Eksyin hienosto-tavaratalo Neiman Marcusille. Minun palkkatuloillani brändin tiloihin ei olisi edes asiaa. Pradat, Escadat ja Chanelit vain vilahtelevat silmissä.
Edes luotolla haaveilu ei onnistu köyhällistöltä: Visa-kortti ei käy maksuvälineenä lainkaan, master menettelee joten kuten, parhaimman palveun saa Amexilla.
Tällä kertaa en kuitenkaan mennyt hypistelemään huumannuttavia villoja ja silkkejä. Suuntasin lounaalle. Neiman Marcusin ruokalistaa katsoessa ei yllätyksekseni vatsaa pistellyt lainkaan. Lounakeitto maksoi kuusi dollaria, siis alle vitosen euroissa. Wow.
Olin selkeästi ravintolan nuorin. Kaikki muut olivat sormusten, kassien ja kenkien perusteella San Franciscon silmäätekevimmästä päästä. Huoliteltuja huulipunia, tarkkaan suittuja haivenia kaljujen peittona, ranskalaiset manikyyrit viimeisen päälle.
Viereisessä pöydässäni istui kuitenkin ilmestyksistä mielenkiintoisin. Täydellisessä sotavarustuksessa oleva vanhempi rouva. Havaitsin, että hänellä oli kuulokkeet päässä (täysin asuun sopimaton lisäke) ja ryhdyin tarkkailemaan mihin ne johtivat. iPodiin? Ei. iPhoneen? Ei todellakaan.
Rouva kuunteli Amazonin viimeisintä ilmestystä: äänikirjaa. Välillä hän teki muistiinpanoja laitteeseensa, joka oli verhottu punaisiin nahkakansiin (sitä rouva piteli erittäin seksikkäästi käsissään).
Mummo, joka seuraa aikaansa! Kyllä kelpaa olla Silicon Valleyssa. Täällä kaikki on mummoillekin mahdollista!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti