Puun elämä paperilla

Kaunis mikä kaunis. Hiljaista puhetta.

Lauren Manoogian ja New High (M)art

Lauren Manoogian tekee koruja MANU-merkille metallista, paperista, tarrasta ja nahasta.

Ihana näkökulma itsensä koristautumiseen: yksinkertaista, mutta vahvaa. Korut muistuttavat intiaanikulttuurista, tai jostain kansallisromanttisesta, jota löytyy jokaisen maan historiasta, käsityöläisten ajalta.

Mielenkiintoisia koruja löytyy myös New High (M)art -kaupan kätköistä. Los Angelesilaisessa putiikissa kohtaavat hulluus, taide ja utelias asenne. Kaupan ideana on yhdistää taide, muoti ja kaupallisuus uudenlaisilla tavoilla. Pienestä shopista löytyy paikallisia pieniä suunnittelijoita taiteen ja muodin eri muodoissa.

Kalifornian Colette. Kannattaa lukea heidän blogiaan ja bongata uusimmat maailman ihanuudet tavaroiden tasolla.

Tämä inspiroi minuakin kaivamaan korupihdit esiin taas tammikuussa kotiin palatessani ja kustomoimaan tylsiksi käyneet vaatteet uusiksi veistoksellisiksi luomuksiksi. Piirustusvihko on jo täynnä ideoita.

Kuka on Eeva-Inkeri?

Kuka on Eeva-Inkeri, jonka Andy Warhol ikuisti saman nimiseen teokseensa?

Törmäsin tähän teokseen täällä amerikassa ja kiinnostuin Eeva-Inkerin taustasta. Suomalaista sukujuurta? Nenä ei tosin näytä pieneltä töpökältä kuten meillä usein on, mutta ehkäpä kyseessä on karjalainen emäntä, jolla oli venäläiset esi-isät ja siksi valtava haisteluväline.

Mutta tämä on vain arvailua. Tietolähteeni wikipedia ja google vaikenevat.

Osaisiko joku kertoa Eeva-Inkerin tarinan?

Designer-vaatteita pilkkahintaan

Nyt joka tyttö voi loistaa juhlissa suurten suunnittelijoiden luomuksissa. Hevre Legerit, Helmut Langit, Proenza Schoulerit ja muut huippusuunnittelijat ovat alennuksessa! Kuvan Moschino Cheap and Chicin tuxedo dress sujahtaa päällesi 75 dollarilla.

Tosin vain yhdeksi illaksi. Nimittäin, Rent The Runway vuokraa muotiluomuksia joka tytölle. Hinnat vaihtelevat muutamista kympeistä tuhansiin, riippuen koltun alkuperäisestä hintalapusta. Moschinon halpis-malliston mekko maksaa uutena 750 dollaria, eli vuokralaiseksi pääsee kymmenesosalla.

Pesulasta ei juhlinnan jälkeen tarvitse huolehtia, ja mekon palautuspaketin postimaksu on valmiiksi maksettu. Ei siis kuin juhlapuku viikattuna laatikkoon ja posteljoonin matkaan.

Rent The Runway -fanin täytyy antaa itsestään tietoja ennenkuin pääsee palvelun jäseneksi. Jonotuslista membershipin saamiseksi on pitkä jo nyt, vaikka sivusto on vasta avattu. Mutta kun oma vuoro päästä osalliseksi ihanista luomuksista koittaa, jäsenmaksu on täydet nolla dollaria! Ei siis huolta, pukuloistoa voi vain ihastella.

Niin, ja tietysti tarjoan blogini lukijoille jonon ohi VIP-passin. Voila! Ah miten halpaa on olla design ja näyttää kalliilta.

p.s. Rent The Runway esittelee myös "nimettömämpien" suunnittelijoiden kuten Project Runwaylla fierce-huudoistaan tutuksi tulleen Christian Sirianon luomuksia. RTR:n pläräys on melkein mielenkiintoisempaa kuin muotilehtien lukeminen!

I REPEAT, DO NOT

Asun San Franciscon turvallisimmalla alueella. Ehkä turvallisimmalla koko Yhdysvalloissa, arvioisin.

Mutta lahden toisella puolella Oaklandissa eletään päinvastaisessa ympäristössä. Lähes joka päivä uutisissa kerrotaan murhasta, ampumavälikohtauksesta, loukkaantumisista. Ei siis ihme, että Oaklandista kotoisin olevat tytöt halusivat välttämättä jättää minut aivan kotitaloni eteen annettuaan minulle kyydin yhteisen tutun luota. Oaklandissa asuvat eivät pimeällä kävele metriäkään.

Seuraava, edellisten Oaklandilais-tyttösten ystävältä saamani sähköposti "varotoimista" on siis arkipäivää monessa amerikkalaisessa kaupungissa. Pahimpaan osataan varautua. Suomalaisesta tämä tuntuu surullisen absurdilta... mutta, käytin viestin lukemiseen viisi minuuttia, ja olen varma, että osaan toimia oikein, jos paha sattuma osuu kohdalle.


Crucial …

Because of recent abductions
In daylight hours, refresh yourself of these things to do in an emergency situation...
This is for you,& for you to share with your wife, your children, & everyone you know.

1. Tip from Tae Kwon Do :
The elbow is the strongest point on your body.
If you are close enough to use it, do!

2. Learned this from a tourist guide.
If a robber asks for your wallet &/or purse, DO NOT HAND IT TO HIM.
Toss it away from you.... Chances are that he is more interested
in your wallet &/or purse than you,& he will go for the wallet/purse.
RUN LIKE MAD IN THE OTHER DIRECTION!

3. If you are ever thrown into the trunk of a car,
kick out the back tail lights and stick your arm out
the hole & start waving like crazy.
The driver won't see you, but everybody else will.
This has saved lives.

4. Women have a tendency to get into their cars
after shopping, eating, working, etc., & just sit
(doing their chequebook, or making a list, etc.
DON'T DO THIS!)

The predator may be watching you,
& this is the perfect opportunity for him to get in
on the passenger side, put a gun to your head,
and tell you where to go.

AS SOON AS YOU GET INTO YOUR CAR,
LOCK THE DOORS AND LEAVE..

If someone is in the car with a gun to your head
DO NOT DRIVE OFF,

Repeat:
DO NOT DRIVE OFF!

Instead run the engine and speed into anything, wrecking the car.
Your Air Bag will save you.

If the person is in the back seat they will get the worst of it.
As soon as the car crashes bail out and run.

It is better than having your body found in a remote location.

5. A few notes about getting
into your car in a parking lot, or parking garage:

A.) Be Aware:
look around you, look into your car,
at the passenger side floor, and in the back seat

B.) If you are parked next to a big van,
enter your car from the passenger door.
Most serial killers attack their female victims
by pulling them into their vans while the women
are attempting to get into their cars.

C.) Look at the car parked on the driver's side of your vehicle,
& on the passenger side.... if a male is sitting alone
in the seat nearest your car, you may want to walk back
into the mall, or work, & get a
guard/policeman to walk you back out.

IT IS ALWAYS BETTER TO BE SAFE THAN SORRY.
(And better paranoid than dead.)

6. ALWAYS take the elevator instead of the stairs.
Stairwells are horrible places to be alone, & the perfect crime spot.
This is especially true at NIGHT!

7. If the predator has a gun & you are not under his control,
ALWAYS RUN! The predator will only hit you (a running target)

4 in 100 times; & even then, it most likely WILL NOT be a vital organ.
RUN, preferably in a zig -zag pattern!

8. As women, we are always trying
to be sympathetic: STOP!!
It may get you raped, or killed.

Ted Bundy, the serial killer, was a good-looking,
well educated man, who ALWAYS played on the
sympathies of unsuspecting women.

He walked with a cane, or a limp,
& often asked 'for help' into his vehicle or with his vehicle,
which is when he abducted his next victim.

9. Another Safety Point:
Someone just told me that her friend heard
a crying baby on her porch the night before last,
& she called the police because it was late
& she thought it was weird... The police told her

'Whatever you do, DO NOT open the door..'
The lady then said that it sounded like the baby
had crawled near a window, & she was worried
that it would crawl to the street & get run over.

The policeman said, 'We already have a unit on the way,
whatever you do, DO NOT open the door.'

He told her that they think a serial killer
has a baby's cry recorded & uses it to coax
women out of their homes, thinking that someone
dropped off a baby. He said they have not verified it,
but have had several calls by women saying that
they hear baby's cries outside their doors
when they're home alone at night.

10. Water Scam!
If you wake up in the middle
of the night to hear all your taps outside running,
or what you think is a burst pipe,

DO NOT GO OUT TO INVESTIGATE!
These people turn on all your outside taps
full bore so that you will go out to investigate
& then they attack.

Stay alert, keep safe, and look out for your neighbours!
Please pass this on.
This e-mail should probably be taken seriously because
the Crying Baby Theory was mentioned on
America 's Most Wanted when they profiled
the serial killer in Louisiana

I'd like you to forward this to all the women you know.
It may save a life.
A candle is not dimmed by lighting another candle..
I was going to send this to the ladies only, but guys,
if you love your mothers, wives,sisters,daughters, etc.,
you may want to pass it onto them, as well.

Send this to any woman you know that may need
to be reminded that the world we live in
has a lot of crazies in it, & it's better to be safe than sorry..
Everyone should take 5 minutes
to read this.
It may save your life or
a loved one's life

Hurraa Marimekko!

Heidi Klumin tähdittämän Project Runwayn kuudennella tuotantokaudella Marimekko on jälleen päässyt värittämään tällä kertaa Los Angelesissa tapahtuvan kilpailun tiloja.

Kolmannella tuotantokaudella väriä toivat ainakin punamusta Kaivo. Tällä kertaa kilpailijoiden vuodevaatteita koristaa Erja Hirven Valmuska ja työhuoneen seinillä roikkuvat Fujiwo Ishimoton jo melkein kymmenen vuotta sitten suunnittelema Lähde-kangas heleän vihreänä.

Molemmat kankaat ovat melko yllättäviä valitoja. Vaika Lähde on mielestäni yksi kauneimpia Marimekon kankaita, olisi taustalle sopinut joku räväkämpi tunnelman luoja.

Niin, Lähde on todellakin suosikkini ja haikailen vieläkin muutaman vihreän pellavaisen, monimetrisen kappaleen perään... Yhden lahjoitin äidilleni ja toine päätyi vahingossa ystäväni äidille.... pitkä tarina.

Mutta Marimekolle hurraata! Lisää valloituksia maailmalla odotellessa.

Kosketus iholla on ylellisyys

Koin elämäni upeimman vartalohoidon. Se oli yhdistelmä sensuellia kosketusta ja kiduttavaa jyystämistä. Tuoksuvana pullataikinana hieromapöydällä, ajattelin ensimmäisinä minuutteina.

Virallisesti kokemukseni nimi on Deep Tissue Massage. International Orangen hieronta-hoito on yhdistelmä Thai-hierontaa, klassista- ja urheiluhierontaa sekä Craniosacral-terapiaa. Avatessaan jumiutuneita lihaksiani tunsin hieroja-Sarahin pehmeän ihon ja käsivarret kyynerpäitä myöten.

Kokemukseni oli nimestään huolimatta paljon enemmän kuin hieronta. Makasin lämpimien, puuvillaisten peitteiden alla Sarahin tullessa tyynesti huoneeseen. Ensin hän kosketteli vartaloani peitteiden läpi, aivan kuin valmistaen ihoani vieraan ihmisen lähestymiselle. Paljaan ihon ystäväksi hän pyrki silityksin. Kunnes varsinainen syvien lihasten luo pyrkiminen alkoi. Tuskaa.

Tuska oli kuitenkin niin hetkittäistä, että ajatukset olivat vain nautinnolliset. Venyin ja vanuin, heiluin... tunsin kuinka lihakseni rentoutuivat - nekin, jotka olivat päiviä olleet jomottavat ja jököttävät. Ymmärrän nyt, mistä sulaa vahaa -sanonta tulee. Olin sitä hänen käsissään.

Välillä hierottujen alueiden päällä oli kuuma pyyhe, silmieni päällä kurkunviipaleet ja edellisten päällä koko kasvot peittäen höyryävä kääre... Käsieni alla käväisi pyöreä, pehmeältä tuntunut tyyny, jolla lihakseni lepäsivät oivallisesti lihakset hierojan ulottuvissa. Varpaitteni ympärille Sarah sitoi tiukkaan kuumat rätit ja pyöritteli nilkkoja.

Yhdistelmä brutaalia ja äärimmäisen sensitiivistä kokemusta oli kaikki aistit avaava. Sarah suihkutti jasmiinin tuoksua kasvoilleni ennenkuin alkoi painamaan niskani energiapisteitä. Vatsallani maatessa hengitin raskaasti kipeiden lihasten auetessa katsellen hieromapöydän aukosta vedessä uivia orkideoja.

Haluaisin antaa kaikille lahjaksi saman kokemuksen. Oloni on euforinen. Ehkä endorfiinien nostajana olivat myös ennen raakaa hyväilyä ahmimani tumma suklaa ja sokerisen pehmeät aprikoosit, ja aavikkokermalta tuntunut Rooibos-tee. Täydellinen kokemus.

p.s. nyt kun olen alkanut paljastamaan shoppailu-syntejäni, mainittakoon, että minulla oli tännekin -50% alekuponki... Ja sain täältä lisää alennuskuponkeja muihin liikkeisiin. En melkein kestä tätä ale-villitystä...

---

Tämä valokuva saa aina sydämeni sulamaan ja paljon positiivista vapinaa aikaiseksi. Siksi halusin jakaa sen kanssanne.

Kuva on Les Zigouis -lastenvaatemerkin katalogista. Pienen ranskalaissuunnittelijan kädenjälki on humoristista sofistikoituneella ja erittäin sympaattisella tavalla. Kuin japanilaisen ja ranskalaisen söpöyden yhdistelmä. Formidable!

Kinderit Kitchenissä

Fiskarsia? Väriensä puolesta kyllä, mutta eihän Fiskars nyt näin humoristinen ole... Ainakaan vielä. Mielestäni laadukas voisi hyvin leikitellä.

Näiden veitsien takana on kuitenkin sveitsiläinen keittiövälinevalmistaja Kuhn Rikon. Kinder Kitchen -tuoteperhe on yksi sen kokkausväline-sarjoista, lapsenmielisenkin hymyilevään saava joukko hassun värisiä ja mallisia välineitä ruuanlaittoon. Minäkin haluaisin tarttua tällaiseen veitseen!

Mutta mitäs kun pesukone ei olekaan hauska, tai tiskiharja?
Kuka siivoaa jäljet ;)

Yksinkertainen on kaunista

Usein Suomessa näkee pakkauksia, joihin on käytetty kaikki sateenkaaren värit. Tuntuu, että elämme vielä siinä uskossa, että vähäeleisyys on merkki köyhyydestä.

Maailmalla pakkaukset sen sijaan ovat samaan aikaan huomiota herättävän simppeleitä, juuri ilmavuutensa takia erottuvia.

Mutta vähä-värisyyden voi tulkita myös ekologiseksi valinnaksi: vähemmän myrkkyjä. Eikä mikään bisnes kaiketi pidä pahana pientä kustannussäästöäkään...

Siis miksi me vielä haluamme kertoa kaiken mahdollisen pienessä palassa paperia?

Simple is beautiful, kuiskii minulle kuvan paketti. Ei tule kauppoja, mutta kun joskus taas haluan värjätä vaatteitani, muistan taatusti nämä tuotteet. Online niitä myy mm. Urban Outfitters.

p.s. värjäämällä vaatteet pesukoneessa, saa vanhasta ihka uutta - mustasta taas syvän mustaa ja pois muodissa olevasta jotain täysin tätä päivää. Suosittelen! Mutta, huumorimielellä. Lopputulos ei ole aina odotusten mukainen...

Amerikka piiskaa kuluttamaan, porkkanoilla

"Give and Get 30%! Saat 30% alennuksen kaikista tuotteistaan neljän päivän ajan. Ja ostaminenko pinnallista? Ostosummastasi 5% lahjoitetaan suoraan hyväntekeväisyyteen. Sinä siis saat ja annat samaan aikaan."

Menin lankaan, hyvällä omatunnolla. Otosten ja huomattavan alennuksen jälkeen sain käteeni uuden alennuskuponnin: "seuraavan kuukauden aikana, kolmena valittuna päivänä, 40% kaikista tuotteista."

Postilaatikkooni taas oli tällä välin tipahtanut lappu, jossa luvattiin 25% pois, myös jo alennetuista tuotteista.

Ja vastattuani netissä kyselyyn siitä, mitä mieltä olin viimeisimmästä ostokokemuksestani, sain koodin, joka oikeuttaa 20% alennukseen yhdestä normaalihintaisesta tuotteesta seuraavan 3 kk aikana.

Niin, en tietysti maininnut, että ne, joilla on Gap/Old Navy/Banana Republic -kortti, saa joka tiistai 10% alennusta olipa mikä kuukausi tahansa.

Jos ynnäisin siis yhteen potentiaaliset alennukset, kuinka paljon olisin voiton puolella ostelussa?
Ja edelliset houkutukset kuuluivat vasta yhden vaatekonsernin viimeisen viikon aikana lähettämiin kampanjoihin.

Ale-huumaan kutsuvat jokapäiväisin sähköpostein myös Barney's New York, Macy's, Anthropologies ja Urban Outfitters. Joka puolella on ale! Ale, ale, ale!

