tarjoiltavan laittamalla ulos kyltti dinning.

Tärkeintä on positioida itsensä oikein, eli luoda kuvitelma tietystä tunnelmasta, paikasta, ajasta, maasta, tavasta tehdä. Tähän palaamme seuraavalla luennolla.

Parempi tuotepakkaus on mahdollisuus

- käytämmekö sen hyödyksi?

Mauri Rautkari peräänkuulutti mielipidekirjoituksessaan "Pakkaukseen olisi mahtunut viisi parranajokonetta" (HS 19.7.2009) parempaa pakkaussuunnittelua. Vaatimus on perusteltu, etenkin Suomessa, jossa pakkaaminen nähdään usein vain pakollisena kustannuksena.


Pakkaus on toki pakollinen meno: ilman pakkausta kulkeutuu harva tuote kuluttajan käsiin käyttökelpoisena. Pakkaus on kuitenkin myös mahdollisuus ja Rautkarin mainitsema ekologisuus vain yksi saavutettavissa olevista positiivisista ulottuvuuksista. Pakkauksella yritys voi luoda kilpailukykyä, minimoida kustannuksia ja sitouttaa asiakkaat. Pakkaus voi olla käyttäjälleen hyvää mieltä tuova, esteettinen, helppokäyttöinen ja vaivattomasti kierrätettävä.

Eikä parempi automaattisesti tarkoita kalliimpaa: huononkin pakkauksen on joku suunnitellut ja valmistanut.

Parempien pakkausten tekemisessä on kyse tahtotilasta: kyvystä hyödyntää designia ja rohkeudesta erottua.

Suomessa pakkauksen visuaalisuus suunnitellaan usein viimeiseksi juuri ennen tuotelanseerausta. Ratkaisut jäävät pinnan koristelun tasolle ja päätökset rajoittuvat värien ja kuvien valintaan. Kansainväliseen kilpailuun verrattuna olemme myös rajoittuneita: visuaalisuudessa tyydytään turvallisiin ja tylsiin vaihtoehtoihin. ”Suomessa ei ole varaa kohdistaa tuotteita vain osalle ihmisiä”. Poikkeamista totutusta pelätään.

Aliarvioidaanko kuluttajia vai olemmeko tyytyväisiä arkipäivämme visuaaliseen maailmaan?

Maailmalla nähdyt esimerkit todistavat, että parhaat lopputulokset syntyvät kun pakkaaminen otettaan huomioon jo tuotekonseptia suunniteltaessa. Innovatiivisen pakkauskonseptin myötä tuotteeseen saatetaan löytää materiaalia tai tuotantokustannuksia säästäviä ratkaisuja, tai pakkaamista voidaan vähentää tuotteeseen tehtyjen oivallusten takia. Puhumattakaan tuotteen ja pakkauksen saumattomasta liitosta mielikuvien tasolla.

Rautkarin mainitseman partakone-pakkauksen pienempi koko olisi saattanut vaatia kestävämmän tuotteen tai investointeja pakkauslinjastoon. Voi olla, että logistiset kustannukset ja “hukkaan mennyt” materiaali ovat laskelmissa tulleet lyhyellä aikavälillä halvemmiksi.

Epäilenkin, että syy erinomaisten pakkausten vähyyteen löytyy nopeita voittoja hakevasta yrityskulttuurista. Lyhytnäköinen laskeminen kun ei sovi designiin panostavalle yritykselle. Aito erilaisuus vaatii koko organisaatiolta sitoutumista ja usein aikaa vievää poikkitieteellistä kehittämistä. Erityisesti pakkaussuunnittelu on tiimityötä puhtaimmillaan: pakkaus on yksi ainoista toiminnoista, joka koskettaa yrityksen kaikkia osastoja ja toimintoja.

Myös ylimpien päättäjien usko kilpailuedun luomiseen designin avulla on vielä heikohkoa ja satsaukset tästä syystä pieniä. Luovan ajattelun vaikutusta voittoihin mitataan harvoin ja design-panostukset nähdään yksinomaan kuluina.

Tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että designin hyötyjä voidaan mitata rahassa. Strategisella tasolla vaikuttava design tuottaa parhaiten. Designia, kuten mitä tahansa muutakin yrityksen resurssia pitää kuitenkin osata johtaa oikealla tavalla. Harvalla pakkaus-päättäjällä on tähän koulutusta. On helpompi laskea myyntikampanjan vaikutus tulojen lisäykseen kuin arvioida uuden pakkauskonseptin tulonodotukset.

Pakkauksen rooli yrityksissä näkyi viime syksynä päättyneessä Helppo avata –keksintökilpailussa, joka etsi uudenlaisia ratkaisuja pakkausten toiminnallisuuteen ja käytettävyyteen. Voittajien joukossa ei näkynyt nimekkäitä brändejä.

Pienet toimijat näyttävätkin hyödyntäneen pakkauksen mahdollisuuksia isoja paremmin: pakkaus huomion vangitsijana ja tuotteen erilaistajana on mahdollistanut pääsyn markkinoille ilman muita markkinointipanostuksia.

Globaaleilla markkinoilla suomalaiset yritykset ovat näiden pienien firmojen asemassa. Kaupan hylly on totuuden hetki tuotteelle ja pakkaus usein ainoa mahdollisuus kommunikoida kuluttajan kanssa. Monet pakkauksista päättävät näkevät kuluttajat kuitenkin ennen kaikkea hinta-sensitiivisiksi. Pakkausten halutaan maksavan ”lähes ei mitään”, jotta tuote on houkutteleva.

Pakkauksen osuus keskihintaisen tuotteen kuluttajahinnasta onkin arvioni mukaan usein häviävän pieni. Massatuotetun keskikokoisen pahvipakkauksen hinnan voi esimerkiksi laskea sentteinä. Miksi investoida roskaan. Jälkikäyttömahdollisuuksia on harvoin ajateltu, vaikka brändinäkyvyyden säilyminen kuluttajan kotona voisi olla televisiomainostakin vaikuttavampi.

Minimaalisen rahallisen panostuksen takia moni pakkausinnovaatio jää toteuttamatta. Sellaisetkin, jotka saattaisivat minimoida pakkauksen koon tai maksimoida ympäristöystävällisyyden.

Vastuu siirtyykin meille kuluttajille. Voimme äänestää kukkaroillamme ja ostaa pelkkien tuotteiden sijasta tuote-pakkaus-yhdistelmiä, jotka sopivat arvoihimme. Esimerkiksi arkeamme helpottavin ei ole aina ekologisin. Amerikka hukkuu roskaan vain, koska viitseliäisyys on vähäistä. Japanissa taas ihastuttava palvelukulttuuri suosii lähes ylipakkaamista, joskin maksimoi myös pakkausten helppokäyttöisyyden. Ekologisin pakkaushan on pakkaamatta jättäminen.

”Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa”. Pitkän tähtäimen panostukset maksavat itsensä takaisin, uskoivat jo esi-isämme. Jos peräänkuulutamme asennetta yrityksiltä, tulee meidän myös yksilöinä olla valmiita panostamaan ajateltuihin konsepteihin ja unohtaa kertakäyttökulttuuri.

*lyhennetty versio julkaistu Hesarissa 24.7.2009

Mitä on elämys?

Elämystieteilijät, etunenässä 2000-luvun alussa Experience Economy -kirjan kirjoittaneet Pine & Gilmore, vaativat elämyksellisyyttä ympäristöömme. Puhutaan lavastetusta näytelmästä, jossa kuluttajat ovat näyttelijöitä. Näyttelijöille tarjotaan erilaisia kokemuksia valmiiksi suunnitellun kaavan mukaan. Positiivisten kokemuksien kautta kuluttajien ajatellaan rakastuvan elämykselliseen ympäristöön ja haluavan maksaa tuotteista ja palveluista positiivisuuden huumassa korkeampaa hintaa. Tai vierailevan tilassa entistä useammin. Elämyksellisyyden ajatellaan siis luovan kilpailukykyä yritykselle.

