Koska näit viimeksi maailman kaikki eläimet?
Me ihastelimme Pikku-Pikkulinnun kanssa tänään jo toistamiseen tänä vuonna Afrikan petoja ja Suomen luonnon ihmeitä. Ja dinosauruksia. Nimittäin Helsingin luonnontieteellisessä museossa.
Ja ylistämme paikkaa myös toisen kerran jälkeen.
No, eivät ne eläimet nyt hirnu ja karju. Tai kauheasti liikukaan. Kuolleitahan ne. Ja niistä täytetyistä kuolleista eläimistä voi olla montaa mieltä. Mutta ei tässä sentään olla kenenkään kotona katsomassa omia metsästyssaavutuksia.
Näyttely on todella hienosti rakennettu ja talo itsessään komia. Ja niin iso, että kerralla ei näe kuin kolmanneksen, tai enintään puolet.
Ja mikä parasta: kun ulkona lilluu loska ja taivaasta tulee märkiä rättejä, sisällä museossa säilyy pienet ja isot jalat kuivina, vaikka juoksee ja kiipeilee yllin kyllin. Näyttelyn upeus on siinäkin, että mihinkään ei tarvitse kieltä koskemasta. Laatikkoja saa avata, luukkuja nostella, ja poroa voi tuijottaa ihan liki - lasin läpi. En keksi minkä ikäinen ei täällä innostuisi elämästä ja maailmasta. Minä ainakin. Ja Pikku-Pikkulintu 1 v 9 kk, joka juoksi ihmetellessään vähintäänkin maratonin.
Aiomme mennä heti kahden viikon kuluttua uudestaan. Elmeri-norsu aulassa toivottaa tervetulleeksi.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti