I REPEAT, DO NOT

Asun San Franciscon turvallisimmalla alueella. Ehkä turvallisimmalla koko Yhdysvalloissa, arvioisin.

Mutta lahden toisella puolella Oaklandissa eletään päinvastaisessa ympäristössä. Lähes joka päivä uutisissa kerrotaan murhasta, ampumavälikohtauksesta, loukkaantumisista. Ei siis ihme, että Oaklandista kotoisin olevat tytöt halusivat välttämättä jättää minut aivan kotitaloni eteen annettuaan minulle kyydin yhteisen tutun luota. Oaklandissa asuvat eivät pimeällä kävele metriäkään.

Seuraava, edellisten Oaklandilais-tyttösten ystävältä saamani sähköposti "varotoimista" on siis arkipäivää monessa amerikkalaisessa kaupungissa. Pahimpaan osataan varautua. Suomalaisesta tämä tuntuu surullisen absurdilta... mutta, käytin viestin lukemiseen viisi minuuttia, ja olen varma, että osaan toimia oikein, jos paha sattuma osuu kohdalle.


Crucial …

Because of recent abductions
In daylight hours, refresh yourself of these things to do in an emergency situation...
This is for you,& for you to share with your wife, your children, & everyone you know.

1. Tip from Tae Kwon Do :
The elbow is the strongest point on your body.
If you are close enough to use it, do!

2. Learned this from a tourist guide.
If a robber asks for your wallet &/or purse, DO NOT HAND IT TO HIM.
Toss it away from you.... Chances are that he is more interested
in your wallet &/or purse than you,& he will go for the wallet/purse.
RUN LIKE MAD IN THE OTHER DIRECTION!

3. If you are ever thrown into the trunk of a car,
kick out the back tail lights and stick your arm out
the hole & start waving like crazy.
The driver won't see you, but everybody else will.
This has saved lives.

4. Women have a tendency to get into their cars
after shopping, eating, working, etc., & just sit
(doing their chequebook, or making a list, etc.
DON'T DO THIS!)

The predator may be watching you,
& this is the perfect opportunity for him to get in
on the passenger side, put a gun to your head,
and tell you where to go.

AS SOON AS YOU GET INTO YOUR CAR,
LOCK THE DOORS AND LEAVE..

If someone is in the car with a gun to your head
DO NOT DRIVE OFF,

Repeat:
DO NOT DRIVE OFF!

Instead run the engine and speed into anything, wrecking the car.
Your Air Bag will save you.

If the person is in the back seat they will get the worst of it.
As soon as the car crashes bail out and run.

It is better than having your body found in a remote location.

5. A few notes about getting
into your car in a parking lot, or parking garage:

A.) Be Aware:
look around you, look into your car,
at the passenger side floor, and in the back seat

B.) If you are parked next to a big van,
enter your car from the passenger door.
Most serial killers attack their female victims
by pulling them into their vans while the women
are attempting to get into their cars.

C.) Look at the car parked on the driver's side of your vehicle,
& on the passenger side.... if a male is sitting alone
in the seat nearest your car, you may want to walk back
into the mall, or work, & get a
guard/policeman to walk you back out.

IT IS ALWAYS BETTER TO BE SAFE THAN SORRY.
(And better paranoid than dead.)

6. ALWAYS take the elevator instead of the stairs.
Stairwells are horrible places to be alone, & the perfect crime spot.
This is especially true at NIGHT!

7. If the predator has a gun & you are not under his control,
ALWAYS RUN! The predator will only hit you (a running target)

4 in 100 times; & even then, it most likely WILL NOT be a vital organ.
RUN, preferably in a zig -zag pattern!

8. As women, we are always trying
to be sympathetic: STOP!!
It may get you raped, or killed.

Ted Bundy, the serial killer, was a good-looking,
well educated man, who ALWAYS played on the
sympathies of unsuspecting women.

He walked with a cane, or a limp,
& often asked 'for help' into his vehicle or with his vehicle,
which is when he abducted his next victim.