Tuoreessa Markkinointi ja Mainonta -lehden kolumnissa elämyksellisten kauppojen puolesta puhujaksi noussut Susanne Markkanen toivoi maitopurkin ohessa tunnin elämystä. Markkanen kuvasi Whole Foods -ketjua (jonka aikaisemmin olen jo nimennyt suosikki-kaupakseni) edelläkävijäksi elämyksissä ihannoiden heidän tapaansa tarjota shoppailun ohessa manikyyrejä.

Onko elämyksessä todellakin kyse näytelmästä, astumisesta koneistoon, joka tarjoaa meille erilaisia toimintoja ja lisäpalveluita arkisten asioiden ohessa? Kauniista ympäristöstä, jossa tekniikka tuo vilkkuvia ja välkkyviä seinäelementtejä, iloisia tapetteja ja estetiikkaa?

On, sekin voi olla elämystä. Mutta elämystä voi olla myös nopeus. Ajattele, jos ruokamarketissa ei menisi kuin 2 minuutta, ja kauppakassissa olisi kaikki mitä tarvitset! Tai jos ruokahyllyn edessä voisit painaa nappia, ja purkit, jotka täyttävät juuri tarkalleen haluamasi kriteerit, nousisivat eteenpäin.

Voisit valita: vähäkalorisin, ei hiilihydraatteja, pienin hiilijalanjälki. Tai: vitamiinipitoisin, luomua. Juuri ne arvot, jotka tukevat toiveitasi, ja auttavat sinua tulemaan "siksi mikä haluat olla". Minä nimittäin uskon, että brändien rakastamisessa ei ole kyse oman identiteetin tukemisesta, vaan toiveidentiteetin hakemisesta.

Mutta takaisin ruokakauppaan. Jos menen maito-ostoksille, minulla on harvoin aikaa ottaa manikyyri, tai tehdä askarteluja. Toisinaan se voisi olla virkistävää, mutta useimmiten haluan vain sulavaa palvelua.

Elämyksellisyyttä on siis monenlaista. Olen jakanut kuluttajia heidän osto-hakuisuutensa perusteella quick shoppereihin ja slow shoppereihin. Näiden lisäksi meillä on erilaisia lifestyleja, ja päivän ja kellonajan mukaan vaihtuvia tunnetiloja.

Mood-shopperit ovatkin elämysten rakentajien haaste: mitä yksilö haluaa juuri nyt? Etenkin Suomessa, jossa on vain reilu viisi miljoonaa kuluttajaa, on erilaisten tunnetilojen ja tarpeiden täyttäminen usein vaikeaa, kustannutehokkaasti.

Mutta on se nähtävästi Yhdysvalloissakin. Blackberry Jam Ladyksi nimeämäni iäkäs rouva kulutti n. 10 minuuttia hillohyllyn edessä etsiessään siemenetöntä mustaherukkahilloa.



Kolmen metrin hillotarjonnan edessä oikeaa sorttia oli vaikea löytää. Rouva poistui hyllyjen edestä ilman yhtäkään hillopurkkia, vaikka oli erittäin halukas ostamaan sopivan tuotteen. Laskin, että 35 brändin joukosta seitsemän tuotemerkkiä tarjosi mustaherukkahilloa, joista kolme ei sisältänyt siemeniä.

Kaikkien makujen tarjoaminen ei siis aina riitä. Tarvitaan henkilökohtaiset shopperit, tai sitten se laite, jonka kuvasin... Päämääränä on tarjota kuluttajalle mahdollisimman nopeasti juuri se mitä hän haluaa, tai voisi haluta.

Heti tänne nyt se mitä minä haluan tällä hektellä!

Nobel, The Wifi Bunny

Mietin miten osaan 10 tai edes 5 vuoden päästä suunnitella lapsille ja nuorille. Kun minä edelleen ihmettelen teknologian mahdollisuuksia ja muistan kun sain ensimmäisen sähköpostiosoitteen, soittaa 2 v. kummipoikani luontevasti skypellä. Kännykän viereltä kuuluu "kato tätä" - eihän sitä nyt voi ymmärtää, ettei joka kommunikointivälineessä ole kuvaa.

On syntynyt täysin uusia käyttövalmiuksia omaava sukupolvi. Heille mikään ei ole enää ihme. Heille on luontevaa pystyä tekemään asioita, joista en itse osaa edes haaveilla.