Olen todennut, että minkä tahansa tuotteen saa alennuksella kahden viikon sisällä sen tulosta kauppaan. Miksi siis ostaisin edes himoitsemaani täysihintaisena?

Lisäksi amerikkalaisista kaupoista löytyy aina aletuotteiden osasto. Koska kierto on erittäin nopeaa, kannattaa kahden viikon välein käydä vilkaisemassa, josko ne ihanat nyt olisivat puoleen hintaan. Niin, tämä tietysti vain, jos ei ole köyhä tutkija.

Kilpailu asiakkaista on kova ja tyhjät liikehuoneistot näyttävät, että se kovenee hetki hetkeltä. Rahalähetyksiä (Amerikan talouden eheyttämiseksi) otetaan siis vastaan.

Helliä unia italialaisessa pyjamassa

Minkälaisessa asussa sinun läppärisi kulkee? Kannettavan elektroniikan voi asettaa tyylikkäimmin hellävaraiseen uneen Milanolaisen Pijama-merkin ruuduissa, pilkuissa, raidoissa ja retrossa. Simppeli idea on tyylikkäästi toteutettu webbisivua myöten. Loppuun asti hiottu kokonaisuus.

Tällaisia yksinkertaisia ideoita pitäisi Suomessakin toteuttaa bisnekseksi asti! Kaikki käsityöläiset, brändit pystyyn ja markkinointi valloilleen!!

Mamin pikku kullat!

Lastenauvunut ovat nykyisin designkohteita. On juoksuvaunuja, luksusvaunuja... Ties mihin kokoon taipuvia ja taittuvia...

Mutta entäpä kun high-end kärryissä ei majailekaan vauveli, vaan koiruli!

Kalifornia on täynnä koiravaunuja työnteleviä ladyja. Kyllä, enemmistö näkemistäni koiravaunujen käyttäjistä on naisia. Mutta, olen minä miestenkin niihin nähnyt mieltyneen.

Olen monesti miettinyt syitä vaunujen käyttämiseen. Yksi tapaamistani koira-vaunuilijoista oli juuri saanut pienen suloisen maltankoiran pennun - niin pienen, ettei se vielä saanut kävellä maassa eikä kohdata muita koiria. Check. Hyväksyn.

Toiset koirat näyttävät taas niin vanhoilta, että ne eivät ehkä pysty enää lenkkeilemään emäntänsä tahdissa. Hmm. Check. Hyväksyn mahdollisesti.

Mutta entä kaikki ne tädit, jotka haluavat säästellä puudeliensa jalkoja ja kärräilevät niitä sen takia ympäriinsä? Mamin pikku kulta, älä koske siihen jätökseen, se on koirankakkaa, yäk!

Huoahdan ja mietin, että kaikkea sitä näkee...

p.s. Amazonista saa näitä, rakastuit kuitenkin ajatukseen. Dog Strollers.

Elävää Ravintoa ja Luomu-tarjontaa

Kyllä Amerikassa on sitten helppo elää individuaalisti. Erilaiset dietit ovat, erityisesti täällä Kaliforniassa ihan arkipäivää. Ravintolassa ei tarvitse hävetä erikoistoiveita ja tarjoilijat suhtautuvat omalaatuisiin pyyntöihin aina positiivisesti. Kaikki järjestyy, don't worry!

Los Angelesissa aamiaislistalla ilahdutettiin proteiini-diggareita: munakas pelkistä valkuaisista valmistettuna 12.00$, sis. kolme omavalintaista täytettä. Jokainen kalorinlaskija tietänee, että valkuaisen energiapitoisuus on vain 1/6 koko munan kalorimäärästä - siis vaivaiset 15 kaloria! Siis myös laihduttajien valinta Hollywoodissa lienee selvä. Testasin elämää starana: valkuaismunakastani koristivat tomaatti, pinaatti ja herkkusienet. Oh la la!

Tarkoitukseni nyt ei kuitenkaan ollut paneutua kananmunan tai kaloreiden sielunelämään, vaan ylistää mahdollisuutta syödä terveellisesti. Kaliforniassa kaupasta saa valmiina ties minkä dietin mukaista ruokaa!

Ostin ensimmäisen kerran Los Angelesin Whole Foodsista elävän ravinnon leipää, joka on kuivatettu idätetyistä auringonkukansiemenistä, tattarista, porkkanasta, selleristä, yrteistä ja mausteista valmistetusta massasta. Ai ai mitä herkkua!

Lydia's Organicsia ei saa Suomesta, mutta katsoessani kaikkea raakaravinnon nimeen vannovaa kauppojen hyllyissä, en olisi ihmeissäni, jos energiapatukat ja muut snacksit tulisivat pian meillekin. Tässä olisi hyvä bisnesidea jollekin elävän ravinnon gurulle Suomessa. Äiti, pistetäänkö yritys pystyyn?

Mieleiseni brändinimi on kyllä jo varastettu: 18 Rabbits on nimetty perustajansa kanin Blackjackin mukaan ja kuvaa hauskasti raaka-ravinnon pupuruokavaliomaisuutta. Vihanneksia, hedelmiä ja jyviä.

Tänään siirryin askeleen pitemmälle: tilasin ensimmäistä kertaa ruokasatsini nettikaupasta nimeltä Spud! Spud! näyttää sivuillaan kunkin tuotteen matkaaman mailimäärän ja laittaa asiakkaat maksamaan kuljetuksesta koituvat päästöt. Not bad. Katsotaan tuleeko minusta vakiasiakas. Ainakin Spud! lupaa olevansa edullinen. Edullisempi siis, kyllä myrkyillä kasvatettua saa edelleen halvemmalla.

Do you have what it takes to be a tobacco exc?

Amerikan tupakanvastainen järjestö ampuu kovilla. Vai mitä mieltä olette mainoksista, jotka on kuvattu "aitoina työhaastattelutilanteina" ja joissa haastattelija etsii kovan luokan johtajaa, joka on valmis sitoutumaan ja myymään... tuotetta joka tappaa.

Yksi mielestäni parhaista on viime viikkoina runsaasti ruutuaikaa ostanut muovisotilailla sanomaa buustaava klippi. En voi olla miettimättä, ovatko luvut totta? The Truth, on sivusto nimetty.

Suomessakin on viime vuosina käytetty valistuksessa huumoria, muun muassa Liikeneturvan kampanjoissa. Nauran sketseille, mutta unohdan sanoman melko pian. En taatusti pidä turvaväliä niiden valistuksen seurauksena.

Truth-kampanjan sanoma ei sen sijaan ole jättänyt aatoksiani rauhaan. Olenko tietoinen mitä minun päätökseni töissä vaikuttavat ihmisiin ja ympäristöön? Tekisinkö toisenlaisia valintoja, jos projektien tavoitteet annettaisiin samaan tapaan? Vai olenko minä "hyvien ajatusten" lähetti? Mikä on totuus??

"If you do not have what it takes to be a killing exc... Vaikuta."

Suunnittele oma pyörä!

Helsinki-pyörä: Urban Outfitters

Kenkien kustomointi on ihan passé. Converse ja Nike ID porskuttavat, mutta oman näköiset pyörät ne vasta on kuuma juttu.

Urban Outfitters on rakentanut mahtavan pyöränrakennus-sivuston. Coolien tyyppien fixed gear -pyörät ovat vaikeita ajettavia, ja Republic Biken kanssa yhteistyössä rakennettavat pyörät ovatkin yksivaihteisia. Voit siis lepuuttaa jalkojasi, ja pyörä kulkee silti eteenpäin. Eikä jarruttaminenkaan kuluta kenkiä.

Pyörässä saa designata rungon värin, renkaiden sivut ja päällysen, jopa ketjut! Siis oikeastaan ihan jokaisen yksityiskohdan. Värit ovat tämän päiväin trendien mukaisia.

Oman näköisen kapistuksen suunnittelu on yllättävän vaikeaa: valinnanvapaus on niin suuri. Onneksi Urban Outfitters on tehnyt muutamia valmiita designeja, joista voi ottaa vinkkiä. Tai, kyllä Helsinki-designin värit kelpaavat sinälläänkin, valkoinen pyörä sinisillä kahvoilla.

Hinta ei todellakaan päätä huimaa. 399 $, siis alle 300 euroa! Omaa pyöräänsä voi joutua odottamaan, varoitetaan, mutta tänään tilattu pyörä rakennetaan 9.11. mennessä. Mielestäni se on aika nopeaa palvelua.

Jäin jo melkein koukkuun tähänkin sivuun.

Slow And Steady Wins The Race

Kuva: Shop Standing Up

Tavarat eivät tee onnelliseksi, mutta esteettisyys ja oivallukset kyllä. Ainakin hetkellisesti.

