Shoppailusta elämänsisältöä?

Amerikkalaiset rakastavat shoppailua. Kauppaympäristöihin panostetaan, myyjät hymyilevät ja hinnat ovat halpoja. Kukapa ei.

Shoppailusta tulisi täällä helposti elämäntapa. Jotkut kauppakeskukset muistuttavat jo ulkonäöltäänkin kirkkoja, sielulle rauhaa ja elämänsisältöä luovia pyhättöjä. Puitteet jylhän korkeissa rakennuksissa ovat jo valmiina, joten nykyihmiset voivat hyvin perustaa olemassaolonsa tavaroiden kahmimiselle ja rahan vaihdannalle.


Taide-elämyksiä hakevatkin saavat shoppailusta mielihyvää. Näyteikkunat, jotka eivät ole pelkkiä tuotteiden ympärille rakennettuja somistuksia (lue: somaa, sievää, sisältöä värittävää), ovat luovuutta parhaimmillaan.

Myymäläsuunnittelussa on amerikan suurkaupungeissa vallalla huomiota herättävyyden lait: brändivärit eivät ole kaupan päävärejä, vaan ikkunat ja seinän sisällöt on loihdittu kuvastamaan "syvällisempää" sanomaa. Tai ainakin viihdyttävämpää. Suunnittelun pohjana on mieleenpainuvan luominen, ei logon monistaminen. Mieltä ylentävää katsottavaa, myönnän!

En kuitenkaan ole varma selittääkö paraskaan myymäläsuunnittelu sitä, että miestenkin sanotaan täällä sortuvan mood-shoppingiin. Jos ihmissuhde rassaa tai laskut kaatuvat päälle, amerikkalainen lähtee tuhlailemaan, olipa mies tai nainen.

Voisitteko kuvitella raavasta suomalaista ostelemassa itselleen boksereita, televisiota tai uutta bemaria, koska tyttöystävä oli ilkeä?