6.10.2013

Work Lamp


Hunajaista-blogissa on kutkuttava arvonta: Design House Stockholmin Work Lamp.
Osallistuin siihen - tietysti, tavoittenani voittaa makuuhuoneeseen sistuspelastus: yöpöydän lamppu.

Ai kuinka hyvin tämä meille sopisikaan...

Jotta saan kaksi arpaa Hunajaisen arvontaan, päätin kertoa arvonnasta teillekin. Vaan todennäköisyyslaskennalla, kumpi on parempi, osallistua yhdellä arvalla pienemmällä joukolla vai kahdella suuremmalla... ;)

Huomenna selviää. Käykää osallistumassa!

Kuva: hunajaista.bellablogit.fi

Fine Little Day: Electic Indian


Fine Little Dayn lastensarja on saanut jatkoa! Jee! Malliston nimi on Electic Indian.

Kuusipeitto, jota Pikku-Pikkulintu kutsuu nakerruspeitoksi, on saanut kaverikseen kuusipaidan. Ja ihana havunneulasprintti löytyy leggareista. Pehmeää puuvillaa ja samaa selkeää, ikuisesti ihanan näköistä kädenjälkeä.

Ja, mikä minua ilahduttaa ehkä kaikkein eniten... Tyynyliina ja T-paita, jolla voi kertoa tuntuuko tänään surulliselta vai iloiselta. Rakastan! Iloinen/Surullinen-printti on japanilaisen Mogu Takahashin. T-paitoja tulee myös naisten koossa!

Tietysti, näitä tulee ihan kohta Pikkulinnun kauppaan. Malttakaa hetki!

Ihania. Huoh.

ps. Osa kuvien vaatteista on Anive for Minorsin mallistosta, joka putkahtaa kohta kauppaan sekin

8.8.2013


Saimme tänään maistiaisiksi ensimmäiset kotimaiset omenat kummityttöni Marillan puutarhasta. Nam.

Vaan joko se on täällä - omenaikaKIN. Hämmennyn. Olen vielä jotenkin kesän alussa, vaikka kesälomat meni jo, ja marja-aika. Mustikathan ovat usein ensimmäinen kesän lopun merkki.

Pikku-Pikkulinnun kanssa käytiin mustikassa isoäidin mökillä. Pikku-herra haravoi varpuja omalla pikkupoimurillaan, minä vaeltelin pitemmälle etsien mustikkataivasta. Sellaista, jossa yhdellä kädenheilautuksella tulee ämpäri täyteen. Saldo jäi aikaisempia vuosia pienemmäksi, mutta kyllä meillä aika monena aamuna saadaan syödä marjoja ensitalvenakin.

Ja nyt kesällä olemme tietysti nautiskelleet. Ah. Olemmekin ahkerasti tehneet smoothia, tuoresosetta, lisää sosetta ja päälle vähän smoothia. Nam. Maistunut on. Ja tunnen, kuinka vitamiinit ovat kihahtaneet hattuun.

Maistuipa tarjoilumme yhtenä päivänä pikkuiselle vieraallekin.

Let me represent: Mr. Smoothie Lover. We tested some of the Finnish goodies, straight from the forrest, picked up by me and my Little Little Bird. He had his own little "poimuri".

7.8.2013

Saanko esitellä: Kissa Kii


 
Saimme uuden ystävän. Kissa Kii. Hän löytyi kirpputorilta (sisällään iso muovikassillinen vaahtomuovipurua).

Tervetuloa meille. Maistuisiko tilkka maitoa?

We found a new friend from the feal market. Love it already.

1.8.2013

Kiitos!

Putiikinpitäjältä terveisiä. Olipa suma ensimmäisenä Mini Rodini -päivänä. Wow! Ihan haluaisi halata jokaista uutta ja vanhaa asiakasta. Mutta vähän kaukaiseksihan tuo suhde jää näin virtuaalimaailmassa.

Pikkulinnun kauppa ei ole ollut vielä vuottakaan olemassa. Tämä kaupanpitäminen on siksi vielä usein kysymysmerkki. Kun esimerkiksi tilaa 6-12 kk aikaisemmin tavaraa kauppaan, on näin alkutaipaleella kauhean vaikea tietää, kuinka monta mitäkin kokoa pitäisi ottaa. Ja mihin ihmiset oikeasti rakastuvat.

Niinpä muutamat Mini Rodinit jo katosivatkin kaupasta tyystin. Eikä niitä ole Minien omassakaan varastossa lisää. Siis se klassinen: kaikki haluavat yhden ja saman vaatteet.