9. Another Safety Point:
Someone just told me that her friend heard
a crying baby on her porch the night before last,
& she called the police because it was late
& she thought it was weird... The police told her

'Whatever you do, DO NOT open the door..'
The lady then said that it sounded like the baby
had crawled near a window, & she was worried
that it would crawl to the street & get run over.

The policeman said, 'We already have a unit on the way,
whatever you do, DO NOT open the door.'

He told her that they think a serial killer
has a baby's cry recorded & uses it to coax
women out of their homes, thinking that someone
dropped off a baby. He said they have not verified it,
but have had several calls by women saying that
they hear baby's cries outside their doors
when they're home alone at night.

10. Water Scam!
If you wake up in the middle
of the night to hear all your taps outside running,
or what you think is a burst pipe,

DO NOT GO OUT TO INVESTIGATE!
These people turn on all your outside taps
full bore so that you will go out to investigate
& then they attack.

Stay alert, keep safe, and look out for your neighbours!
Please pass this on.
This e-mail should probably be taken seriously because
the Crying Baby Theory was mentioned on
America 's Most Wanted when they profiled
the serial killer in Louisiana

I'd like you to forward this to all the women you know.
It may save a life.
A candle is not dimmed by lighting another candle..
I was going to send this to the ladies only, but guys,
if you love your mothers, wives,sisters,daughters, etc.,
you may want to pass it onto them, as well.

Send this to any woman you know that may need
to be reminded that the world we live in
has a lot of crazies in it, & it's better to be safe than sorry..
Everyone should take 5 minutes
to read this.
It may save your life or
a loved one's life

Do you have what it takes to be a tobacco exc?

Amerikan tupakanvastainen järjestö ampuu kovilla. Vai mitä mieltä olette mainoksista, jotka on kuvattu "aitoina työhaastattelutilanteina" ja joissa haastattelija etsii kovan luokan johtajaa, joka on valmis sitoutumaan ja myymään... tuotetta joka tappaa.

Yksi mielestäni parhaista on viime viikkoina runsaasti ruutuaikaa ostanut muovisotilailla sanomaa buustaava klippi. En voi olla miettimättä, ovatko luvut totta? The Truth, on sivusto nimetty.

Suomessakin on viime vuosina käytetty valistuksessa huumoria, muun muassa Liikeneturvan kampanjoissa. Nauran sketseille, mutta unohdan sanoman melko pian. En taatusti pidä turvaväliä niiden valistuksen seurauksena.

Truth-kampanjan sanoma ei sen sijaan ole jättänyt aatoksiani rauhaan. Olenko tietoinen mitä minun päätökseni töissä vaikuttavat ihmisiin ja ympäristöön? Tekisinkö toisenlaisia valintoja, jos projektien tavoitteet annettaisiin samaan tapaan? Vai olenko minä "hyvien ajatusten" lähetti? Mikä on totuus??

"If you do not have what it takes to be a killing exc... Vaikuta."

Allekirjoita, allekirjoita!

Amerikkalaisen vuokrasopimuksen paksuus on n. 10 mm.

Huoneiston varsinaisen vuokrasopimuksen lisäksi siihen kuuluu:

1. San Francisco Lead Hazard Notice Pre-1978 Dwellings
- tiedote asunnon sisältämistä lyijymateriaaleista

2. Disclosure of Information on Lead-Based Paint and Lead-Based Paint Hazards
- runoelma lyijymaalien kiroista ja lyijyn aiheuttamista tuhoista kuten erilaisista sairauksista

3. Mold Notification Addendum
- liitetieto homeesta

4. Asbestos Addendum
- liitetieto asbestista

5. Pest Control Disclosure
- tiedote tuholaistarkastuksesta

6. Informationa Brochure on California's Proposition 65 Warning
- esite taloa kosevista varoituksisa lain vaatiman pykälän mukaan
- lista erilaisista syöpää aiheuttavista asioista talossa

7. Bedbug Disclosure Addendum
- tiedote kirpuista

8. Apartment Rules and Regulations
- vasta aika monen paperin jälkeen asunnon säännöt

9. Notice of Non-Responsibility for Receitp of Delivery
- talossa on alakerrassa management, mutta heiltä ei kannata pyytää apua esimerkiksi pakettien vastaanotossa (tai missään muussakaan)

10. Resident Information form
- annan hätätilan varalta yhteyshenkilön, jolle hädästäni ilmoitetaan

Olen allekirjoittanut jokaisen paperin, ja lisäksi laittanut erilaisten listojen perään kymmeniä nimikirjaimiani puumerkeiksi.

Kaiken näiden allekirjoitusten jälkeen olen vakuuttanut, että mikäli sairastun syöpään, tai mihin tahansa muuhun vakvaan sairauteen, joka voi johtua talossa käytetyistä kemikaaleista ja myrkyllisistä materiaaleista, en tule vaatimaan rahallista korvausta omistajilta.

Olen myös vakuuttanut, että tarkastan onko asuntoni lähellä seksuaalirikoksista rangaistuja henkilöitä. Megan's Law - nimellä kulkeva laki on luotu suojaamaan lapsiperheitä - jotta naapurin kivan sedän luokse ei päästetä leikkimään, jos tiedetään hänen olevan epäilyttävä.

Allekirjoitusten yhteydessä olen lukenut sivu kaupalla, että talossa on käytetty lyijymaalia, asbestia, erilaisia syöpää aiheuttavia kemikaaleja....ettei niitä saa syödä. Really?

Safe-banking osa I

"Soitatte online-palveluumme ja pyydätte heitä vaihtamaan online-pankin salasanan", sanoo pankkimies.

"Mitä tietoja minulla täytyy olla sen tekemiseksi", kysyn, kerrankin valmistautuen täydelliseen puheluun. Jos puhelun aikana linja odottaa liian kauan, heittää robotti ulos, tai vähintäänkin palvelun alkuun. Virkailijan kanssa kun pääsee puhumaan vasta useiden robotin kanssa käytyjen keskustelujen kautta.

"Ei mitään muuta kuin pankkikorttisi numero".

Huudan kauhistuneena. Tämähän on täysin epä-turvallista!

"Ei ole", kertoo pankkivirkailija veikeänä. "Kukaan ei katsos voi tietää äitisi tyttönimeä!".

......

Näppäilen pankkikorttini numeron ja kerron äitini tyttönimen. Pim. Voisin siirtää rahaa, muutta osoitetta, tai mitä tahansa tiliini liittyvää.

Saisiko tällaisella Suomessa uusittua edes kirjaston kirjoja? Verotoimistosta ja Ajoneuvohallintokeskuksesta ei voida ainakaan lähettää asioita edes sähköpostitse, vaikka kertoisi isän äidinkin tyttönimen.

Varmuuden vuoksi kokeilen kuinka monta googlausta minun täytyy tehdä selvittääkseni äitini tyttönimen. Aika monta, en jaksa loppuun asti. Onneksi.

Seuraa aikaa. Huolitellusti.

Eksyin hienosto-tavaratalo Neiman Marcusille. Minun palkkatuloillani brändin tiloihin ei olisi edes asiaa. Pradat, Escadat ja Chanelit vain vilahtelevat silmissä.

Edes luotolla haaveilu ei onnistu köyhällistöltä: Visa-kortti ei käy maksuvälineenä lainkaan, master menettelee joten kuten, parhaimman palveun saa Amexilla.

Tällä kertaa en kuitenkaan mennyt hypistelemään huumannuttavia villoja ja silkkejä. Suuntasin lounaalle. Neiman Marcusin ruokalistaa katsoessa ei yllätyksekseni vatsaa pistellyt lainkaan. Lounakeitto maksoi kuusi dollaria, siis alle vitosen euroissa. Wow.

Olin selkeästi ravintolan nuorin. Kaikki muut olivat sormusten, kassien ja kenkien perusteella San Franciscon silmäätekevimmästä päästä. Huoliteltuja huulipunia, tarkkaan suittuja haivenia kaljujen peittona, ranskalaiset manikyyrit viimeisen päälle.

