Saimme tänään maistiaisiksi ensimmäiset kotimaiset omenat kummityttöni Marillan puutarhasta. Nam.

Vaan joko se on täällä - omenaikaKIN. Hämmennyn. Olen vielä jotenkin kesän alussa, vaikka kesälomat meni jo, ja marja-aika. Mustikathan ovat usein ensimmäinen kesän lopun merkki.

Pikku-Pikkulinnun kanssa käytiin mustikassa isoäidin mökillä. Pikku-herra haravoi varpuja omalla pikkupoimurillaan, minä vaeltelin pitemmälle etsien mustikkataivasta. Sellaista, jossa yhdellä kädenheilautuksella tulee ämpäri täyteen. Saldo jäi aikaisempia vuosia pienemmäksi, mutta kyllä meillä aika monena aamuna saadaan syödä marjoja ensitalvenakin.

Ja nyt kesällä olemme tietysti nautiskelleet. Ah. Olemmekin ahkerasti tehneet smoothia, tuoresosetta, lisää sosetta ja päälle vähän smoothia. Nam. Maistunut on. Ja tunnen, kuinka vitamiinit ovat kihahtaneet hattuun.

Maistuipa tarjoilumme yhtenä päivänä pikkuiselle vieraallekin.

Let me represent: Mr. Smoothie Lover. We tested some of the Finnish goodies, straight from the forrest, picked up by me and my Little Little Bird. He had his own little "poimuri".