No, onnekastahan se silloin on. Ettei itse tarvitse pukea päällensä 116-senttisiä trikoita hihoiksi ja hatuiksi ja hepeneiksi.

Siis kiitos kaikki ihanat asiakkaat kun käytte! Pikkulintu lähtee nyt Satakuntaan ihastelemaan järvimaisemia. Ja koluamaan kirppiksiä, jos hyvin käy.

31.7.2013

Mini Rodini AW13











Nyt se päivä on vihdoinkin täällä: Mini Rodinien syksyn mallistosta saa kertoa KAIKEN! Tähän asti sneak peakeja ovat saaneet näyttää muutamat harvat ja valitut. Hys hys, ovat pyytäneet olemaan.

Mutta tässä se nyt on, AW13. Pikkulinnun kaupassa on tietysti pelkästään malliston luomupuuvillaiset sisävaatteet ja kierrätyspolyesteristä valmistetut ulkovaatteet. Ja vielä lisäksi vain sellaiset, jotka sopivat sekä tytöille että pojille. Kriteerimme ovat kovat, mutta mielestämme saimme kivoimmat jutut kuitenkin.

Bobo Choselta tulee paljon trikoota. Tykkäsimme heidän kuoseistaan nyt syksyllä niin paljon, että tuhlasimme rahamme puihin ja kuihin (hihii, kohta saatte nähdä Bobojen ihanat printit!). Siksi Mini Rodinin kaikkia kuoseja ei löydy Pikkulinnun kaupasta.Boboja alkaa tulla kauppaan elokuun puolivälissä.

Pikku-Pikkulintu on mökkeilemässä. Sain videon, jossa herra ajaa ulkona traktorilla ja leikkaa ruohoa. Pienen miehen unelmahommaa, arvaan. Meill tunnetaan jo kaikki automerkit. Mamakin oppinut uusia. Mutta nyt minulta puuttuu sovittaja Mineille! Saatte tyytyä lookbookin kuviin.

Mitäs tykkäätte?

ps. Mini Rodinien loput tuotteet, monet kuvissa näkyvät, ilmestyvät kauppaan elokuun (drop 2) ja syyskuun (drop 3) lopussa. Nyt siis myynnissä vain ensimmäinen osa tuotteista (drop 1)!

24.7.2013

Hulluna paffiin ja vähän muuhunkin


Kuva: sockie.com

Kuva: Pinkstripeysocks.com

En malta olla jakamatta näitä uusia pahvi-löydöksiä. Olen ihan hulluna pahviin, tajuan!

Etsiskelen Pikku-Pikkulinnulle sänkyä ja haaveilen jo, että jostain löytyisi päästävedettävä pahvisena. Enimmäkseen sen takia, etten joudu (vihdoinkin) aloittamaan nikkarointipuuhia. Matskut odottavat jo alakerrassa. Saatan yllättää itseni ja ryhdistäytyä menemällä tänään maalikaupoille, sitten ei kuin hiomaan pohjalautoja... Julkistan kyhäelmäni, jos se valmistuu.

Siihen asti, nautiskelkaahan näistä valmiista tekeleistä ja inspiraatiosta: itsekin voi tehdä paljon, ihan tavallisesta ruskeasta pahvista!







Kuva: Sheknows.com

23.7.2013

Tsuchinoco


Ei kai ole mikään salaisuus, että rakastan Japania, japanilaista estetiikka, muotoilua, ruokaa... Rakastan!

Hollantilaiset Kids on Roofin pahviesineet sainkin kauppaan myytäväksi. Pahvi on mielestäni briljantti materiaali lasten, noiden nopeasti asiasta toiseen siirtyvien pampuloiden leikkimateriaalina. Pölyallergikot eivät tietystikään ilahdu aaltopahvin aina vähän leijailevia pikkupartikkeleita ilmaan päästävistä avoreunoista. Vähemmän herkät kuitenkin näkevät pahvin oivallisuuden varastoidessaan hylättyjä leikkikaluja, olen varma. Littanaan menee.

Pienen autoja ja kaksipyöräisiä rakastavan pojan äitinä ihastuinkin japanilaiseen Tsuchinocoon: mopojakin pahvista!