Portlandissa sataa usein, ja siksipä kaksi suunnittelijaryhmää, Slow And Steady Wins The Race ja Stand Up Comedy pistivät hynttyyt yhteen ja loivat sateen kestäviä muotiluomuksia.

Kokeilin eilen Hollywoodissa sijaitsevassa Creatures of Comfort -lempikaupassani SSWTR/SUC -kokoelman korkokenkiä. En olisi koskaan uskonut, että satiinimaiset, hieman puuvillapopliinilta vaikuttavat ihastukset olisivat jotain muuta funktionaalista kuin säären pidennystä tuovat.

Slow And Steady Wins The Race -merkki tekee muitakin kuin sadevaatteita Portlandista käsin. Sekä perus- että kertavalmistuksena tehtyä sade-mallistoa voi Suomeen asti tilata ainakin Shop Standing Up -online-kaupasta. Kaikilla tuotteilla on tasaraha-hinta.

Uuh! Kyllä on ihanaa katsella oivalluksia.

Jos Sinkkuelämää olisi kuvattu San Franciscossa...

Sex And the City kuvattiin varmaankin studiolla. Ainakin Paramount Picturesin, ainoan vielä Hollywoodissa sijaitsevan tuotantoyhtiön lavastus New Yorkia, tai toisinaan Chicagoa esittävästä kaupungista meni minulta täydestä. Kaikki oli pahvia tai lasikuitua, mutta näytti oikealta kaupungilta toimistorakennuksineen ja eri tyylisuuntien asumuksineen. Aksenttinsa toi lavastuksen sijanti ulkoilmassa: ympäristö oli oikeiden kaupunkien lailla kulunut ja likainen.

Carrie Bradshawn kotitaloa muistuttavan asumuksen oven päällä olevat reiät palautti mieleen, että kyseessä on lavastus. Reikiin kiinnitetään elokuvan mukaan sen aikakauteen sopivat lamput. Kaasulamput, elektroniset... Oli myös omituista kävellä alas metrotunneliin, ja huomata, että portaiden alapäässä tulikin seinä vastaan.

Jos Sinkkuelämää kuitenkin olisi kuvattu aidossa ympäristössä, ja vieläpä San Franciscossa, epäilen puvustuksen olleen jotain ihan muuta kuin näkemäämme korkokenkien loistoa. Mäkinen maasto nimittäin asettaa melkoisia haasteita lady like -olemukselle. Kun nousee korttelin toisensa jälkeen lähes kohtisuoraa ylämäkea, puhumattakaan jyrkkien alamäkien vaikutuksesta, jalat ovat jo muutaman askeleen jälkeen "au naturel". Siis jotain hyvin ei lady likea. Tosin, epäilen, että pakaralihakset vahvistuvat.

San Franciscolainen lady pinkeissä enkelinsiipi-korkokengissään

Toinen miettimäni vaihtoehto on, että Carry ja kumppanit olisivat kävelemisen sijaan käyttäneet kaikki skoottereita. Vaivattomasti paikasta toiseen, korkkareissa tai ilman.

En omista skootteria ja pidän kävelystä. Pitääkö minun luopua keinuvasta lanteesta ja huiman pitkistä sääristä San Franciscon takia? Ai, minä vain haaveilinkin, että korkokengät antaisivat minulle tuon gasellimaisen olemuksen.

Safe Banking osa III

Olen yrittänyt vaihtaa online-pankissa osoitettani. Tällä hetkellä kun postit tulevat työpaikalleni.

Ihmettelin kauan miksei homma onnistunut: online-shoppailussa tuli aina sama ongelma vastaan - postiosoitteeni oli muka väärä. Lopulta tajusin, että minun pitää laittaa työpaikkani osoite, siitä huolimatta, että olin jo 2 kertaa vaihtanut osoitteen nettipankissa.

Toisella kerralla osoitteenmuutosta tehdessäni vielä kuvittelin, että jostain kummasta nettiyhteyden katkeamisesta, tai minusta riippumattomasta syystä edellinen osoitteenmuutos ei mennyt läpi.

Nyt minulle selkesi, että kyse onkin vain "pankkiturvallisuudesta". Olen liian monta kertaa vaihtanut osoitteeni, ja tästä syystä tällä kertaa se on tehtävä pankissa.

"Mitä ihmettä", kirjoitin asiakaspalveluun. "Jos rahani ovat turvassa nettipankissa, miten ei ole turvallista tehdä osoitteenmuutosta siellä".

"Dear Ms., olet niin vähän aikaa sitten muuttanut osoitteesi, että tällä kertaa turvallisuussyistä pyydämme teitä lähettämään kirjeitse osoitteenmuutoksen, tai vierailemaan lähimmässä konttorissamme".

En antanut periksi. Lähetin kiukkuisia viestejä "jos ette usko, että se olen minä, joka täällä haluaa muuttaa osoitteensa, miten voitte antaa minun tehdä tilisiirtoja ja maksaa laskuja?". Edellisiä tehdessä kun ei kysytä enempää salasanoja kuin osoitteenvaihdossa. Olen siis sisällä nettipankissani, ja voin hallita sieltä osoitetta ja rahojeni elämää.

Uskomatonta... Päätin olla antamatta perille, koska maalaisjärkeni ei vain ymmärrä miksi minun pitäisi vaivautua lylleröimään pankkivirkailijan luo - jos online-pankki kerta on olemassa. Vastaanotan postini siis tulevaisuudessakin työpaikalleni. Mur.

Help, I need help

Ei, en minä ole sairas, kiitos ajatuksesta. Voin erinomaisesti.

Mutta haastattelin tänään Help Remedies -nimisen yrityksen toimaria, johon otin yhteyttä humoristisesti nimetyltä nettisosoitteesta Help I Need Help.

Rakastan heidän pakkauksiaan. Pieniä, avattavia kuin kirjat, maatuvia (myös muovirengas). Ja, esteettisiä!

Eikä design lopu pakkauksiin: myös tuotteet on designattu. No, ehkä pelkästään värillä tai logolla, mutta brändätty silti.

En käytä päänsärkytabletteja, ja laastareitakin jaksan liimailla haavoihin harvoin. Mutta, jouduin ostamaan pari pakkausta, koska ne vain huusivat nimeäni niin kovaa!

Niin, toimari kertoi, että pakkauksia myydää monessa muussa paikassakin kuin apteekissa. Lifestyle-storesta minäkin omani ostin. Eipäs rumat pakkaukset ole kulkeutuneet Walgreensiä kauemmaksi...


p.s. turha nyt innostua "minäpäs alan tuomaan näitä Suomeen". Minä olen varannut sen kunnian jo itselleni.

Ah kaunista.

Ensimmäisellä kauppareissullani, no Whole Foodsiin tietysti, päätin ostaa vain ja ainoastaan kauniin näköisiä pakkauksia. Hyllyjen edessä jouduin miettimään melko pitkään, koska lähes kaikki kaupan valikoimissa on esteettisesti kutkuttavaa ja hykerryttävää.

Lasku oli melko suuri, mutta so what. Olisi se voinut olla yhtä mittava, vaikka purnukkani olisivat olleet yököttäviä, ajattelen.

Olen niin onnellinen, kun joka päivä kotiin tullessani käppäilen keittiön ihanan hyllyn ohi ja saan ajatella "kaunista".

Ruokapäiväkirja

Löysin erinomaisen ruokapäiväkirjan, johon pääsee ilmaiseksi mukaan. Bitelogissa voit kirjata syömäsi ruoka-aineet tai ateriat, jonka jälkeen saat yksityiskohtaisen analyysin syömästäsi ruuasta: kalorit, vitamiinit, hivenaineet... You name it.

Luo ensin itsellesi tili, ja siirry sitten Daily Diary -sivulle kirjaamaan syömisesi. Kirjoitettuasi ruoka-aineen nimen (muista, englanniksi), odota hetki kun tietokannasta etsitään ruokaa. Jos sitä ei löydy, voit luoda oman ruoka-aineen. Kaikki yleisimmät ruuat tietokannassa kuitenkin jo on ainakin minun ruokavaliooni liittyen.

Mahtava nähdä mitä aineita sitä ruuastaan saakaan. Ja laihduttajille tämä voi olla oiva keino nähdä mistä ne kalorit oikeastaan kertyvätkään. Oliiviöljy, pähkinät ja avokado kuuluvat kuitenkin kunnon laihduttajankin ruokalistalle, niistä ei saa tinkiä. Kakka-rasvat, sokerit ja valkoiset jauhot pannaan.

Erittäin helppo käyttää. Ja, söpön pinkki ;)

Tässä erään päivän hivenainelistani. Pitää muistaa, että amerikassa on monien aineiden saantisuositukset paljon korkeampia kuin Suomessa. Vaikka Kaliforniassa paistaa aurinko, on esimerkiksi D-vitamiini saannissa korkeammat rajat... Suomi-naiset: D-vitamiinia siis napaan!!

