Nathalie Verlindenin Otto-kenkien valmistuksessa ei ole käytetty myrkkyjä, joten ne eivät aiheuta ainakaan ihottumia, kuten Ferm-Nielsen, Lievonen ja Viljanen toteavat useiden kenkien tekevän.
Eilen käytiin Pikkulinnun kaupan fb-sivuilla keskustelua lasten kenkien valinnasta.
Ajattelin koota hieman informaatiota aiheesta, sen verran tunteet kuumenivat, kylmenivät ja linkit lentelivät. Tarkat lukijat, älkää ottako mitään tässä jutussa esiintyvää totuutena, nämä ovat vain poimintoja asiantuntijoiden jutteluista.
Ihmisen jalat
Ihmisen jaloissa on kymmeniä luita ja lihaksia. Viime vuosina markkinoille tulleet "paljasjalkakengät" ovat syntyneet ajatuksesta, että jalat itsessään on luotu vaimentamaan, liikkumaan ja kestämään. Free-kenkien myötä jäi kauas ajatus, että jalka pitäisi kahlita tai sitä pitäisi ohjata johonkin tiettyyn asentoon.
Tätä samaa ideologiaa noudattaa uusimmat kenkäsuositukset myös lapsilla: lapsen jalka kehittyy oikein ja parhaiten ilman kenkiä.
Meidän leveysasteilla kengät kuitenkin tulevat tarpeeseen, jossain vaiheessa. Miten kengät tällöin tulisi valita?
Hyvä kenkä
Pieni jalka kasvaa ja kehittyy. Tärkeimmät kenkien ominaisuudet ovat, etteivät ne purista mistään. Puristusta voi estää:
- ostamalla tarpeeksi isot kengät
- ostamalla oikeanlaisen lesti
- ostamalla laadukkaan kengän
Tarpeeksi iso kenkä tarkoittaa väljyyttä varpaille. Suositus on 10-15mm seisoen mitattuun jalkaan lisäpituutta, mutta kesäkenkiä juuri ostaneet ovat ehkä huomanneet, että tarrattomissa ja nauhattomissa tennareissa ei kasvuvaraa voi ostaa samalla tavalla kuin korkealle ulottuvissa talvikengissä. Varrettomissa kengissä kanta ei saa nousta eikä kenkä "aueta" takaosasta, eli muodostaa tyhjiä aukkoja kantapään ympärille lapsen kävellessä.
Taaperolle parhaat kesäkengät ovatkin tarralliset tai nauhalliset, joissa varpaat saavat olla vapaasti. Kengät eivät saa puristaa varpaita lyttyyn, mutta kasvuvaraa ei saa ottaa liikaa ja uhrata kävelymukavuutta. Kärjen muoto ei saisi olla liian suippo, sillä lapsen varpaat ovat luonnostaan hyvin leveällä.
Oikean kokoinen kenkä voi olla dilemma: tarpeeksi iso kenkä tänään ei ole välttämättä tarpeeksi iso kuukauden päästä. Etenkin juuri kävelemään opettelevien lasten jalat kasvavat hurjaa vauhtia kun jalka painon alla painautuu lähemmäksi maata. 2-vuotiaan jalka kasvaa vuodessa n. 20mm, joka tarkoittaa kolmea kokoa! Jalan koko muuttuu päivän aikana n. 5% ja jalkaterien kokoero voi olla jopa yhden koon verran.
Kenkien sopivuus pitäisikin mitata tarpeeksi tiheään, jotta lapsella on aina sopivan kokoinen kenkä, eikä hän ehdi pilata jalkaansa liian pienillä kengillä kävellen..
Pituuden lisäksi myös kengän muodolla on väliä. Oikeanlainen lesti tarkoittaa, että jalan malli otetaan pituuden lisäksi huomioon. Korkealle jalkapöydälle pitää olla tarpeeksi korkeutta, leveälle jalalle leveyttä.
Laadukas kenkä tarkoittaa, että kenkä ei väännä jalkoja vääriin asentoihin lapsen kävellessä. Jos kuvittelee, että tavoitteena on imitoida paljain jaloin kävelyä, voi myös kuvitella, että korot (Suri Cruisen vanhemmat, hyi teitä!), liian paksut ja vaimentavat pohjat, painava kenkä ja muut jalan luonnollista liikerataa vaikeuttavat kengän rakenteet ovat huonosta.
Laadukas kenkä ei hierrä tai purista jalkoja. Laadukas materiaali siis hengittää ja myötäilee jalkaa.