Viereisessä pöydässäni istui kuitenkin ilmestyksistä mielenkiintoisin. Täydellisessä sotavarustuksessa oleva vanhempi rouva. Havaitsin, että hänellä oli kuulokkeet päässä (täysin asuun sopimaton lisäke) ja ryhdyin tarkkailemaan mihin ne johtivat. iPodiin? Ei. iPhoneen? Ei todellakaan.

Rouva kuunteli Amazonin viimeisintä ilmestystä: äänikirjaa. Välillä hän teki muistiinpanoja laitteeseensa, joka oli verhottu punaisiin nahkakansiin (sitä rouva piteli erittäin seksikkäästi käsissään).

Mummo, joka seuraa aikaansa! Kyllä kelpaa olla Silicon Valleyssa. Täällä kaikki on mummoillekin mahdollista!

Biodiesel - vihreää vai veristä?

Kuva: Greenpeace

Neste Oil markkinoi bio-dieseliään puhtaana ja ympäristöystävällisempänä polttoaineena. Neste Oil Rallyssa Greenpeace oikaisi kuluttajien käsityksiä Nesteen bio-polttoaineesta suorin sanoin. Palmuöljyn tuotannon sanotaan tuhoavan sademetsiä ja uhkaavan koko maailman lisäksi useita eläinlajeja.

Neste Oil Rallyn palkintojenjaon aikana kaksi apina-naamareilla varustettua Greenpeace-aktivistia ripustivat palkintojenjako-korokeen viereen oman, kookkaan julistuksensa: Neste Oil, Destroying the Rainforests. Palmuöljy, sukupuutto ja ilmastotuho.

Apinat jaksoivat keikkua banderollinsa vierellä ilmassa monenkymmenen metrin korkeudessa tunteja, heitellä välillä lentolehtisiä ja puhallella pilliin huomion saamiseksi. Alla odottelivat vahdissa poliisit.

Apinat saivat haluamansa huomion. Palkintojenjaon alkuun juontaja kehotti koko katsojajoukkoa aplodeeraamaan orangeille. Myös ihmisjoukossa supistiin.

Katsomossa kaikki eivät kuitenkaan olleet ihastuneita vihreän aatteen iskusta: "Jos mulla nyt olis kivääri, ampuisin noi tosta heti". Rallikansa ei selvästikään suvainnut pyhän tapahtumansa tahraamista - vaikka apinathan eivät moittineet tapahtumaa vaan sen sponsoria Neste Oilia. Toisin oli lauantain mielenosoituksessa, jossa rallivihaajat valtasivat Jyväskylän kadut.

Itse mietiskelin, että tässähän oltaisiin vieläkin Venäjän vallan alla, jos joku ei olisi uskaltanut aikoinaan uhmata mielipiteitä... Apinat saavat siis sympatiani, ainakin niin kauan kuin uskon, että Neste Oililla voisi olla vastuullisempia tapoja tuottaa bio-polttoainetta.

Ajatuksiini tuli myös yritysten omatunto: mitä kaikkea tässä maailmassa suvaitaan rahan tienaamisen nimissä? Emmekö me enää yksilöinä muista, että olemme päättäjänkin asemassa ihmisiä ihmisten edessä? Nähtävästi emme, johan se ollaan todettu vuosikymmeniä sitten.

Opetusministerin opintorahaelämys: ei iltakarkkeja

Taustaa: Helsingin sanomat raportoi ministerin selviämisviikosta opiskelijan perutstuloilla 136,50 euroa viikossa (HS 3.9.2008 Opetusministeri jättää iltakarkit kaupan hyllyyn). Haastattelussa rouva Sarkomaa pohtii, etteivät rahat taida riittää omiin iltakarkkeihin, mutta lapset saavat omansa.

Lukijan reaktio: Ei voi olla totta. Testin tasohan rikkoo maailmanennätyksiä.