Harmi, että Japani on vähän kaukana ollakseen ekologinen valinta. Ja yleensä hintakin nousee niin korkeaksi, että pitää vain ihastuneena huoahtaa ja punoa juonia, että saisi joskus tehtyä jotain samaa asiaa ajavaa Suomessa. Huoh.

ps. samaan hengenvetoon on todettava, että ei tämä poikani autoiluintoa sammuta - pyörät eivät pyöri! Palli mikä palli. Mutta muoto on jotain sekin.

11.7.2013

Bobo Chose presents: June's Lullaby




Nautin täysillä paahteesta. Viime yönä saapui Pikkulintulauma Pariisista mukanaa täysi laukullinen inspiraatiota ja sydän täynnä iloa. Matkakuulumiset kirjaamme ihan pian ylös kunhan saamme pari koneellista pyykkiä pesuun, yrttimaan kasteltua ja basilikan taas kukoistamaan (kiitos Mintulle, joka hoiti aarteitamme matkan aikana) ja pöydälle torilta tuoreen kukkakimpun.

Ihana olla kotona.

Ihanaa, että on kesä.

Silti ajatuksissa on vähän syksykin (silti vielä kaukana). Pariisissa näyteikkunoissa komeilivat jo pehmeä metsänvihreä, taitettu keltainen, syksyn varma merkki viininpunainen... Ja kaupan ihanat merkit lähettävät syksykokoelmiaan kauppoihin.

Mini Rodinin syksyn kokoelman julkaisemme 26.7.
Bobo Chosen NYT. Kurkkaa video.




Kerromme tarkan päivän, jolloin kaikki nämä ihanuudet ovat kaupassa. En malta odottaa. Bobo Choses jatkaa tuttua vintage-sävytteistä linjaansa ja uskallan sanoa, että tarjoaa meille ehkä ihanimman kokoelmansa ikinä.




It's the hottest summer we've had for a long. Helsinki is sunbathing. Lovely!
But as my lovely brands are sending autumn greetins, collection images and soon the new clothes too, I cannot stop thinking of the cool Autumn days. Just a bit.

So have a look at the sneakpeak of Bobo Choses A13/14. It's, as usual, a great collection with a hint of vintage feeling. Can't wait to get it in the store soon! Mini Rodini we'll publish on July 26.

27.5.2013

Kengät vs kengät?

 Nathalie Verlindenin Otto-kenkien valmistuksessa ei ole käytetty myrkkyjä, joten ne eivät aiheuta ainakaan ihottumia, kuten Ferm-Nielsen, Lievonen ja Viljanen toteavat useiden kenkien tekevän.


Eilen käytiin Pikkulinnun kaupan fb-sivuilla keskustelua lasten kenkien valinnasta.

Ajattelin koota hieman informaatiota aiheesta, sen verran tunteet kuumenivat, kylmenivät ja linkit lentelivät. Tarkat lukijat, älkää ottako mitään tässä jutussa esiintyvää totuutena, nämä ovat vain poimintoja asiantuntijoiden jutteluista.

Ihmisen jalat

Ihmisen jaloissa on kymmeniä luita ja lihaksia. Viime vuosina markkinoille tulleet "paljasjalkakengät" ovat syntyneet ajatuksesta, että jalat itsessään on luotu vaimentamaan, liikkumaan ja kestämään. Free-kenkien myötä jäi kauas ajatus, että jalka pitäisi kahlita tai sitä pitäisi ohjata johonkin tiettyyn asentoon.

Tätä samaa ideologiaa noudattaa uusimmat kenkäsuositukset myös lapsilla: lapsen jalka kehittyy oikein ja parhaiten ilman kenkiä.

Meidän leveysasteilla kengät kuitenkin tulevat tarpeeseen, jossain vaiheessa. Miten kengät tällöin tulisi valita?


Hyvä kenkä

Pieni jalka kasvaa ja kehittyy. Tärkeimmät kenkien ominaisuudet ovat, etteivät ne purista mistään. Puristusta voi estää:

- ostamalla tarpeeksi isot kengät
- ostamalla oikeanlaisen lesti
- ostamalla laadukkaan kengän

Tarpeeksi iso kenkä tarkoittaa väljyyttä varpaille. Suositus on 10-15mm seisoen mitattuun jalkaan lisäpituutta, mutta kesäkenkiä juuri ostaneet ovat ehkä huomanneet, että tarrattomissa ja nauhattomissa tennareissa ei kasvuvaraa voi ostaa samalla tavalla kuin korkealle ulottuvissa talvikengissä. Varrettomissa kengissä kanta ei saa nousta eikä kenkä "aueta" takaosasta, eli muodostaa tyhjiä aukkoja kantapään ympärille lapsen kävellessä.