Taidetta ruokapöytään

Ihastuin näihin kattausalustoihin!
Pinkassa on montakymmentä erilaista Minnesotasta otettua valokuvaa, kaikissa pehmeän savuinen sinisävy. Juhla tai arki, minä haluaisin syödä näiden papereiden äärellä.

Place Mats by Bob's Your Uncle myydään useissa verkkokaupoissa, mm. Shoestringin sivuilla.

Tahrat tainnuksiin

Tänään pesin urakalla pyykkiä. Sen kunniaksi jaan hauskan sivun, josta voi tarkastaa erilaisten tahrojen poisto-ohjeita tekstiileistä. Jos aiheuttamaasi tahraa ei ole heti ensimmäisessä kuvassa (paina tahraa, ja saat sen poiston ohjeistuksen), klikkaa tiesi seuraavaan kuvaan.

Sivustolla on muitakin hauskoja vinkkejä pieniin ja suuriin ongelmiin!

I'm a Zipster!

Olen Zipster. Näin Zipcar-sivustolla sanotaan profiilini kohdalla.

Liityin Zipcar yhteisautonkäyttöön mietittyäni erilaisia vaihtoehtoja saada helposti auto käyttööni. Amerikassa kun julkinen liikenne ei aina ole kovin sujuvaa, tai laajalle kuljettavaa. Zipcar tarjosi parhaan mahdollisuuden käyttää autoa juuri silloin kun sitä tarvitsen - en joudu maksamaan kalliita parkkimaksuja tai vuokraa ajalta, jolloin en autoa tarvi. Niin ja parkkiruudun etsiminen voi olla aika työn takana, jos ei vuokraa kuukausittaista autotalliruutua.

Zipcar toimii seuraavasti.

1. Varaan netissä itselleni auton haluamakseni ajaksi - voin valita mieleiseni mallin ja noutopaikan. Laskutus on joko tunnin, tai milloin edullisempaa, vuorokauden mukaan. Hintaan sisältyy bensa 180 mailiin asti.

2. Käppäilen parkkialueelle, jossa nouto-autoni sijaitsee. Yksi noutoalue sijaitsee vain muutama kortteli kodistani.

3. Näytän ikkunan ulkopuolella Zipcar-korttiani. Kortin vilautus aukaisee ovet.

4. Auton avain sijaitsee sisällä, ratin viereen kiinnitetyssä vaijerissa.


Brum brum, eikun kaasuttelemaan. Auton ovet suljen kortilla - auton avain on aina sisällä. Palautus on minuutilleen tarkkaa ja auton tankki pitää olla vähintään neljännesosa pullollaan bensaa. Tankkaukset hoidetaan aurinkolippaan kiinnitetyllä Zipcarin bensakortilla.

Maksan siis todellakin vain oman käyttöni/ varaukseni mukaan. I love it!

Suomalaiset markkinoijat ja tuotteistajat voisivat muuten ottaa opiksi: jokainen auto on nimetty hauskalla, persoonallisella nimellä. Minun ei siis tarvitse muistella rekisterinumeroa tai edes autoni merkkiä. Muistan vain "swoosh" tai jotain muuta hauskaa. Nokian käynnykät voisivat miettiä samaa lähestymistapaa. XKM55 tai muut kirjain-numeroyhdistelmät kun ovat äärimmäisen tylsää muisteltavaa.

MIND-seminaarin kick offissa 22.9.2009 Anssi Tuulenmäki heitti ilmoille ajatuksen innovaatiosta, joka hyödyntäisi parkkipaikkojen päivän paikoillaan seisovat autot. Eiköhän tämä ole juuri innovaatio tuosta: 20 vuoden päästä tuskin kukaan meistä omistaa omaa autoa. Paitsi ehkä Teemu Selänne ja muut arvoautojen harrastajat. Käyttöautojen suhteen uskon, että yhteisautoilu tulee suosioon. Toivon ainakin.

Geenimanipuloitua?

Amerikassa geenimanipulointia pidetään melkein vain ja yksinomaan järkevänä asiana ratkaista nälänhätä. Opettajani yliopistossa mainitsi, että geenimanipulaation avulla vältettiin 70-luvulla puute ruuasta.

Luomukaupoissa asenne on kuitenkin erilainen: lähes kaikissa pakkauksissa mainitaan, etteivät tuotteen raaka-aineet ole geenimanipuloituja.

Silti meitä eurooppalaisia pidetään hulluina. "Vastustavat uutta teknologiaa".

Naapurillani on melko suuri auringonkukka, ja mietin mitä ristipölytystä hän on käyttänyt lajikkeeseensa. Pitäisi ehkä salakuljettaa pari siementä kotiin ja alkaa tehdä businestä.

Ameriikassa poliisi ja palokunta on aina lähellä

Poliisin voi kutsua paikalle mistä vain. Kätevää naapuruston tarkkailussa!

Mistä tulikin mieleen parin vuoden takainen episodi kun kämppikseni Mr. Anders yritti selvittää uuden asumuksemme postinumeroa. Naapurit eivät edes avanneet ovea, yksi huuteli "I don't know you", jopa vastauksena kysymykseen "We'd just like to know our ZIP code, we're your new naighbours". Terkut Slaaveille.

Haisulta saa hyvää palvelua

Kulman takaa Haisun raflassa on ilmainen kuljetus kotiin!

Olen Design Preacher

Tämä on myös minun asiani. Katsokaa David Kellyn puheenvuoro Business Weekin sivuilta. Vain yleisellä tasolla design thinkingistä, mutta hyvin.

Kellyn sanoman lisäksi on mielestäni mielenkiintoista miten erilailla netti-lehdet kokoavat täällä itsensä. Sähköistä mediaa käytetään siellä laajalti, sen sijaan, että kopioitaisiin fyysisen lehden sisältö.

Tämä kuvastaa hyvin amerikan eroa: eri kanavissa käytetään hyväsi kanavan kaikkia mahdollisuuksia, ja luodaan lisäarvoa juuri sen kanavan mahdollistamalla tavalla. Suomessa kopioidaan sama sisältö ja palvelu, olipa kanava mikä tahansa.

No, minähän tietysti liioittelen. Mutta sehän on hauskinta ajattelussa, pieni musta-valkoisuus!

I love vintage

Sydämeni sulaa. Kahden korttelin päässä kotoani on monta sataa neliötä kauneutta vintagen ja antiikin muodossa. 50-luvun day bedit ja tuolit huutavat nimeäni!

Puhumattakaan japanilaisista lintu-teekupeista. Ja hinnat ovat amerikkalaisia, siis ostettavissa. Lukuunottamatta vaatteita, ne ovat jostain syystä törkeän hintaisia (mutta mielettömiä!!!!).

Rahalähetyksiä saa laittaa tulemaan tämän hyvän asian kannattamiseksi, kiitos.

*matkailijoille: kauppa löytyy Union St. & Buchanan, San Francisco

Allekirjoita, allekirjoita!

Amerikkalaisen vuokrasopimuksen paksuus on n. 10 mm.

Huoneiston varsinaisen vuokrasopimuksen lisäksi siihen kuuluu:

1. San Francisco Lead Hazard Notice Pre-1978 Dwellings
- tiedote asunnon sisältämistä lyijymateriaaleista

2. Disclosure of Information on Lead-Based Paint and Lead-Based Paint Hazards
- runoelma lyijymaalien kiroista ja lyijyn aiheuttamista tuhoista kuten erilaisista sairauksista

3. Mold Notification Addendum
- liitetieto homeesta

4. Asbestos Addendum
- liitetieto asbestista

5. Pest Control Disclosure
- tiedote tuholaistarkastuksesta

6. Informationa Brochure on California's Proposition 65 Warning
- esite taloa kosevista varoituksisa lain vaatiman pykälän mukaan
- lista erilaisista syöpää aiheuttavista asioista talossa

7. Bedbug Disclosure Addendum
- tiedote kirpuista

8. Apartment Rules and Regulations
- vasta aika monen paperin jälkeen asunnon säännöt

9. Notice of Non-Responsibility for Receitp of Delivery
- talossa on alakerrassa management, mutta heiltä ei kannata pyytää apua esimerkiksi pakettien vastaanotossa (tai missään muussakaan)

10. Resident Information form
- annan hätätilan varalta yhteyshenkilön, jolle hädästäni ilmoitetaan

Olen allekirjoittanut jokaisen paperin, ja lisäksi laittanut erilaisten listojen perään kymmeniä nimikirjaimiani puumerkeiksi.

Kaiken näiden allekirjoitusten jälkeen olen vakuuttanut, että mikäli sairastun syöpään, tai mihin tahansa muuhun vakvaan sairauteen, joka voi johtua talossa käytetyistä kemikaaleista ja myrkyllisistä materiaaleista, en tule vaatimaan rahallista korvausta omistajilta.

Olen myös vakuuttanut, että tarkastan onko asuntoni lähellä seksuaalirikoksista rangaistuja henkilöitä. Megan's Law - nimellä kulkeva laki on luotu suojaamaan lapsiperheitä - jotta naapurin kivan sedän luokse ei päästetä leikkimään, jos tiedetään hänen olevan epäilyttävä.

Allekirjoitusten yhteydessä olen lukenut sivu kaupalla, että talossa on käytetty lyijymaalia, asbestia, erilaisia syöpää aiheuttavia kemikaaleja....ettei niitä saa syödä. Really?

Super-banking

Kyllä amerikassa voi maksaa laskuja netissä, tai tehdä tilisiirtoja omalta kaverin tilille.

Vaan kun tilisiirron tekee, lähettää pankki ystävälle shekin. Ei suinkaan siirrä balanssia näkymään hänen tilillään.

Ystäväni siis odottaa postissa shekkiään ja kävelee sen kanssa pankkiin lunastaakseen sen. Ja tekee tämän jälkeen talletuksen, jos haluaa rahat tililleen.

On se kätevää tämä moderni pankkitoiminta!!

"Eikö suomessa ole vielä otettu käyttöön shekkejä?", kysyi eräs amerikkalainen minulta muutama vuosi sitten.

Safe-banking osa II

ARRRGH.

Muistin tämän entuudestaan, mutta sydän tykyttelee taas.

Online-pankkiin pääsee seuraavin keinoin internet-sivulta:

1. syötä oma keksimäsi käyttäjätunnus

2. valitse "salainen kuvasi". Jos tämä kuva ei näy vieraillessasi online-pankissa, sinun ei kannata tehdä tilisiirtoja tai maksaa laskuja.

Valitsen kuvaksi linnun ja nimeän sen. Tähän mennessä lintu on tervehtinyt minua aina syötettyäni käyttäjätunnukseni. Huh, kukaan ei siis vielä ole keksinyt salaista ID:täni.

3. syötä itse keksimäsi salasana. Siinä saa olla vain kirjaimia ja numeroita, vähintään 8 kappaletta.

Suomessa ei edes sähköpostit ole yhtä kehnosti suojattuja! Onneksi en ole rikas. Varastettavaa on tililläni varsin vähän.

Safe-banking osa I

"Soitatte online-palveluumme ja pyydätte heitä vaihtamaan online-pankin salasanan", sanoo pankkimies.

"Mitä tietoja minulla täytyy olla sen tekemiseksi", kysyn, kerrankin valmistautuen täydelliseen puheluun. Jos puhelun aikana linja odottaa liian kauan, heittää robotti ulos, tai vähintäänkin palvelun alkuun. Virkailijan kanssa kun pääsee puhumaan vasta useiden robotin kanssa käytyjen keskustelujen kautta.

"Ei mitään muuta kuin pankkikorttisi numero".

Huudan kauhistuneena. Tämähän on täysin epä-turvallista!

"Ei ole", kertoo pankkivirkailija veikeänä. "Kukaan ei katsos voi tietää äitisi tyttönimeä!".

......

Näppäilen pankkikorttini numeron ja kerron äitini tyttönimen. Pim. Voisin siirtää rahaa, muutta osoitetta, tai mitä tahansa tiliini liittyvää.

Saisiko tällaisella Suomessa uusittua edes kirjaston kirjoja? Verotoimistosta ja Ajoneuvohallintokeskuksesta ei voida ainakaan lähettää asioita edes sähköpostitse, vaikka kertoisi isän äidinkin tyttönimen.

Varmuuden vuoksi kokeilen kuinka monta googlausta minun täytyy tehdä selvittääkseni äitini tyttönimen. Aika monta, en jaksa loppuun asti. Onneksi.

Shoppailusta elämänsisältöä?

Amerikkalaiset rakastavat shoppailua. Kauppaympäristöihin panostetaan, myyjät hymyilevät ja hinnat ovat halpoja. Kukapa ei.

Shoppailusta tulisi täällä helposti elämäntapa. Jotkut kauppakeskukset muistuttavat jo ulkonäöltäänkin kirkkoja, sielulle rauhaa ja elämänsisältöä luovia pyhättöjä. Puitteet jylhän korkeissa rakennuksissa ovat jo valmiina, joten nykyihmiset voivat hyvin perustaa olemassaolonsa tavaroiden kahmimiselle ja rahan vaihdannalle.


Taide-elämyksiä hakevatkin saavat shoppailusta mielihyvää. Näyteikkunat, jotka eivät ole pelkkiä tuotteiden ympärille rakennettuja somistuksia (lue: somaa, sievää, sisältöä värittävää), ovat luovuutta parhaimmillaan.

Myymäläsuunnittelussa on amerikan suurkaupungeissa vallalla huomiota herättävyyden lait: brändivärit eivät ole kaupan päävärejä, vaan ikkunat ja seinän sisällöt on loihdittu kuvastamaan "syvällisempää" sanomaa. Tai ainakin viihdyttävämpää. Suunnittelun pohjana on mieleenpainuvan luominen, ei logon monistaminen. Mieltä ylentävää katsottavaa, myönnän!

En kuitenkaan ole varma selittääkö paraskaan myymäläsuunnittelu sitä, että miestenkin sanotaan täällä sortuvan mood-shoppingiin. Jos ihmissuhde rassaa tai laskut kaatuvat päälle, amerikkalainen lähtee tuhlailemaan, olipa mies tai nainen.

Voisitteko kuvitella raavasta suomalaista ostelemassa itselleen boksereita, televisiota tai uutta bemaria, koska tyttöystävä oli ilkeä?

Seuraa aikaa. Huolitellusti.

Eksyin hienosto-tavaratalo Neiman Marcusille. Minun palkkatuloillani brändin tiloihin ei olisi edes asiaa. Pradat, Escadat ja Chanelit vain vilahtelevat silmissä.

Edes luotolla haaveilu ei onnistu köyhällistöltä: Visa-kortti ei käy maksuvälineenä lainkaan, master menettelee joten kuten, parhaimman palveun saa Amexilla.

Tällä kertaa en kuitenkaan mennyt hypistelemään huumannuttavia villoja ja silkkejä. Suuntasin lounaalle. Neiman Marcusin ruokalistaa katsoessa ei yllätyksekseni vatsaa pistellyt lainkaan. Lounakeitto maksoi kuusi dollaria, siis alle vitosen euroissa. Wow.

Olin selkeästi ravintolan nuorin. Kaikki muut olivat sormusten, kassien ja kenkien perusteella San Franciscon silmäätekevimmästä päästä. Huoliteltuja huulipunia, tarkkaan suittuja haivenia kaljujen peittona, ranskalaiset manikyyrit viimeisen päälle.

Viereisessä pöydässäni istui kuitenkin ilmestyksistä mielenkiintoisin. Täydellisessä sotavarustuksessa oleva vanhempi rouva. Havaitsin, että hänellä oli kuulokkeet päässä (täysin asuun sopimaton lisäke) ja ryhdyin tarkkailemaan mihin ne johtivat. iPodiin? Ei. iPhoneen? Ei todellakaan.

Rouva kuunteli Amazonin viimeisintä ilmestystä: äänikirjaa. Välillä hän teki muistiinpanoja laitteeseensa, joka oli verhottu punaisiin nahkakansiin (sitä rouva piteli erittäin seksikkäästi käsissään).

Mummo, joka seuraa aikaansa! Kyllä kelpaa olla Silicon Valleyssa. Täällä kaikki on mummoillekin mahdollista!

Nice to meet you Michael Kors

San Franciscoon avataan ensimmäinen Michael Korsin, amerikan oman kultapojun myymälä marraskuussa.

Kävellessäni Westfield Mallin käytävällä rakennustyömaan ohi ja nähdessäni isolla kirjoitetun Michael Korsin nimen, valtasi sydämeni lämmin läikähdys: tämähän on kuin tapaisi Mikaelin ilmielävänä!

Niin läheiseksi mr. Kors on minulle tullut kahlattuani läpi kaikki Muodin Huipulle -ohjelman tuotantokaudet.

Tunnen tuon miehen, joka avaa tuon myymälän. Se on Michael vaan.

Carry on! Kohta se alkaa suomessakin, Muodin Huipulle.

Geneettistä luovaa hulluutta

Muodin huipulle alkaa kohta Suomessa! Jee!!

Järkytyksekseni mukana on ensimmäinen ja ainoakseni jäänyt katastrofaalinen rekrytointi-tapaus menneiltä vuosilta, täysin kaoottiseksi persoonaksi myöhemmin paljastunut suunnittelija.

Hämmästyneenä katselin hänen esittelyvideotaan viihdyttäessäni itseäni pimeässä San Franciscossa. Kello oli 04.30. Jet lag kind of.

Sarjassa on luvassa hulabaloota, veikkaan.

Ajassa taaksepäin: ajattelin, että siinäpäs nöyrä ihminen, jolta minulla on opittavaa.

Kun olin soittanut hänen vuokranantajalleen ja kysellyt käykö tämä todellakin jatkuvasti henkilön kotona vahtimassa häntä, kun työnteosta ei tahdo tulla mitään hänen ahdistuttuaan kyttäämisestä. Kuultuani miten muut kollegat vainosivat häntä (puhumattakaan muista maailman ihmisistä), ymmärsin, että kyseessä on korkeamman tason taiteilija.

Hesarihan nimittäin juuri vahvisti: luovuus ja hulluus kulkevat käsikädessä, saman geenin sisällä. Joten mielisairaudessa ei tästä lähtien ole tippaakaan hävettävää. Päin vastoin: mehän alamme kilpailemaan siitä kuka on eniten sekaisin!

Vai loppuuko nyt luovuuden hakeminen työnhakuilmoituksissa? Tähän mennessä kaiken on pitänyt olla niin kovin luovaa, että on välillä uuvuttanut lukea tuoteselostuksia tai tiimikuvauksia. Mainostetaanko Suomea edelleen luovana maana? Ehkä hulluus on meillä geeneissä! Ollilalle heti vinkki maamme imagon kehittämiseksi.

Huh hellettä!

lähde: www.foundmark.com

"Sinä olet siellä kuumassa palmujen alla", hihkuu testkari Suomesta. "Lähdet juuri sopivaan aikaan, me jäämme tänne kylmään ja pimeään". Niinhän minä haluaisin teidän luulevan.

San Franciscon kadut ovat kaukana palmurannasta, mutta Kalifornian merelliset tuulet yltävät tänne kyllä. Kuljin läpi viiman hostelliin klo 18 aikaan laskeutuneessa hämärässä. Viima tuntuu sisälläkin ja totean, että pieni 30 cm leveä 1800-luvun patteri ei ole ollut toiminnassa tällä vuosituhannella.

"Ethän sinä voi palella täällä - olet Suomesta!", toteaa kalifornialainen ystäväni (lue: "Sinähän tulet ikuisen jään maasta ja olet tottunut pitämään järjetöntä pakkastain lämpimänä ilmana".)

Käydessäni nukkumaan, täällä palmujen ja ikuisen surffi-hymyn maassa, puen päälleni pitkät legginsit, paksun hupparin ja silkkiset ylipolven sukat, ja käyn sykkyrälle paksun peiton alle. Yöllä vetäisen vielä villasukat jalkaan.

Yrmistän viime hetken päätökselleni keventää matkalaukkua ja jättää pitkähihainen trikoopaita ja silkkiset pyjamahousut kotiin - minähän menen pikkushortsien leveysasteille, perustelin itselleni. Muutamat korkokengät ja hapsuhameet olisin kyllä voinut eliminoida, totean nyt.

Aamuyöstä olo on hikinen, myönnetään, mutta ilmassa ei ole edelleenkään tippaakaan kuumuutta. iPhonen sääennuste lupaa tiistaiksi Helsinkiin ja San Franciscoon samaa lämpötilaa.

It's Trouble

"Trouble, an agriculture detector dog working for U.S. Customs"

Tapanani on jutella koirille. Isoille ja pienille. Olen vakuuttunut, että saan niihin kontaktin, ystävällisiä katseita karvakavereiltani.

San Franciscon kentällä pieni ajokoiran näköinen luppakorva lähestyy laukkuani. "Oi miten söpö!", mietin, ja nostatan koirakeskustelu-ilmeen kasvoilleni.

"Onko teillä hedelmiä, vihanneksia, maata tai jotain istutettavaa mukananne", kysyy koiraa taluttava virkapukuinen nainen. "Ei ei", sanon. Johan minä olen rastittanut samat kysymykset tullikaavakkeesta ja vakuutellut maahantulotarkastuksessakin, että mitään luvatonta ei ole pyrkimässä mukanani suojamuurien Yhdysvaltoihin.

Pieni luppakorva haistelee kiinnostuneena kassejani ja lopulta istuu niiden eteen. Puna nousee kasvoilleni. Muistan sillä sekuntilla, että otin äidin pihalta noukittuja omenoita evääksi - ja kaksi punaista palleroista on vielä laukussani odottamassa herkuttelua. Koneessa vielä olin tunnelmoinut rasvaisten hollantilaisruokien jälkeen raikkasta rouskutteluhetkeä, unohtanut sen unen vallattua mieleni.

Kaivan häpeissäni laukkua ja nostan omenat virkailijan nähtäville. Koiruus saa samaan aikaan palkinnon löydöksestään. Sen toinen silmä harittaa ja mietin, onko työ sille todellakin iloista leikkiä, vai näyttääkö se minulle suruansa.

"Tarvitsen tullauslappunne ja joudun ottamaan omenat teiltä pois", virkailija sanoo.

Jään paikalleni odottamaan suurten laukujeni saapumista. Yhtäkkiä tajuan, että minulla on vielä joukko omenoita lisää toisessa pussissa. Ilmankos koira ei olisi halunnut jättää laukkujani.

Olen pihi, myönnetään. Mutta tuntuisi hullulta heittää hyviä omenoita roskiin. Kolme jäljellä. Jyrsin huomaamattomasti omenoita, kunnes lopulta ahdan niitä kiireesti posket täyteen. Yksi jää syömättä. Joudun eliminoimaan sen naisten vessassa. Toivon, ettei virkailija ole seurannut toimiani.

Odotan edelleen matkalaukkujani. Koira lähestyy minua uudestaan. Se jää taas istumaan laukkuni viereen. Virkailija vetää sen väkisin pois. Vakuutteluni on toiminut. Vaikka valehtelinkin: jo kolme kertaa.

Menen jonoon A, jossa laukkuni läpivalaistaan kun suurin osa muista matkustajistani valitsee jonon "ei tullattavaa". Sinipukuinen virkailija määräsi minut tarkastukseen.

"Koira taisi ottaa omenasi", sanoo läpivalaisija, ja päästää minut menemään.

Luovat ajatukset arvon nostajina

Saku Tuominen luennoi Aalto Design Factorylla järjestetyssä MIND-seminaarissa, että suomalaiset ovat innokaita ideoimaan, mutta vastentahtoisia tekemään. Hänen mukaansa alkupäässä ollaan luovia ja ideoidaan, mutta asioiden toteuttamista ei kukaan ota vatuulleen.

Olemme luovia miettimään miten pystymme välttämään työn tekemistä. Tästä huolimatta Tuominen myös esitti, että tartumme ensimmäiseen mieleemme tulevaan ideaan, ja pyrimme tuhatta ja sataa sitä toteuttamaan.

Olemmeko siis huonoja ideoijia, vai huonoja toteuttajia?

Haluavatko suomalaiset oikeasti välttyä työn tekemiseltä? Eikö tämä tarkoittaisi, että olemme ihan muuta kuin protestanttinen työetiikka, jossa puurretaan alusta loppuun asti valittamatta ja työtä kyseenalaistamatta.

Uskon, että haluamme kyllä päästä kaikesta mahdollisimman helposti, tämän me nuori sukupolvi olemme tuoneet vanhempiemme puurtavaan arkeen. Halutaan välttyä liialta työltä, "jos menee näin hyvin, miksi muuttaa toimintatapaa, tälläkin homma pyörii?"

Tällöin toiminnan pääasiaksi tulee kuitenkin työntekijöiden hyvinvointi eikä asiakkaiden arvon luominen. Eihän nyt prosesseja kannata muuttaa, jos se tarkoittaa enemmän työtä työntekijöille. Eihän se ole tehokkuutta! Saatetaan vaikka joutua palkkaamaan joku uusi.

Me olemme tehokkuuden ja kustannusten minimoinnin valtio. Teemme mielellämme prosesseja papereille, mutta niiden tuominen käytäntöön viimeistään prakaa: joudutaan oikeasti näkemään vaivaa ja muuttamaan asioita.

"Suustamme tulee jatkuvasti lauseita, jotka taistelevat tekemistä vastaan", sanoo Saku Tuominen.

Ideoiden voitaisiin siis nähdä toimivan muuttajina. Ideoihin liittyy aina uskallus tehdä asiat loppuun asti. Eikä mullistavia ideoita voida toteuttaa riskien minimoinnin periaatteella - ne pitää nähdä mahdollisuuksien maksimoinnin näkökulmasta.

Mahdollisuuksien maksimointi vaatii aikaa, aikaa ideoinnille ja aikaa oikean idean toteuttamisesi. Aikaa pikkutarkan toteutuksen tekemiseen. Tärkeinpänä loistaa kuitenkin oikean ongelman löytäminen: ideat, jotka eivät ratkaise todellisia ongelmia eivät ole innovaatioita. Siksi luovien ajatuksien synnyttämisessä ja uudenlaisen arvon luomisessa on tärkeintä löytää oikeita kysymyksiä, ei vain oikeita vastauksia.

Opas Menestykseen Japanissa Osa 4/5

Tänään käsittelemme pikaluennollamme tuotteiden pakkaamista. Siis pakkaamista silloin kun asiakas on ostanut tuotteen. Viis tuotteen omasta pakkauksesta, kuluttajalle on tuotettava lisäarvoa kaupan pakkauksilla.

1. Ostos on hyvä kääriä silkkipaperiin tai kaupan omaan ohueen paperiin.

2. Paperikäärö kiinnitetään teipillä. Teipin on hyvä olla korkealaatuinen, preeglattu tai vähintäänkin painettu versio kaupan logosta, nimestä, tai jostain hauskasta sloganista. Tässä voi tietysti jälleen käyttää suussa mukavalta tuntuvia englannin tai ranskankielisiä sana-yhdistelmiä. (ks. Pikaopas Menestykseen Japanissa Osa 1/5)

3. Korkealuokkaisessa kaupassa paperikäärö tietysti kääritään vielä käärettä suojaavaan silkkipaperiin. Jos haluat köyhäillä, voit kuitenkin jättää tämän kohdan tekemättä.

4. Kannettavissa kasseissa sinun kuitenkin tulee panostaa kaikki rahasi. Olipa ostos kahden sentin tai kahdensadan euron hintainen, tulee se asetella kauniisti paperiseen korkealuokkaiselta näyttävään kassiin.

5. Paperikassi kiinnitetään tarralla tai teipillä keskeltä kiinni. Mikäli käytät teippiä, paljastat tietysti nuukuutesi ja kaupan arrogantin ja köyhäilevän asenteen.

6. Koko komeuden kruunaa vielä pikkuruinen rusetti kantokahvan juuressa. Se pieni, puuttuva söpöyselementti.

7. Mikäli sataa, paperikassi pitää vielä sujauttaa läpinäkyvään muovipussiin, jottei se kastu. Ja läpinäkyvään tietysti, jotta liikkeen logo tai mainosviesti näkyy muille kuluttajille.

Biodiesel - vihreää vai veristä?

Kuva: Greenpeace

Neste Oil markkinoi bio-dieseliään puhtaana ja ympäristöystävällisempänä polttoaineena. Neste Oil Rallyssa Greenpeace oikaisi kuluttajien käsityksiä Nesteen bio-polttoaineesta suorin sanoin. Palmuöljyn tuotannon sanotaan tuhoavan sademetsiä ja uhkaavan koko maailman lisäksi useita eläinlajeja.

Neste Oil Rallyn palkintojenjaon aikana kaksi apina-naamareilla varustettua Greenpeace-aktivistia ripustivat palkintojenjako-korokeen viereen oman, kookkaan julistuksensa: Neste Oil, Destroying the Rainforests. Palmuöljy, sukupuutto ja ilmastotuho.

Apinat jaksoivat keikkua banderollinsa vierellä ilmassa monenkymmenen metrin korkeudessa tunteja, heitellä välillä lentolehtisiä ja puhallella pilliin huomion saamiseksi. Alla odottelivat vahdissa poliisit.

Apinat saivat haluamansa huomion. Palkintojenjaon alkuun juontaja kehotti koko katsojajoukkoa aplodeeraamaan orangeille. Myös ihmisjoukossa supistiin.

Katsomossa kaikki eivät kuitenkaan olleet ihastuneita vihreän aatteen iskusta: "Jos mulla nyt olis kivääri, ampuisin noi tosta heti". Rallikansa ei selvästikään suvainnut pyhän tapahtumansa tahraamista - vaikka apinathan eivät moittineet tapahtumaa vaan sen sponsoria Neste Oilia. Toisin oli lauantain mielenosoituksessa, jossa rallivihaajat valtasivat Jyväskylän kadut.

Itse mietiskelin, että tässähän oltaisiin vieläkin Venäjän vallan alla, jos joku ei olisi uskaltanut aikoinaan uhmata mielipiteitä... Apinat saavat siis sympatiani, ainakin niin kauan kuin uskon, että Neste Oililla voisi olla vastuullisempia tapoja tuottaa bio-polttoainetta.

Ajatuksiini tuli myös yritysten omatunto: mitä kaikkea tässä maailmassa suvaitaan rahan tienaamisen nimissä? Emmekö me enää yksilöinä muista, että olemme päättäjänkin asemassa ihmisiä ihmisten edessä? Nähtävästi emme, johan se ollaan todettu vuosikymmeniä sitten.

Moyi Ekolo

Ranskalainen Annabel Gérenthon on luonut ihania eko-kenkiä oman merkkinsä Moyi Ekolo alla. Aikaisemmin Charles Jourdanille ja Robert Clergerielle työskennellyt suunnittelija jatkaa käsityöläisten perinnettä työtä ja raaka-aineita kunnioittaen. Kaikissa tuotteissa toteutuu yhteiskuntavastuu, mutta mallistot on luotu puhdaslinjainen design edellä.

Kenkiä voisi kuvailla samalla tyttömäisiksi ja graafisen linjakkaiksi. Materiaalit ja maanläheiset värit on valittu hyvällä maulla. Moyi Ekolo on kaukana perinteisistä luomu-hippi-tuotteista!

Selkeästä muotokielestä huolimatta eri malleissa on käytetty mielikuvituksellisia materiaaleja kuten kenialaista villaa, nepalilaista vilttiä ja madagaskarilaista luuta - menettämättä yhteinäisen malliston piirteitä.

Perusmalliston lengät on valmistettu Ranskassa, kaikki reilun kaupan sääntöjen mukaisesti: paikalliset käsityöläiset saavat oikeudenmukaisen korvauksen työstään ja materiaalit on tuotettu samalla periaatteella.

Moyi Ekolo on myös valmistuttanut tuotteita Namibiassa työllistäen muuten syrjittyjä työntekijöitä ja edesauttaen myös maan luomutuotantoa.

Moyi Ekoloa ei vielä myydä Suomessa, mutta internetissä muun muassa Made in Ethic -online-kauppa tarjoaa muutamia Moyi Ekolon malleja.

Miksi?

Kolme vuotias kummipoikani kyselee mitä kummallisempien asioiden syitä ja syntyjä. Miksi linnunkakka on valkoista?

Koska kummitätikään ei voi tietää AIVAN kaikkea, turvaudun nettiin. Mutta wikipedian tieteelliset artikkelit ovat liian pitkiä nopeiden vastausten antamiseen. Tiedonjano on niin suuri, että kysymyksiä satelee nopeaan ja vaativaan tahtiin.

Joku fiksu on kerännyt yleisimpiä lasten kysymyksiä ja vastauksia kotisivulleen. Sivustoa lukee mielellään utelias aikuinenkin (se kun herättää uinuvat aivosolut).

Vai kuinka moni teistä tietää, että maapallon ympäri kävelemiseen kuluisi viiden kilometrin tuntivauhdilla vuosi. Tai että aikuinen silkkiperhonen kuolee muutaman elinpäivän jälkeen nälkään ja janoon, koska sillä ei ole suuta jolla syödä. Ja että afrikannorsu juo päivässä 200 litraa vettä.

Näitä ei totisesti opetettu koulussa. En ainakaan muista...

Japanilaista street-muotia

Humor tarjoaa kaikki ihanimmat japanilaiset street-muodin merkit. Tsumori Chisato, Zucca, Sunaokuwahara... ja oma uusi rakkautei Mercibeacoup ovat ihasteltavissa ja ostettavissa tämän webbikaupan kautta.

Parhaillaan ale käy kuumimmillaan, joten takapuolesta lököttävät housut tai ohuet tyttömäiset polvisukat kannattaa kiireesti tsekata.

Sivusto on japaniksi, mutta brändien nimet ja hinnat länsimaistenkin ymmärrettävissä. En ole koskaan tilannut kyseisestä nettikaupasta Suomeen, joten en tiedä sen sopivuutta ostosmielessä pohjolaan. Mutta ainakin inspiraatioksi ja ikkunashoppailuun sivusto on mitä mainion näköalapaikka tämän hetken japanilaiseen söpöilyyn.

Muotibloggauksia

Minulla on selvästi menossa ruotsalais-kausi kesken japanilaista söpöys-intoilua.

Ruotsalaisten muotibloggaajien viimeisimpiä villityksiä voi lukea VI Modebloggare -sivustolta, ja valita sieltä itselleen oman suosikkinsa jatkuvaa blogiseurailua varten.