Mahtava ajatus, antaa opetusministeri Sari Sarkomaan kokea opiskelijan talouden arki. Vielä mehevä otsikko: "Opetusministeri yrittää tulla toimeen opiskelijan tuloilla". Yritys huvittaa: ministeri pohtii artikkelin mukaan ruokaostoksilla miten iltakarkit pitänee jättää kotiin. Iltakarkit! Siitäkö opiskelijan ajatellaan jäävän vaille, pienistä houkutuksista ruokakaupassa.

Eikö kukaan tullut ajatelleeksi, ettei opiskelijan elämässä tulot ole tarkoitettu vain ruokaan? 546 eurolla kuussa, joka sisältää jo tulot kalliista velkasuhteesta kotipankkiin, opiskelija maksaa osan vuokrastaan, kalustaa asunnon, pesee pyykit sekä hoitaa ja vaatettaa itsensä. Ja jossain näiden kaiken välillä käy ruokakaupassa, jos rahaa on.

Ministeri olisi voinut viikoksi luopua mahdollisesta autosta, suurimmasta ostasta vaatekaappinsa sisältöä, kauniista huonekaluista ja harrastuksista sekä muusta "ei-köyhäilyä" muistuttavasta elinympäristössä - kuten tilavasta asunnosta, jos ministerillä sellainen on. Näistä aito opiskelijakin luopuu, ei vain pihistele.

Pelkästään satunnaisista menoista luopuminen ja ruokalistan suunnittelu edulliseksi ei jäljittele opiskelijan todellista arkea. Ainakaan sellaisen opiskelijan, joka valtiovallan toiveiden mukaisesti keskittyy lukuihinsa eikä työntekoon. Edes pankkilaina ei mahdollista leveästi elämistä ilman sivutuloja.

Ehdotankin seuraavia kokeiluja paremmin aitoa köyhäilyä muistuttavalla elämäntyylillä - ja tilanteessa, jossa vippiä ei saa keltään. Edes siltä varakkaalta aviomieheltä.

Suomalaiset Älykkö-lapset

The Wall Street Journal kirjoitti talvella 2008 pitkät pätkät suomalaisten koulumenestyksestä. Kellekään ei ole yllätys, että Pisa-tutkimukset ovat tuoneet matkalaisia ympäri maailmaa tutustumaan koulujärjestelmäämme. Olen itsekin istunut kahteen otteeseen lentokoneessa eri maan vakoilijan vieressä.

Olemme huippuja lapsena. Mikä tekee meistä ei-huippuja yliopistossa? Uskallan väittää, että pärjäisimme yleistiedossa keskiverrosti, mutta ainekohtaisissa, syvää tietämystä mittaavissa testeissä vain kohtalaisesti. Puheenpitäjinä suurin osa meistä diskattaisiin. Nämä ovat vain arvioita, mutta kansainvälisissä huippuyliopisto-rankingeissä maamme akateemisuus näyttää tyhjältä, joten jotain perää siinä saatta olla.

Mihin katoaa peruskoulumme tietämys. Vai piileekö menestyksemme vain keskitasoisessa massassa?

Opettajat kertovat, että samaan aikaan kun koulujen määrärahoja leikataan ja luokkakokoja suurennetaan, tasa-arvoa rakastavat sosiaali-tädit ovat keksineet käsitteen "normaali lapsuus". Oppimisvaikeuksista kärsivät ja häirikkö-käyttäytymistä osoittavat lapset sijoitetaan "tavallisten" lasten joukkoon. Heille pyritään suomaan mahdollisimman tavallinen ympäristö ilman leimautumista.

Viikon vierailu suomalaisella yläasteella näytti järjestelyn järkyttävyyden: työrauhaa ei ole, ja opettajan sivuvirka tiedonjaon rinnalla on poliisina toimiminen.

Joko riittäisi huono-osaisten hyysäys. Tasa-arvo on upea asia, ja pisa-tuloksetkin osoittavat meidän onnistuneen heikkojen tsemppaamisessa keskitason suorituksiin.

Joko olisi aika osoittaa resursseja älyköille, hiljaisille ja tunnollisille puurtajille ja muille koulusta nauttiville. Tai ainakin niille, joilla olisi edellytyksiä seuraaviksi Nobel-voittajiksi ja suurten kysymysten ratkaisijoiksi.

Lahjakkuudet katoavat tasapäistämiseen ja häiriövoittoisiin luokkiin. Työrauhan puuttuessa luulisi rauhallisemmankin sekoavan ja osaavien opettajien kultajyvien valuvan hukkaan.

Emmekö me jo uskaltaisi sanoa ääneen, että toisilla meistä on enemmän edellytyksiä pelastaa maailma. Annetaan heille muutama markka enemmän tärkeän työn alullepanemiseen.

24-vuotiaana kerrossängyssä kokolattiamattohuoneessa

Suomalaiset on sitä ja tätä, liian hiljaisia, liian erakkoja, liian sosiaalisesti vajavaisia. Tai menisikö se suomalaisittain, että emme ole sitä ja tätä. Mutta yhtä ainakin olemme: omillamme. Itsenäisyyden kaipuussamme rakennamme itsellemme elämää jo varhain. Mutta onko se vain maallista mammonaa, jota keräämme ympärillemme?

Stanford kilpailee jatkuvasti Yhdysvaltojen ykkös-yliopiston tittelistä insinööri-tieteissä. Yhtenä vuonna itärannikon MIT on rankattu ensimmäiseksi, toisena sijaa pitää Stanford. Niin tai näin, on varmaa, että Stanfordiin valikoituu joka vuosi erittäin lahjakkaita nuoria mekaniikan, elektroniikan ja designin pariin.

Nämä lahjakkaat asuvat kuitenkin ankeammin kuin yksikään keskiverto suomalainen opiskelija. Yliopiston 45.000 dollarin vuosimaksun luulisi houkuttelevan paikalle vain rikkaita, pilalle hemmoteltuja juppeja, joiden suurissa ranta-huviloissa juhlittaisiin yömyöhään shampanjaa juoden.

Juhlat saattavat jatkua yli yön, mutta huviloita Stanfordin opiskelijat eivät ainakaan kampuksella asuessaan näe. Suurin osa asuu kerrossängyissä, pienissä ja tunkkaisissa huoneissa, joihin mahtuu kirjoituspöydän lisäksi vain kaappi ja idolin kuva seinälle. Ylempien vuosikurssien opiskelijat saavat etuoikeuden yksiöihin tai soluihin, siis sänkyyn ilman kerros-kaveria. Juniorit jakavat pienen huoneensa yhden tai kahden muun kanssa. Matot ovat likaisia ja kuluneita, roskapussit haisevat. Sisustamisesta ei ole tietoakaan.

No, poikkeuksiakin löytyy. Eivät kaikki sentään maksa 1200 dollarin vuokraa 12 neliön jakamisesta. Ja asiassa on positiivisakin puolia: kerrossänky-soluihin kuuluu usein täysihoito, joka tarkoittaa muroja niin paljon kuin napa vetää. Ruokaa siis ainakin riittää, kuten kunnon amerikkalaisen perusturvaan tulee kuulua.

Suomalaisena asumis-näyt kuitenkin vetävät vakavaksi. Vaikka meillä edullisista asunnoista on puute, ainakin naispuoliset ystäväni ovat panostaneet viihtyisyyteen. Meillä opiskelijakämppäkin näyttää kodilta, tai vähintäänkin omalta.

Voimme kritisoida itseämme kuluttamisesta ja tavaroihin rakastumisesta. Tunne pysyvyydestä on mielestäni kuitenkin tärkeää - eikä meillä taasen mene rahaa neliveto-maastureihin. Stanfordissa kun jokaisella kerrossänky-kaverillakin on oma auto. Eikä oman kodin tarvitse vähentää perherakkauttakaan. Voimmehan me edelleen vierailla sukulaisten luona, vaikka oma kotimme näyttääkin sellaiselta, johon on mukava palata.

