Niin. Koetamme välttää muovia kotonamme. Mutta jos tarkastin katson, jokapuoleltahan sitä pursuaa, piilossa ja näkyvillä. Mitenköhän suhtautua asiaan?
Löysin kirpparilta ihanan puuvillaisen kisulin, jonka sisuksista tyhjensin muovikassillisen vähintään 30 vuotta vanhaa vaahtomuovimömmöä. Kumihanskat kädessä (yök). Puhtoinen kisuli sen sijaan on mitä ihanin. Hetken mielijohteesta päätin täyttää sen styroksirakeilla ja tehdä täyttöoperaatiosta Pikku-Pikkulintuakin ilahduttavan työvaiheen.
Riittihän sitä iloa. Kisua ei saatu täyteen pallukoita, kaikki muut paikat kyllä.
Laihan ja surkean näköinen kisuli odottaa nyt kuitenkin uusintatäyttöä. Tällä kertaa kokeilen vanua. Kisun MIAUn kuulette siis vasta tuonnempana.
Tässä kohtaa sanomme vain *POKS ja tanssimme pallojen pyörteessä. Ja jäämme pohtimaan miten suhtaudumme muoviin sisuskaluissa. Siis tyynyjen ja pehmikkeiden (ei niiden reppanoiden valaiden, joiden vatsasta löytyy kokonaisia kasvihuoneita espanjan edustalla :(
Nimittäin, maailmalla ja meillä olisi tarjolla ihania pehmeitä loikoilujuttuja, mutta kaikkien niiden sisällä majailee iso määrä styroksia ja polyesteriä. Vielä emme ole niitä kauppaan hankkineet, mutta pitäisikö? Saako muovi anteeksi jossain yhteyksissä?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti