Bobo Choses

Miksei näitä tehdä isommassa koossa? No en nyt tarkoita itseäni vaan Pikku-Pikkulintua. Kyllä minä nämä pojallekin stailaisin.

Ehkä pitää hänen Päivi-nukelleen ostaa yhdet koossa mini. Päiväni nimittäin söpöytyy viidellä sadalla prosentilla kun katselen näitä. Bobo Choses ja Jean Gustav -kokoelma on vihdoinkin täällä!!

Puhtoista pellavaa

Eikö näistä huou aika paljon tunnetta? Ystäväni Elizabeth Salonen lähetti muutamia käsin painamiaan pellavapyyhkeitä Pikkulinnun kauppaan. Kaikilla pyyhkeillä on entinen elämänsä keskellä suomalaisten kotien vilskettä ja vilinää. Ja uusi elämä toivottavasti jonkun uuden arjen ja juhlan seuraajana.

Elizabeth tekee pikkutarkasti, viimeistellysti, huolellisesti. Nämäkin pyyhkeet on silitetty viivasuoriin pinoihin. Voi kunpa omat lakanalaatikkoni olisivat samanlaisessa järjestyksessä. Puhtoisissa pinkoissa kesältä tuoksuvia liinasia!

En malta olla tässä yhteydessä mainitsematta ihailemaani kanadalaista Mjölk-kauppaa. Onhan Elizabethillakin juurensa tuolla meren takana. Omistajat rakensivat viime vuonna kesämökin - joka on kuin suoraan Päijänteen rannalta (jonkun hyvämakuisen arkkitehdin) tai Deko-lehden sivuilta! Pitänee lähettää sinne lahjaksi muutama Elizabethin liinanen. Sopisi hyvin Artekin ja puun keskelle. LOVE LOVE LOVE. Ottaisin kodikseni hetimmiten!

Maja

Pikku-Pikkulintu sai jouluyllätyksenä Kids on Roofin Casa Cabanan. Ja voi tuota onnea! Joululahjajunarata ja uusi maja ovat pitäneet pikkuherran kiireisinä. Välillä vähän junan rakennusta, lumen auraamista kiskojen tieltä ja sitten majaan lukemaan.

Tyyny ilmestyi siis ensimmäisenä majaan köllöttelyjä pehmustamaan. Aika liikuttavaa katsella kun toinen ryömii köllöttelemään pikku tyynylle ja on ihan hiljaa uppoutuneena satumaailmaan.

Mutta eihän pimeässä voi lukea! Niinpä asensin majaan Pupuenkelilampun (by Trousselier). Nyt se tosin roikkuu pää alaspäin kuin lepakko. Nyt kelpaa avata pariovet ja luikahtaa pesään inspiroitumaan omaan rauhaan.

Kukkuu, kuuluu tuon tuostakin Pikku-Pikkulinnun kurkatessa luukuista. Ja äidin tietysti pitää kurkata takaisin. Ylös, alas, sivulle, taakse, ylös alas.. käy hyötyliikunnasta. Konjakkigraavilohen sulattelussa olisikin tekemistä.

Jouluherkkuja

Olen äitiyslomalla ihan unohtanut miten paljon inspiroidun ihanista pakkauksista.

Saimme lahjaksi Pikku-Pikkulinnun kanssa kauneutta briteissä. Kyllä ne osaa. Private labelit toinen toistaan herkullisempia.

Olettekos nähneet tuota lastenruokaa ennen? Little Pasta Organics. Maistiaisia ei olla vielä tohdittu valmistaa, mutta purkki jo ilahduttaa, makuhermojakin. Entäpäs tee. En malta odottaa pimeää iltaa. Aion istuskella villasukat jalassa lahjakirjoja lukemassa.  Kiitos ihanalle Marielalle joululahjoista!

Nyt lähdemme testaamaan COSin alesta löytynyt villakauluria. Lumikinokset, täältä me taas tullaan!

Happy holidays to me.

I've totally forgotten how I love great packaging design. Pure love. Can't wait to be back to the office after my maternity leave and get my hands on pack projects. 9 months to go.

We got treats from UK. And something from the COS sales for the Tiny Bird. Now we can enjoy the coldness outside and the beautiful winter days inside (mommy with a cup of warm tea - thank you Mariela!).

Tule joulu kultainen

 Kuva: Kanelimaa

Oih. Kaksi ihanaa blogia, Koti kolmelle ja I know I feel kurkkasivat Pikkulinnun kauppaan. Kiitos sulosanoista!

Osallistukaahan Koti kolmelle arvontaan, voitte voittaa ihanan Kanelimaan ensi vuoden kalenterin.

Kanelimaasta puheenollen. Valvon täällä yömyöhäisellä miettimässä joululahjoja. Listasta meinaa tulla pitkä kun tekisi niin mieli muistaa kaikkia kultaisia ihmisiä. Joulukorttejakin ehdin jo tuumata. Pikku-Pikkulintu on vielä niin pieni, että korttitehtailijaksi rekrytoin hänet vasta ensi vuonna. Tänä vuonna sukulaiset saavat vielä Kanelimaan Hanna-Riikan ihania kuvituksia. Voiko jo sanoa: "tule joulu kultainen", vai onko liian aikaista siirtyä jouluhumuun?

Birds Birds

Olen luonnollisesti lintufani. Mutta Geninnen siveltimenvetoina rakastan kaikkia muitakin luontokappaleita. Kanadalainen taiteilija tekee mailmaan kauneimmat lintuleimasimet. Jos asuisin Torontossa, ilmoittautuisin välittömästi hänen kurssilleen. Huomio te onnekkaat meren sillä puolen, joulukuun 2. päivä One Day Workshop with Geninne!

Geninnen kirja Making an impression on ihana! Arvatkaa vain mihin minä sen inspiroituneena harjoittelen leimasinten tekoa ;)

Tuletko sanomaan mielipiteesi?

Oi voi, olen niin onnellinen! Kauppaani on tulossa niin söpöjä asioita, että voi kun saisi kaikki itselle! On vaikea pitää mielessä, etten ole ostamassa itselleni, vaan jollekin henkilö X:lle. Kuka sinä olet, kerro!

Niinpäs pyytäisinkin apua. Tule katsomaan mitä kauppaani on tulossa ja kerro tykäätkö siitä!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Iik, kohta se on auki!

Pikkulinnun kauppa löytyy kohta täältä.
Ja viikon päästä aukeaa ensimmäinen tarjouksemme: ennakkotilaajan etu.

Mitä sinä haluaisit nähdä kaupassa?
Kerrothan, kauppa on tehty juuri sinulle! Nyt ehdin vielä hankkimaan sen - vaikka joululahjaksi.

Tsirp tsirp, piip pii.

MUCHACHA

Chacha:ta tämä kaulassa sopisikin tanssia. Form follows function, sanon minä. Viimeisen päälle ruokalappu pikkuladyille. Miksei herralle. Jos hintalappu ei olisi ihan näin kova, tilaisin ainakin meidän pojulle. Bon Appetit!

20+12 Muotoilutarinaa Helsingistä

Kuva: kirjan tekijät

Sain vihdoinkin tilattua itselleni 20+12 Muotoilutarinaa Helsingistä. Nyt vain jännäämään, koska posti tuo.

Kirja kertoo 20 mielenkiintoisen suunnittelijan, taitelijan ja muotoilijan silmin Helsingistä. Valokuvat on Katja Hagelstamin käsialaa ja upea kirjan ulkoasu graafinen suunnittelija Piëtke Visserin luoma. Ihana! Tämä lähtee muutamille ulkomaanystävilleni joululahjaksi (löytyy myös enklanniksi).


I'm waiting for the postman to bring my 20+12 Design Stories From Helsinki book. Hurry up!

Designpotta

Olen koettanut löytää Kaikulle ihanaa pottaa. Kohtahan häntä voisi välillä istuttaakin ihmettelemässä. Meinasin eilen Ikea-reissulla jo ostaa tavallisen valkoisen. Ajattelin, etten raaski ostaa mitään niin kallista kuin Dot Pot. Ehkäpä tuo oivan näköinen potta ei kuitenkaan siis vakuuttanut minua, sillä nähtyäni Hoppopin Donutin aloin villisti etsimään mistä näitä saisi ostaa...

Jälleenmyyjän löytämistä suurempi ongelma taitaa kyllä olla värivalinta. Valkoinen alaosa/harmaa yläosa -yhdistelmää ei ole, ja minä kun visualisoin, että juuri sellainen sopisi meille erinomaisesti. Juuri nyt en millään kaipaisi väriä tähän valmiiksi värisekamelskaan, mutta tummanharmaa alaosa valkoisella sisuksella ei vaan mielestäni anna oikeutta tuolle muodolle. Olen maailman huonoin päätöksentekijä kun saatavilla ei ole juuri mitä haluaisin...

Sama firma muuten tekee kahta muutakin potta-mallia, Torroa ja Arcoa.

Aika lentää taas!

Onpas pitkä tauko ollut bloggamisesta.
Nyt kun äitiyslomalla on taas aikaa haaveilla omaankin piikkiin, pitääpäs päivittää tänne kaikkia ihania juttuja mitä eteen tulee.

Muutamme muutaman päivän päästä, joten sisustusinto on korkeimmillaan... Odottelen kuitenkin, että pääsen fiilistelemään huoneiden tuntua, ennenkuin ryntään ostamaan Tapiovaaran Mademoisellen ja muuta ihanaa. Keksin vasta Bukowskin netti-huutokaupan. Helanderinkin tarjonnan katson joka kuukausi. Tässä kuussa huutopäivä on valitettavasti muuttopäivä... Jos joku on menossa, vinkkaan mielelläni mitä voisi huutaa minulle. Löysin monta ihanaa 50-luvun henkitä aarretta sieltä!

Renee Voltaire

Kirjoitin reilu vuosi sitten löytämästäni ruotsalaisesta nettikaupasta, josta sai tilata mm. Renee Voltairen ihania luomutuotteita. Surukseni Evitamin.se-kauppa oli kaiketi lopetettu (tai sivut olivat muuten van alhaalla), joten päädyin tilaamaan elävänravinnon tuotteita suoraan Reneevoltairen nettisivuilta www.reneevoltaire.se.

Lähetyskulut olivat törkeät 250 Kr (n. 25 e), joten kerralla on tilattava isompi satsi, ennenkuin shoppailu ruotsissa lyö leiville. Toisaalta, Renee Voltairen tuotteet (joita kyllä nykyään saa suomestakin, muistaakseni mm. Sis Deliltä) ovat niin kauniita, ja suhteellisen edullisia, joten eurojen menettäminen per pakkaus tuntuu ihan kohtuulliselta.

Kohta keittiössäni komeilee kaunis uusi hunajapurkki. En malta odottaa!

"Form Follows Function doesn't mean everything must look the same"

Vuona 2000 olin Tonfisk Designin apuna Frankfurtin kuuluilla sisustusmessuilla. Muistan, että tonnikala-poikien slogan kuului jotenkin otsikon lailla (ks. Form Follows Functionin alkuperästä). Minusta se oli hauska tapa kertoa täysin uudelta näyttävien kahvikuppien lanseeraamisesta markkinoille.

Form Follows Function -ajatus Tonfiskin lisäyksin nousi päähäni katsoessani uuden vaate-tuttavuuteni Whistlesin webbi-kauppaa: käytettävyydeltään helppo ja simppelin toimiva ei tarkoita, että kaiken pitää näyttää samalta.

Olen ehdottomasti epä-kikkailujen puolestapuhuja mitä tulee nettisivujen rakentamiseen. Helppous on kaunista ja kikkailu luotaan työntävää. Mutta ehkä Whistles on onnistunut pienellä oivalluksella tekemään asiaan uuden näkökulman. Nautinnollista!

Tsumori Chisaton pääskyset kirmaavat jo

Vesivärien leikki ja eläinhahmot piristävät Tsumori Chisaton uusintakin kokoelmaa. Searching for the blue bird -nimistä kevät/kesä 2010 -mallistoa voi ostaa esimerkiksi webistä suoraan Japanista..

Japaniin ihan fyysisesti matkaavat pääsevät hypistelemään ihania materiaaleja monen kaupan tangoissa. Tokiossa omia liikkeitä on jo kolme, muista jälleenmyyjistä puhumattakaan. Vaikka rakastan pikkuputiikkeja, Isetanin Shibuyan valikoima tyydyttää muodin rakastajan intohimoja useiden päivien katselujen verran.

Lapsellisuus ja mielikuvitus lentämään sinisten lintujen kanssa!

The Candystore Collective

A Story for Candy Store Collective by Alyson Fox from Coloring Book Studio on Vimeo.

San Franciscolaisen Candystore Collectiven ajatuksena on koota vielä tuntemattomia, eri alojen designereita samojen seinien sisään. Suunnittelijoilla on näin kaupallinen väylä kasvaa menestykseen.

Lopputulos on söpöjä paperitavaroita, käsinpainettuja keittiöliinoja, avantgardea vaatteina, ja kaikkea silmää hiivelevää maailmalta.

Amerikkalaiseen estetiikkaan kaupan valikoima ainakin vetoaa, sillä karkkikauppiaitten yhteisö avasi jo toisen liikkeensä syksyllä 2008 suositulle Fillmore St. Toinen sijaisee sateenkaari-alueena tunnetun Castron ja Missionin välimaastossa.

Nettikaupan tarjonta on offline-kauppaa suppeampi, mutta kaukokaipuussa sekin välttää.

www.candystorecollective.com

Raw Food = Puhdasta Elämää

Siitä asti kun pari viikkoa sitten palasin Kalifornian auringosta, olen haikaillut siellä bongaamiani elävän ravinnon leipiä. Living Food poistui muodista jo vuosikymmen sitten, nyt Kaliforniassa puhutaan raakaravinnosta. Raw Food on päivän sana. Kutsutaan siis noita kuivaakin kuivempia levyjä raakaravintoleiviksi.

Mutta kun yritin tilata noita huumeleiviksikin nimittämiäni addiktoivia korppuja Suomeen, deletoin online-kauppa toisensa jälkeen tilaukseni nähtyäni kuljetuskustannukset. Halvin taisi olla 78 dollaria. Ja kun leivät eivät itsessäänkään ole edullisimmasta päästä (äiti, älä tarkasta hintaa), en millään raaskinut tilata.

Tänään, kauheiden vieroitusoireitteni vallassa, päätin jälleen kerran yrittää. Google, tuo pelastava enkeli, toi silmieni eteen kaupan, joka ei tilausvaiheessa (ainakaan) ilmoittanut kuljetuskustannuksia.

Peukut pystyssä siis odotan, jos huumelastini pääsisi perille, ja minä pääsisin rouskuttelemaan himoissani porkkanasta, selleristä, yrteistä ja idätetyistä auringonkukansiemenistä kuivattaen valmistettuja herkkusia.

Tullimiehet: älkää ryöstäkö pakettian ja estäkö elämäni tämän hetken ainoaa iloa!

Muutkin laiskat kokit, jos kaipaatte raakaravintoa, tsekatkaa www.Shoprawfoods.com!

Kuka voittaa: pupu, orava vai kettu?

Sain ystävältäni lahjaksi kolme ihanaa sormusta. Ne muodostavat yhdessä kilpajuoksevien pikkueläinten kultaisen ryhmän.

"Minä voitin, minä voitin", huutaa juuri pupunen pöydälläni. "Eipäs vaan minä", toteaa kettunen siihen perään.

Näiden ihanien kanssa minun sitten pitää elellä... Miten ihanaa!

Lauren Manoogian ja New High (M)art

Lauren Manoogian tekee koruja MANU-merkille metallista, paperista, tarrasta ja nahasta.

Ihana näkökulma itsensä koristautumiseen: yksinkertaista, mutta vahvaa. Korut muistuttavat intiaanikulttuurista, tai jostain kansallisromanttisesta, jota löytyy jokaisen maan historiasta, käsityöläisten ajalta.

Mielenkiintoisia koruja löytyy myös New High (M)art -kaupan kätköistä. Los Angelesilaisessa putiikissa kohtaavat hulluus, taide ja utelias asenne. Kaupan ideana on yhdistää taide, muoti ja kaupallisuus uudenlaisilla tavoilla. Pienestä shopista löytyy paikallisia pieniä suunnittelijoita taiteen ja muodin eri muodoissa.

Kalifornian Colette. Kannattaa lukea heidän blogiaan ja bongata uusimmat maailman ihanuudet tavaroiden tasolla.

Tämä inspiroi minuakin kaivamaan korupihdit esiin taas tammikuussa kotiin palatessani ja kustomoimaan tylsiksi käyneet vaatteet uusiksi veistoksellisiksi luomuksiksi. Piirustusvihko on jo täynnä ideoita.

---

Tämä valokuva saa aina sydämeni sulamaan ja paljon positiivista vapinaa aikaiseksi. Siksi halusin jakaa sen kanssanne.

Kuva on Les Zigouis -lastenvaatemerkin katalogista. Pienen ranskalaissuunnittelijan kädenjälki on humoristista sofistikoituneella ja erittäin sympaattisella tavalla. Kuin japanilaisen ja ranskalaisen söpöyden yhdistelmä. Formidable!