Taaperolle parhaat kesäkengät ovatkin tarralliset tai nauhalliset, joissa varpaat saavat olla vapaasti. Kengät eivät saa puristaa varpaita lyttyyn, mutta kasvuvaraa ei saa ottaa liikaa ja uhrata kävelymukavuutta. Kärjen muoto ei saisi olla liian suippo, sillä lapsen varpaat ovat luonnostaan hyvin leveällä.

Oikean kokoinen kenkä voi olla dilemma: tarpeeksi iso kenkä tänään ei ole välttämättä tarpeeksi iso kuukauden päästä. Etenkin juuri kävelemään opettelevien lasten jalat kasvavat hurjaa vauhtia kun jalka painon alla painautuu lähemmäksi maata. 2-vuotiaan jalka kasvaa vuodessa n. 20mm, joka tarkoittaa kolmea kokoa! Jalan koko muuttuu päivän aikana n. 5% ja jalkaterien kokoero voi olla jopa yhden koon verran.

Kenkien sopivuus pitäisikin mitata tarpeeksi tiheään, jotta lapsella on aina sopivan kokoinen kenkä, eikä hän ehdi pilata jalkaansa liian pienillä kengillä kävellen..

Pituuden lisäksi myös kengän muodolla on väliä. Oikeanlainen lesti tarkoittaa, että jalan malli otetaan pituuden lisäksi huomioon. Korkealle jalkapöydälle pitää olla tarpeeksi korkeutta, leveälle jalalle leveyttä.

Laadukas kenkä tarkoittaa, että kenkä ei väännä jalkoja vääriin asentoihin lapsen kävellessä. Jos kuvittelee, että tavoitteena on imitoida paljain jaloin kävelyä, voi myös kuvitella, että korot (Suri Cruisen vanhemmat, hyi teitä!), liian paksut ja vaimentavat pohjat, painava kenkä ja muut jalan luonnollista liikerataa vaikeuttavat kengän rakenteet ovat huonosta.

Laadukas kenkä ei hierrä tai purista jalkoja. Laadukas materiaali siis hengittää ja myötäilee jalkaa.

Ensikengät

Lueskelin aikoinaan ihmetellen keskustelupalstoja, joissa äidit pohtivat, voiko lapsen antaa kävellä paljain jaloin vai vääristääkö se jalan asennon. Olen luonnollisuuden kannattaja ja maalaisjärjellä päättelin, ettei meitä ihmisiä ole varmastikaan suunniteltu niin surkeasti, että tarvitsisimme oikein kehittyäksemme apuvälineitä.

Tämän vahvistavat monet asiantuntijat: lapsen jalka on parhaimmillaan ilman kenkiä.

Taaperon opetellessa kävelemään, kun kenkien aika tulee, on kengistä myös hyötyä: laadukas kenkä antaa tukea seisomisasentoon. Ensikengiksi suositellaan jalkineita, joissa kanta ja nilkka on tuettu, mutta joissa tukea ei ole niin, ettei nilkan omat lihakset pääse työskentelemään. Nilkan tuki tarkoittaa korotettua vartta ja kannan tuki kovikekuppia. Tosin toiset asiantuntijat puhuvat molempia näitä tukia vastaan.

Taaperoide ensikenkien valintaan pitäisi kiinnittää erittäin paljon huomiota, jottei kenkä lähde pakottamaan jalkaa väärään asentoon, ja jotta jalan lihakset toisaalta saavat kehittyä vapaasti. Kengän tehtävä on suojata kylmältä, joten saman aikainen tavoite antaa jalan olla mahdollisimman vapaasti ja tuoda sille suojaa ja lämpöä ovat haasteelliset.

Parhaiksi ensikengiksi suositellaan korkealaatuisia nahkakenkiä, joiden kärjessä on tarpeeksi tilaa ja jotka voidaan nauhoilla tai tarroilla kiristää sopiviksi. Pohja ei taaperollakaan saisi olla paksu vaan päkiän kohdalta taipuisa. Nahkapohjaa pidetään joustavana ja siksi erinomaisena valintana pienille jaloille. Kenkien pitäisi mahdollistaa varpaiden työskentely ja harjoittaa näin oikeiden lihasten käyttöä kengän sisälläkin.

Jos puhtaasti estetiikkaa ajateltaisiin, upeasti valmistettu nahkakenkä nahkapohjalla... onhan se vain mieletön elämys jo pitää sellaista kädessäkin! Sellaisen valitsisin mieluiten itsellenikin, jos Suomen säissä voisi nahkapohjissa pomppia milloin vain.

Taaperoiden kenkien kohdalla asiantuntijat muistuttavat, että liian isossa kengässä päkiän kohta siirtyy toisaalle kuin valmistaja on sen tarkoittanut, eikä kenkä välttämättä taivu oikeasta kohtaa.




Jalan virheasennot

Joukko Metropolian opiskelijoita on tehnyt erinomaisen näin maallikollekin sopivan opinnäytetyön Lasten ja Nuorten kenkien valinta, joka kertoo jalkojen virheasennoista. Suosittelisin sen lukemista jokaiselle lapselle kenkiä ostavalle. Siitä selviää, että esimerkiksi 50% varpaiden toimintakyvystä on heikentynyt 8-9 ikävuoteen mennessä kenkien käytön takia ja samasta syystä jo 3-vuotiailla esiintyy varpaiden virheasentoja.

"Luonnollista askellusta ei voi tapahtua pienessä, pehmustetussa laatikossa.", kirjoittavat Ferm-Nielsen, Lievonen ja Viljanen tekemässään materiaalissa lastenneuvolan ja kouluterveydenhuollon henkilökunnalle.

Summa summarum

Ensikengät ja kävelemään opettelevat ansaintsevat erinomaiset nahkakengät, jotka joustavat, mutta myös tukevat. Vanhemmat lapset, jotka eivät enää kaipaa nilkan tukemista taas tulisi pukea mahdollisimman ohutpohjaisiin kenkiin, jotka antavat jalan taipua luonnollisesti.


Kunpa kenkien valinta olisikin niin helppoa, että vain tekniset seikat pitäisi ottaa huomioon. Mutta kun valintadilemmassa mukaan tulevat vielä estetiikka ja hinta! Ja ekologisuus. Siinäpä sitä miettimään muuttujia. Lapsen jalan kehittyminen oikein on tietysti vaatimuslistan kärjessä ja siitä ei pitäisi tehdä kompromiseeja - edes tyylikkyyden vuoksi.

Lisää aiheesta:
Terveyskirjasto - Lapselle sopivan kengän koon määrittäminen
Tohtori.fi - Oikeanlaisen kengän valinta

Edellä mainituissa lähteissä on ristiriitoja aikaisemmin mainitun opinnäytetyön kanssa.

22.5.2013

Minä ja hän


Minä ja hän, pieni silmäteräni. Meistä on harvoin kuvia yhdessä, vaikka hän usein kainalossani köllöttääkin. Mutta nyt on! Ihana Mimmi kävi kuvaamassa meitä (ja vähän Pikkulinnun kaupan pahvituotteita).

Kiitos Mimmi!

21.5.2013

Vihreän teen voima


Tiesittekö, että ihmisessä syntyy joka päivä 10 000 syöpasolua? Ja tiesittekö, että on suuri joukko ruoka-aineita, jotka ovat erityisen hyviä auttamaan elimistöämme tuhoamaan niitä?

Suosittelen kaikille ravinnosta kiinnostuneille Richard Belivéaun kirjaa Ruokavalio ja Syöpä. Löytyy esimerkiksi Adlibriksestä, jossa myös herran muita opuksia.

Kirjasta selviää, että esimerkiksi kaikken korkealaatuisimmat vihreät teet ovat myrkkyä syöpäsoluille. Yksi Thé Huoneen korkealaatuisimmista vihreistä teistä on nimeltään Gyokuro. Kuultavan vihreänä kimmeltävä neste on jumalten juomaa kaikille aisteille. En ole koskaan juonut mitään niin ylevää ja nähnyt niin kaunista vihreän sävyä!

20.5.2013


Pikku-Pikkulintu on taas päässyt hattujen ja kassien makuun. Talvella oli monen kuukauden tauko, mutta pukeutumista rakastava tyyppi on palannut harrastuksensa pariin.

Tässä koko outfittinsa itse valinnut herra lähtee ulos. Vähän hävetti, mutta näillä mentiin.

Onneksi herra rakastui uusiin kesäpihakenkiinsä (nauhatennarit ovat no no, koska niitä ei voi pukea itse). Ei hamuile talvikauheuksia enää jalkaansa!

Eläköön kesä!

Seurasaaressa



Kävimme muutama päivä sitten Seurasaaressa syöttämässä oravia. Enimmäkseen seurassamme tepasteli kuitenkin kymmenkunta varista. Lokkejakin hyöri paikalla. Mutta ei ole lintua höyheniin katsominen - kelpasivat Pikkutyypille nuokin raakkujat erinomaisesti. Mietin ihan, että aina me aikuiset määrittelemme, mitkä eläimet ovat eksoottisia tai hyväksyttyjä ihailun kohteita. Ei tässä mitään eläintarhoja tarvita kun puluja tepastelee siellä täällä ja hanhia on kohta kaikki nurmikot tulvillaan.

Lopulta kieppui ympärillämme kaksi oravaistakin, joille saimme ojennella hasselpähkinöitä. Sekös oli elämys kun yksi haki pähkinän pikkutyypin kädeltä!

Lintuaiheinen visa:
Jos varis rakkuu ja sanoo raak raak, ankka vaakkuu ja sanoo vaak vaak, mitä sanoo lokki, kun se kirkuu? No kirkuu kirkuu! Näin on päätellyt Pikku-Pikkulintu ja äänekkäästi huutelee lokeille ulkona kävellessään. "Nyt se kuuli", tuumaa hän perään.

Niin kuuli.



19.5.2013

Ilkka Kytösalmen taidenäyttely


Näinkin sen voi tehdä: mainoksen. Ilkka (Ile) Kytösalmen taidenäyttelyn mainos tuli huomatuksi ja jätti lämpimän jäljen. Eikä tainnut maksaa Ilelle tai hänen taustajoukoilleen ylivoimaisen paljon. Ottakaahan mallia kaikki wannabee-pr-tyypit!

Innocent


Innocentia pidetään tämän hetken ehkä parhaiten rakennetuista uusista brändeistä. Jokainen tapaamani design- ja brändiekspertti ylistää sitä. Enkä voi väittää, että jättäisi ainakaan kylmäksi tämä promoauto. Tykkään.

4.4.2013

Styrokspallosade





 Niin. Koetamme välttää muovia kotonamme. Mutta jos tarkastin katson, jokapuoleltahan sitä pursuaa, piilossa ja näkyvillä. Mitenköhän suhtautua asiaan?

Löysin kirpparilta ihanan puuvillaisen kisulin, jonka sisuksista tyhjensin muovikassillisen vähintään 30 vuotta vanhaa vaahtomuovimömmöä. Kumihanskat kädessä (yök). Puhtoinen kisuli sen sijaan on mitä ihanin. Hetken mielijohteesta päätin täyttää sen styroksirakeilla ja tehdä täyttöoperaatiosta Pikku-Pikkulintuakin ilahduttavan työvaiheen.

Riittihän sitä iloa. Kisua ei saatu täyteen pallukoita, kaikki muut paikat kyllä.

Laihan ja surkean näköinen kisuli odottaa nyt kuitenkin uusintatäyttöä. Tällä kertaa kokeilen vanua. Kisun MIAUn kuulette siis vasta tuonnempana.

Tässä kohtaa sanomme vain *POKS ja tanssimme pallojen pyörteessä. Ja jäämme pohtimaan miten suhtaudumme muoviin sisuskaluissa. Siis tyynyjen ja pehmikkeiden (ei niiden reppanoiden valaiden, joiden vatsasta löytyy kokonaisia kasvihuoneita espanjan edustalla :(

Nimittäin, maailmalla ja meillä olisi tarjolla ihania pehmeitä loikoilujuttuja, mutta kaikkien niiden sisällä majailee iso määrä styroksia ja polyesteriä. Vielä emme ole niitä kauppaan hankkineet, mutta pitäisikö? Saako muovi anteeksi jossain yhteyksissä?

Pousailua



Tulin kotiin ja löysin Pikku-Pikkulinnun hoitajansa seurasta pousailemassa. Tukka oli edellisillan kookosöljykylvyn jäljiltä vähän rasvainen, kammattu taaksepäin liiskaletiksi. Housut pysyväit ylhäällä henkseleillä. Pukeutumisesta tykkäävä tyyppi oli halunnut iltapäivän ratoksi kannattimet verkkareihinsa. (henkselit muuten taitaa olla Time of the Aquariuksen Minnan kirpparipöydältä löydetyt ihastukset!).

Ihan hyvältä näyttää!

2.4.2013

Pääsiäisen kevätvalo



Onko tämä lapista? Ei, kaivopuistossa ollaan. Minä ja karhuksi pukeutunut Pikku-Pikkulintu.