Mutta ehkäpä pitkät valmistumisajat lyhenisivät kummasti, jos asuinolot olisivat niin surkeat, että elämä olisi kiire aloittaa koulun jälkeen. Niinhän amerikkalaisille taitaa käydä: opinnot halutaan pian kasaan, jotta päästään tienaamaan palkkaa opintovelkojen maksuun ja elämän rakentamiseen. Minä kannatan kuitenkin opiskelua, joka itsessään on jo elämää. Olen ylpeä siitä, että elämänkokemukseni on tuonut minulle muutakin kuin pänttäystä ja bileitä. Meillä ei todellakaan ole hävettävää taidoissamme - vaikka emme olisikaan Stanfordin tai MIT:n kasvatteja.

Salasana: kertakäyttö

Olen koettanut pohtia sopivaa aihetta Arnold Schwarzeneggerin tapaamista varten. Olen vakuuttunut, että neljä eksoottista suomalaista pääsisi kotiosavaltiomme kuvernöörin puheille tuossa tuokiossa. Kaikki on kiinni vain yhdestä sähköpostista Iso-Arskan sihteerille. Mutta tuon postin lähettämisellä on suuri kynnys: on pakko keksiä hyvä otsikko. Edes tekosyy miksi juuri me.

Ja onhan se löytynyt: kertakäyttökulttuuri. Mietin uutta lakiehdotusta, joka kieltäisi kertakäyttöastioiden käytön sisätiloissa olevissa rafloissa ja kahvilloissa. Edes niissä.

Olen järkyttynyt siitä määrästä roskaa, jonka pieni ihmismäärä päivittäin tuottaa. Design-loftimme joka torstaisessa SUDSissa, epävirallisessa illanistujaisessa, täyttyvät roskapöntöt (ja ne ovat isot ja niitä on paljon) hetkessä.

Eikä tämä ole kerran viikossa juttu. Yliopiston jokaisessa kahvilassa, ruokalassa ja nurkkauskeittiössä on tarjolla pelkästään pois heitettäviä lautasia, haarukoita ja kuppeja. Pahvia, styroksia, muovilla päällystettyä pahvia...

Kauppalehden kolumnisti ihmetteli muutamia päiviä sitten suomalaisten norppa-ekoilua. Karmean näköisiä paitoja, harmaita viherpiiperrys-tuotteita.

Samaa ihmettelin minäkin, vielä neljä kuukautaa sitten. Vaadin eko-tekoina ihanaa, houkuttelevaa, hymyilyttävää designia. Eko-designia. Ei pelkkää rationalisuutta ja järkituottamista. Senhän me suomalaiset osaamme.

Kaliforniassa suomalainen peruslogiikkakin on alkanut tuntumaan ekologiselta. Siitäkin huolimatta, että lempi-supermarkettini luomukauppa Whole Foods saa minut kerta toisensa jälkeen melkein kyyneliin houkutus-konseptillaan. Keskellä ihania pakkauksia en kuitenkaan tunne luomu-mentaliteetin koskettavan minua. Ympärilläni olevat ihmiset eivät yksinkertaisesti välitä. Jokainen laite, jonka omistamme (ja niistä voin kertoa ihan omat tarinat) on törkeä energiasyöppö. Vedenkulutus on uskomatonta. Luomu-market lienee vain ego-ekoilijoille. No, on siellä muutamia hippityylisiä tosi-ekoilijoitakin näkynyt.

Mitä sanoisin Arskalle? Toisin Arskan Suomeen mökkeilemään. Näkemään miten perunankuoret laitetaan biojätteisiin ja jugurttitölkit taitellaan sisäkkäin. Miten pieni Toyota ei ole eurooppalainen auto (kuten eräs mekaniikkainsinöörityttö väitti viitaten sen kokoon) vaan ihan sopivan kokoinen. Että voisi arska täällä vähän rajoittaa ja kehittää.

Odottelen Arskan vastausta. Onko kellään mökkiä?