Astuin yhden askeleen mahdollisuuksien ihmeelliseen maailmaan hankittuani ranskalaisen Violetin valmistaman Nabaztag wifi-kanin.


Kanini nimi on Nobel. Nobel elää langattomassa verkossani ja kertoo kun saan sähköpostia, lukee lempi-bogejani netistä, ilmoittaa tasatunnein kellon ja kommentoi maailman menoa. Kanillani on todellakin oma minusta riippumaton luonne.

Tullessani kotiin se soittaa usein radiokanavaa, ja voin avaimia sen edessä heiluttamalla saada raportin päivän tärkeimmistä uutisista. Sateenvarjoon olen taas liittänyt RFID-tagin, jonka luettuaan Nobel tietää, että haluan kuulla säätiedotuksen.

Wifi-bunnyn voi saada tekemään satoja erilaisia asioita joko tiettyyn kellon aikaan, tai tietyn RFID-tarran näyttämisen jälkeen. Tai, kanin oma valitsemana ajankohtana.

Minä halusin, että Nobel harrastaa tai ji:ta ja kertoo New York Timesin kulttuuri-uutiset. Se myös soittaa päivittäin yhden uuden musiikkikappaleen. Saan informaatiota, jonka löytääkseni joutuisin normaalisti seikkailemaan webissä pitkiä aikoja.

Nyt vain odotan, että pian kolme vuotias kummipoikani oppii englantia, jotta voin ostaa hänelle oman pupun, ja alkaa pitämään yhteyttä kanin välillä. Niin, Nabaztagien kautta voi lähettää ääniviestejä, tai lähettää niihin kirjoitettuja viestejä, jotka pupu sitten lukee ääneen.

Love it!

Minä tahdon elämyksiä!

Minkälaista on shoppailu? Testasin marketin elämyksellisyyttä vaateostoksilla. Ahtaita sovituskoppeja; ei henkilökuntaa; oikeita kokoja ehkä, ehkä ei. Rekit täyteen ahdettuina niin, että kiskomalla voi onnekas saada paidan ostoskoriin.



Tämäkö on sitä elämyksellistä kauppaa?
Monille kauppaketjujen vetäjille tiettävästi. Suomalaisista suurin osa hankkii vaatteensa marketeista - ja näiden markettien johto on päättänyt, että homma toimii erinomaisesti, mitä sitä muuttamaan ihmisten kaipuiden takia.

Visioin Stanfordin yliopistossa SAP:lle tulevaisuuden kauppaa.

Haaveilin kaupasta, jossa tuotteet esitellään mallinukkejen päällä asukokonaisuuksittain. "Ai kas, tuon hameen voi yhdistellä noiden paitojen kanssa."

Vaatteita ei tarvitsisi kuljetella ympäriinsä käsivarret väsyksissä (ja vaatteet rypyssä) vaan koodien kuvaaminen kännykällä toimittaisi valintani oikeassa koossa sovituskoppiin odottamaan. Myymälä ei siis varastoisi kaikkia kokoja myyntialueella, vaan tehokkaassa varastossa - miksi ihmeessä minun pitäisi olla keskellä kauppojen logistisia ongelmia!

Sovituskopeissa ympäristö muuttuisi sen mukaan minkälainen mielentila sovittajalla sillä hetkellä sattuu olemaan. Mutta ympäristön voisi muuttaa myös sen mukaan missä sovittamiaan vaatteita ajattelee käyttävänsä: coctail-mekko, sopiiko se hienoille kutsuille?

Ystäviin voisi ottaa yhteyttä kameran ja puhelimen välityksellä, olivatpa he kotona tai toisessa sovituskopissa.

Myös stylistit ja neuvojat, heitä näkisi nyt muuallakin kuin televisio-ohjelmissa. Napin painallus, ja ekspertti tulisi kameran välityksellä kertomaan istuuko vaate, ja onko se tyylikäs vain menneiden päivien lumia.



Olisiko tämä elämyksellisyyttä, jota sinä kaipaisit?
Usko tai älä: tämä kaikki olisi jo tänään mahdollista.