En ihmettele, jos joku miettii, onko täällä jääkarhuja. Mantereen eteläisin kolkka.

1.4.2013

On aika istuttaa, taimet kasvamaan!





Kohta vihertää ikioma ryytimaa!

Ikeasta tarttui matkaan SOCKER-kasvihuone. Pettymyksekseni sen läpinäkyvät seinät ovat pleksiä eikä lasia. Mutta lapsen kanssa puuhatessa totesin jo heti ensimmäisen kymmenen minuutin aikana, ettei asia lienekään ihan huono asia...

Pikku-Pikkulintu istutti vihannekset kasvimaahan, seuraavana päivänä sai pikku purkit sisäänsä multaa ja siemenet. Pian maistelemme toivottavasti basilikaa, korianteria, sitruunamelissaa... ja mitähän muuta sinne tulinkaan laittaneeksi!

Pienet idut näkyvät jo.

Kenkiä





Olen kenkähullu. RAKASTAN kauniita kenkiä. Yleensä se tarkoittaa, että rakastan kaupan kalleimpia kenkiä, ja lähden kotiin tyhjin käsin.

Pääsiäisenä siivosin kaapit. Ainakin melkein kaikki. Prosessista voisi tehdä toisen postauksen. Kummasti kun kaapit siistiytyy sisältä,  ympäristö näyttää hetki hetkeltä sekaisemmalta. Vaatteita on vielä käymättä läpi, mutta kirpparikassit pullistelee jo.

Vaikka PITÄISIN kovasti ajatuksesta, että yksi tavara sisään, yksi ulos, tulee sitä harvoin noudatettua. Tänään kuitenkin raaskin luopua (vain) ruskeista täti-moonika-vintage-kengistä -olen sortunut keräilemään niitä kaappeihin, vaikka monet ovat jo varttuneelle jalalle liian pieniä. Kaikilla kun on tarina. Nämä poistolistalle joutuneet ostin 2008 San Franciscosta sihteeri-lookiin.

Mutta sain minä jotain tilallekin: Nathalie Verlindenin nilkkurit. Menninkäisnilkkurit. Tonttukengät.

Pikku-Pikkulintu sai aurinkovärejä. Ja kummityttö liekit. Muutamia pareja kaupassakin, mutta vain yksi joka kokoa. Sain suunnitella kevätmalliston värit kenkiin itse, oli ihanaakin ihanampaa puuhaa.

Ja ah tätä laatua. Pohjaa voisi sivellä poskea vasten, niin pehmeältä tuntuu nahka. Mikä tarkoittaa, että käyn hetimmiten laittamassa kumiset puolipohjat. Lastenkengät tilasin sentään kumipohjilla. Mutta jotenkin se nahkapohja vain tuntuu niin ylelliseltä, etten heti raaskinut sitä peittää. Edes hetken saa silitellä pehmyttä ;)

6.3.2013

Dublinin kevät


Dublinissa kukkivat jo kirsikkapuut!

3.2.2013

Bobo Choses



Miksei näitä tehdä isommassa koossa? No en nyt tarkoita itseäni vaan Pikku-Pikkulintua. Kyllä minä nämä pojallekin stailaisin.

Ehkä pitää hänen Päivi-nukelleen ostaa yhdet koossa mini. Päiväni nimittäin söpöytyy viidellä sadalla prosentilla kun katselen näitä. Bobo Choses ja Jean Gustav -kokoelma on vihdoinkin täällä!!

2.2.2013

Luonnontieteellinen museo


Koska näit viimeksi maailman kaikki eläimet?

Me ihastelimme Pikku-Pikkulinnun kanssa tänään jo toistamiseen tänä vuonna Afrikan petoja ja Suomen luonnon ihmeitä. Ja dinosauruksia. Nimittäin Helsingin luonnontieteellisessä museossa.

Ja ylistämme paikkaa myös toisen kerran jälkeen.

No, eivät ne eläimet nyt hirnu ja karju. Tai kauheasti liikukaan. Kuolleitahan ne. Ja niistä täytetyistä kuolleista eläimistä voi olla montaa mieltä. Mutta ei tässä sentään olla kenenkään kotona katsomassa omia metsästyssaavutuksia.

Näyttely on todella hienosti rakennettu ja talo itsessään komia. Ja niin iso, että kerralla ei näe kuin kolmanneksen, tai enintään puolet.

