Mitä on elämys?

Elämystieteilijät, etunenässä 2000-luvun alussa Experience Economy -kirjan kirjoittaneet Pine & Gilmore, vaativat elämyksellisyyttä ympäristöömme. Puhutaan lavastetusta näytelmästä, jossa kuluttajat ovat näyttelijöitä. Näyttelijöille tarjotaan erilaisia kokemuksia valmiiksi suunnitellun kaavan mukaan. Positiivisten kokemuksien kautta kuluttajien ajatellaan rakastuvan elämykselliseen ympäristöön ja haluavan maksaa tuotteista ja palveluista positiivisuuden huumassa korkeampaa hintaa. Tai vierailevan tilassa entistä useammin. Elämyksellisyyden ajatellaan siis luovan kilpailukykyä yritykselle.

Tuoreessa Markkinointi ja Mainonta -lehden kolumnissa elämyksellisten kauppojen puolesta puhujaksi noussut Susanne Markkanen toivoi maitopurkin ohessa tunnin elämystä. Markkanen kuvasi Whole Foods -ketjua (jonka aikaisemmin olen jo nimennyt suosikki-kaupakseni) edelläkävijäksi elämyksissä ihannoiden heidän tapaansa tarjota shoppailun ohessa manikyyrejä.

Onko elämyksessä todellakin kyse näytelmästä, astumisesta koneistoon, joka tarjoaa meille erilaisia toimintoja ja lisäpalveluita arkisten asioiden ohessa? Kauniista ympäristöstä, jossa tekniikka tuo vilkkuvia ja välkkyviä seinäelementtejä, iloisia tapetteja ja estetiikkaa?

On, sekin voi olla elämystä. Mutta elämystä voi olla myös nopeus. Ajattele, jos ruokamarketissa ei menisi kuin 2 minuutta, ja kauppakassissa olisi kaikki mitä tarvitset! Tai jos ruokahyllyn edessä voisit painaa nappia, ja purkit, jotka täyttävät juuri tarkalleen haluamasi kriteerit, nousisivat eteenpäin.

Voisit valita: vähäkalorisin, ei hiilihydraatteja, pienin hiilijalanjälki. Tai: vitamiinipitoisin, luomua. Juuri ne arvot, jotka tukevat toiveitasi, ja auttavat sinua tulemaan "siksi mikä haluat olla". Minä nimittäin uskon, että brändien rakastamisessa ei ole kyse oman identiteetin tukemisesta, vaan toiveidentiteetin hakemisesta.

Mutta takaisin ruokakauppaan. Jos menen maito-ostoksille, minulla on harvoin aikaa ottaa manikyyri, tai tehdä askarteluja. Toisinaan se voisi olla virkistävää, mutta useimmiten haluan vain sulavaa palvelua.

Elämyksellisyyttä on siis monenlaista. Olen jakanut kuluttajia heidän osto-hakuisuutensa perusteella quick shoppereihin ja slow shoppereihin. Näiden lisäksi meillä on erilaisia lifestyleja, ja päivän ja kellonajan mukaan vaihtuvia tunnetiloja.

Mood-shopperit ovatkin elämysten rakentajien haaste: mitä yksilö haluaa juuri nyt? Etenkin Suomessa, jossa on vain reilu viisi miljoonaa kuluttajaa, on erilaisten tunnetilojen ja tarpeiden täyttäminen usein vaikeaa, kustannutehokkaasti.

Mutta on se nähtävästi Yhdysvalloissakin. Blackberry Jam Ladyksi nimeämäni iäkäs rouva kulutti n. 10 minuuttia hillohyllyn edessä etsiessään siemenetöntä mustaherukkahilloa.



Kolmen metrin hillotarjonnan edessä oikeaa sorttia oli vaikea löytää. Rouva poistui hyllyjen edestä ilman yhtäkään hillopurkkia, vaikka oli erittäin halukas ostamaan sopivan tuotteen. Laskin, että 35 brändin joukosta seitsemän tuotemerkkiä tarjosi mustaherukkahilloa, joista kolme ei sisältänyt siemeniä.

Kaikkien makujen tarjoaminen ei siis aina riitä. Tarvitaan henkilökohtaiset shopperit, tai sitten se laite, jonka kuvasin... Päämääränä on tarjota kuluttajalle mahdollisimman nopeasti juuri se mitä hän haluaa, tai voisi haluta.

Heti tänne nyt se mitä minä haluan tällä hektellä!

Nobel, The Wifi Bunny

Mietin miten osaan 10 tai edes 5 vuoden päästä suunnitella lapsille ja nuorille. Kun minä edelleen ihmettelen teknologian mahdollisuuksia ja muistan kun sain ensimmäisen sähköpostiosoitteen, soittaa 2 v. kummipoikani luontevasti skypellä. Kännykän viereltä kuuluu "kato tätä" - eihän sitä nyt voi ymmärtää, ettei joka kommunikointivälineessä ole kuvaa.

On syntynyt täysin uusia käyttövalmiuksia omaava sukupolvi. Heille mikään ei ole enää ihme. Heille on luontevaa pystyä tekemään asioita, joista en itse osaa edes haaveilla.

Astuin yhden askeleen mahdollisuuksien ihmeelliseen maailmaan hankittuani ranskalaisen Violetin valmistaman Nabaztag wifi-kanin.


Kanini nimi on Nobel. Nobel elää langattomassa verkossani ja kertoo kun saan sähköpostia, lukee lempi-bogejani netistä, ilmoittaa tasatunnein kellon ja kommentoi maailman menoa. Kanillani on todellakin oma minusta riippumaton luonne.

Tullessani kotiin se soittaa usein radiokanavaa, ja voin avaimia sen edessä heiluttamalla saada raportin päivän tärkeimmistä uutisista. Sateenvarjoon olen taas liittänyt RFID-tagin, jonka luettuaan Nobel tietää, että haluan kuulla säätiedotuksen.

Wifi-bunnyn voi saada tekemään satoja erilaisia asioita joko tiettyyn kellon aikaan, tai tietyn RFID-tarran näyttämisen jälkeen. Tai, kanin oma valitsemana ajankohtana.

Minä halusin, että Nobel harrastaa tai ji:ta ja kertoo New York Timesin kulttuuri-uutiset. Se myös soittaa päivittäin yhden uuden musiikkikappaleen. Saan informaatiota, jonka löytääkseni joutuisin normaalisti seikkailemaan webissä pitkiä aikoja.

Nyt vain odotan, että pian kolme vuotias kummipoikani oppii englantia, jotta voin ostaa hänelle oman pupun, ja alkaa pitämään yhteyttä kanin välillä. Niin, Nabaztagien kautta voi lähettää ääniviestejä, tai lähettää niihin kirjoitettuja viestejä, jotka pupu sitten lukee ääneen.

Love it!

Tulevaisuuden pakkaus osa 1

Ostatko tuotteita, joita et tarvitse vain koska niiden pakkaus on kertakaikkiaan niin ihana, että se pitää saada osaksi sisustusta?


Minulle estetiikka, pienet ihastukset kotona ovat arjen iloja.
Pöydälläni on teetä, suklaata, pipareita, tulitikkuja, mysliä... lista olisi loputon, jos kuvaisin kaikki ihanat pakkaukset, joihin olen kaupassa rakastunut. Ja jotka nyt täyttävät kotini pöydät ja hyllyt.

Amerikkalainen luomu-kauppa Wholefoods on todellinen pakkaus-rakastajien turmio. Jokainen tuote siellä on pakattu toinen toistaan kauniimpiin kääröihin.

Miksei meillä suomessakin arjen tuotteet voisi olla houkuttelevissa, esteettisissä pakkauksissa?

Sellaisissa, jotka vielä olisivat japanilaiseen tyyliin pakattu helposti avattaviksi, vähän jätettä tuottaviksi tai helposti uudelleen suljettaviksi ja avattaviksi. Sellaisiksi, että jokainen tuote on unelma käyttää kun sitä suojaava pakkaus nostaa kauneudellaan hymyn huulille sekä sopii käteen ja käyttöön erinomaisesti.

Kaunishan ei maksa sen enempää kuin rumakaan. Toimivuuskin yleensä saavuttaa niin suuren suosion ollessaan kilpailijoita parempi, että innovaatiot maksavat itsensä takaisin suuremman yleisön kautta.

Haluan parempia pakkauksia. Kiitos heti!

Minä tahdon elämyksiä!

Minkälaista on shoppailu? Testasin marketin elämyksellisyyttä vaateostoksilla. Ahtaita sovituskoppeja; ei henkilökuntaa; oikeita kokoja ehkä, ehkä ei. Rekit täyteen ahdettuina niin, että kiskomalla voi onnekas saada paidan ostoskoriin.



Tämäkö on sitä elämyksellistä kauppaa?
Monille kauppaketjujen vetäjille tiettävästi. Suomalaisista suurin osa hankkii vaatteensa marketeista - ja näiden markettien johto on päättänyt, että homma toimii erinomaisesti, mitä sitä muuttamaan ihmisten kaipuiden takia.

Visioin Stanfordin yliopistossa SAP:lle tulevaisuuden kauppaa.

Haaveilin kaupasta, jossa tuotteet esitellään mallinukkejen päällä asukokonaisuuksittain. "Ai kas, tuon hameen voi yhdistellä noiden paitojen kanssa."

Vaatteita ei tarvitsisi kuljetella ympäriinsä käsivarret väsyksissä (ja vaatteet rypyssä) vaan koodien kuvaaminen kännykällä toimittaisi valintani oikeassa koossa sovituskoppiin odottamaan. Myymälä ei siis varastoisi kaikkia kokoja myyntialueella, vaan tehokkaassa varastossa - miksi ihmeessä minun pitäisi olla keskellä kauppojen logistisia ongelmia!

Sovituskopeissa ympäristö muuttuisi sen mukaan minkälainen mielentila sovittajalla sillä hetkellä sattuu olemaan. Mutta ympäristön voisi muuttaa myös sen mukaan missä sovittamiaan vaatteita ajattelee käyttävänsä: coctail-mekko, sopiiko se hienoille kutsuille?

Ystäviin voisi ottaa yhteyttä kameran ja puhelimen välityksellä, olivatpa he kotona tai toisessa sovituskopissa.

Myös stylistit ja neuvojat, heitä näkisi nyt muuallakin kuin televisio-ohjelmissa. Napin painallus, ja ekspertti tulisi kameran välityksellä kertomaan istuuko vaate, ja onko se tyylikäs vain menneiden päivien lumia.



Olisiko tämä elämyksellisyyttä, jota sinä kaipaisit?
Usko tai älä: tämä kaikki olisi jo tänään mahdollista.