Ensikengät
Lueskelin aikoinaan ihmetellen keskustelupalstoja, joissa äidit pohtivat, voiko lapsen antaa kävellä paljain jaloin vai vääristääkö se jalan asennon. Olen luonnollisuuden kannattaja ja maalaisjärjellä päättelin, ettei meitä ihmisiä ole varmastikaan suunniteltu niin surkeasti, että tarvitsisimme oikein kehittyäksemme apuvälineitä.
Tämän vahvistavat monet asiantuntijat: lapsen jalka on parhaimmillaan ilman kenkiä.
Taaperon opetellessa kävelemään, kun kenkien aika tulee, on kengistä myös hyötyä: laadukas kenkä antaa tukea seisomisasentoon. Ensikengiksi suositellaan jalkineita, joissa kanta ja nilkka on tuettu, mutta joissa tukea ei ole niin, ettei nilkan omat lihakset pääse työskentelemään. Nilkan tuki tarkoittaa korotettua vartta ja kannan tuki kovikekuppia. Tosin toiset asiantuntijat puhuvat molempia näitä tukia vastaan.
Taaperoide ensikenkien valintaan pitäisi kiinnittää erittäin paljon huomiota, jottei kenkä lähde pakottamaan jalkaa väärään asentoon, ja jotta jalan lihakset toisaalta saavat kehittyä vapaasti. Kengän tehtävä on suojata kylmältä, joten saman aikainen tavoite antaa jalan olla mahdollisimman vapaasti ja tuoda sille suojaa ja lämpöä ovat haasteelliset.
Parhaiksi ensikengiksi suositellaan korkealaatuisia nahkakenkiä, joiden kärjessä on tarpeeksi tilaa ja jotka voidaan nauhoilla tai tarroilla kiristää sopiviksi. Pohja ei taaperollakaan saisi olla paksu vaan päkiän kohdalta taipuisa. Nahkapohjaa pidetään joustavana ja siksi erinomaisena valintana pienille jaloille. Kenkien pitäisi mahdollistaa varpaiden työskentely ja harjoittaa näin oikeiden lihasten käyttöä kengän sisälläkin.
Jos puhtaasti estetiikkaa ajateltaisiin, upeasti valmistettu nahkakenkä nahkapohjalla... onhan se vain mieletön elämys jo pitää sellaista kädessäkin! Sellaisen valitsisin mieluiten itsellenikin, jos Suomen säissä voisi nahkapohjissa pomppia milloin vain.
Taaperoiden kenkien kohdalla asiantuntijat muistuttavat, että liian isossa kengässä päkiän kohta siirtyy toisaalle kuin valmistaja on sen tarkoittanut, eikä kenkä välttämättä taivu oikeasta kohtaa.
Jalan virheasennot
Joukko Metropolian opiskelijoita on tehnyt erinomaisen näin maallikollekin sopivan opinnäytetyön Lasten ja Nuorten kenkien valinta, joka kertoo jalkojen virheasennoista. Suosittelisin sen lukemista jokaiselle lapselle kenkiä ostavalle. Siitä selviää, että esimerkiksi 50% varpaiden toimintakyvystä on heikentynyt 8-9 ikävuoteen mennessä kenkien käytön takia ja samasta syystä jo 3-vuotiailla esiintyy varpaiden virheasentoja.
"Luonnollista askellusta ei voi tapahtua pienessä, pehmustetussa laatikossa.", kirjoittavat Ferm-Nielsen, Lievonen ja Viljanen tekemässään materiaalissa lastenneuvolan ja kouluterveydenhuollon henkilökunnalle.
Summa summarum
Ensikengät ja kävelemään opettelevat ansaintsevat erinomaiset nahkakengät, jotka joustavat, mutta myös tukevat. Vanhemmat lapset, jotka eivät enää kaipaa nilkan tukemista taas tulisi pukea mahdollisimman ohutpohjaisiin kenkiin, jotka antavat jalan taipua luonnollisesti.
Kunpa kenkien valinta olisikin niin helppoa, että vain tekniset seikat pitäisi ottaa huomioon. Mutta kun valintadilemmassa mukaan tulevat vielä estetiikka ja hinta! Ja ekologisuus. Siinäpä sitä miettimään muuttujia. Lapsen jalan kehittyminen oikein on tietysti vaatimuslistan kärjessä ja siitä ei pitäisi tehdä kompromiseeja - edes tyylikkyyden vuoksi.
Lisää aiheesta:
Terveyskirjasto - Lapselle sopivan kengän koon määrittäminen
Tohtori.fi - Oikeanlaisen kengän valinta
Edellä mainituissa lähteissä on ristiriitoja aikaisemmin mainitun opinnäytetyön kanssa.
Tekstit