Ja mikä parasta: kun ulkona lilluu loska ja taivaasta tulee märkiä rättejä, sisällä museossa säilyy pienet ja isot jalat kuivina, vaikka juoksee ja kiipeilee yllin kyllin. Näyttelyn upeus on siinäkin, että mihinkään ei tarvitse kieltä koskemasta. Laatikkoja saa avata, luukkuja nostella, ja poroa voi tuijottaa ihan liki - lasin läpi. En keksi minkä ikäinen ei täällä innostuisi elämästä ja maailmasta. Minä ainakin. Ja Pikku-Pikkulintu 1 v 9 kk, joka juoksi ihmetellessään vähintäänkin maratonin.

Aiomme mennä heti kahden viikon kuluttua uudestaan. Elmeri-norsu aulassa toivottaa tervetulleeksi.

Spa moments



Tiesittekö, että Tukhomasta vartin taksimatkan päässä on ehkä skandien ihanin spa? Tai ainakin ihanin japanilainen hetki Helsingistä länteen? Minä en tiennyt. Yasuragi Spa.

Mutta nyt se on koettu. Nautittu. Rentouduttu, rakastuttu.

Ylellinen huone omalla japanilaisella kylvyllä (ja palvelijalla!!), illallinen tatamilla istuen, unet vähän kuin siskonpedillä sängyt vieri vieressä lattialla. Paljon tyttöjen juttua, elämän ihmettelyä ja maailman parantamista. Ja jooga-hieronta rasittuneille lihaksille (entäs sitten mielelle!).

Ja kylpylä.  Ihan kuin japanilainen onseng. Puiset kipot istumasuihkuissa ja rätti pään päälle kylpyyn. Ulkona pakkasessa varpaiden heiluttelua ja laivojen ihailua kun ne ajavat Hasseluddenin kapeikon läpi. Rentoutumishuoneessa tuoreita hedelmiä, spirulina-teetä ja keinuvat tuolit. Kuin äidin sylissä lapsena.

Pala taivasta. Suosittelen.

15 minutes from Stockholm to the south is a bite of (japanese) heaven: Yasuragi spa. I had an opportunity to spend one of my best spa moment with dear two girl friends there. And loved it. Absolutely. Our private suite was beyond expectations with great views to the sea, a private bath and a hostess. Yasuragi, I love you!

11.1.2013

Helsingin paras eväspaikka

Aamu kymmeneltä kamera näkee vain sumua

Palmuhuoneessa vihertää!
Talvipakkasella kaipaan lämpimään. Ja puistoja, joissa voisi haukata herkkueväitä Pikku-Pikkulintu vierellä. Sydämeni sykkii aina vaan Kalifornian auringon tahtiin, vaikken melkein pysty enää muistamaan miltä tuntuu herätä auringon paisteeseen JOKA IKINEN PÄIVÄ!

Etelän ilmaston ihmeellisyyden, ja paljon enemmän, saa kokea Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ihmettelin taas, miksen käy täällä nauttimassa tropiikin hellivästä kosteudesta joka ikinen viikko! Henkilökuntakin on ihan huippuystävällistä.

Lummelampi on klassikko. Mutta palmuhuoneen raskaat ranskalaiset rautapenkit levähdystä kaipaavan arjen ahertajan unelma. Täällä saa nautiskella eväistä ihan luvan kanssa!

10.1.2013

Pala Japania Pukkilassa







Tiesittekö, että vain tunti Helsingistä löytyy pala Japania?

Olimme tyttöjen kanssa juhlistamassa ystäväämme kimonot päällä. Tämän lähemmäksi en pääse juuri nyt Tokiota. Mutta tunnelmaan pääsin kyllä!

Illalliseksi ei ollut sushia, harmi, sitä voisin syödä vaikka joka päivä. Tai en sittenkään. Todistetustikin viikko pelkällä sushilla on liikaa. Eräällä messumatkalla sain suuhuni aamusta illalliseen sushintapaista ja kotiin tultuani maistui karjalanpiirakka paljon paremmalta ;)

Yöksi painoimme päämme tatamille, kylvettyämme mineraaleissa.

Sanoisin tämän kaiken myös japaniksi, jos osaisin. Joku päivä vielä osaankin!

Päivämme kyllä alkoi japanilaisittain jo askartelun merkeissä jo Helsingissä: kuvioimme ah niin kotoiset Iittalan Koko-lautaset sushikupeiksi siirtokuvalasitteilla. Superhelppoa (ainakin, jos osaa taiturimaisesti leikata miniminikokoista ;)