3.10.2009

Safe-banking osa I

"Soitatte online-palveluumme ja pyydätte heitä vaihtamaan online-pankin salasanan", sanoo pankkimies.

"Mitä tietoja minulla täytyy olla sen tekemiseksi", kysyn, kerrankin valmistautuen täydelliseen puheluun. Jos puhelun aikana linja odottaa liian kauan, heittää robotti ulos, tai vähintäänkin palvelun alkuun. Virkailijan kanssa kun pääsee puhumaan vasta useiden robotin kanssa käytyjen keskustelujen kautta.

"Ei mitään muuta kuin pankkikorttisi numero".

Huudan kauhistuneena. Tämähän on täysin epä-turvallista!

"Ei ole", kertoo pankkivirkailija veikeänä. "Kukaan ei katsos voi tietää äitisi tyttönimeä!".

......

Näppäilen pankkikorttini numeron ja kerron äitini tyttönimen. Pim. Voisin siirtää rahaa, muutta osoitetta, tai mitä tahansa tiliini liittyvää.

Saisiko tällaisella Suomessa uusittua edes kirjaston kirjoja? Verotoimistosta ja Ajoneuvohallintokeskuksesta ei voida ainakaan lähettää asioita edes sähköpostitse, vaikka kertoisi isän äidinkin tyttönimen.

Varmuuden vuoksi kokeilen kuinka monta googlausta minun täytyy tehdä selvittääkseni äitini tyttönimen. Aika monta, en jaksa loppuun asti. Onneksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti