It's Trouble

"Trouble, an agriculture detector dog working for U.S. Customs"

Tapanani on jutella koirille. Isoille ja pienille. Olen vakuuttunut, että saan niihin kontaktin, ystävällisiä katseita karvakavereiltani.

San Franciscon kentällä pieni ajokoiran näköinen luppakorva lähestyy laukkuani. "Oi miten söpö!", mietin, ja nostatan koirakeskustelu-ilmeen kasvoilleni.

"Onko teillä hedelmiä, vihanneksia, maata tai jotain istutettavaa mukananne", kysyy koiraa taluttava virkapukuinen nainen. "Ei ei", sanon. Johan minä olen rastittanut samat kysymykset tullikaavakkeesta ja vakuutellut maahantulotarkastuksessakin, että mitään luvatonta ei ole pyrkimässä mukanani suojamuurien Yhdysvaltoihin.

Pieni luppakorva haistelee kiinnostuneena kassejani ja lopulta istuu niiden eteen. Puna nousee kasvoilleni. Muistan sillä sekuntilla, että otin äidin pihalta noukittuja omenoita evääksi - ja kaksi punaista palleroista on vielä laukussani odottamassa herkuttelua. Koneessa vielä olin tunnelmoinut rasvaisten hollantilaisruokien jälkeen raikkasta rouskutteluhetkeä, unohtanut sen unen vallattua mieleni.

Kaivan häpeissäni laukkua ja nostan omenat virkailijan nähtäville. Koiruus saa samaan aikaan palkinnon löydöksestään. Sen toinen silmä harittaa ja mietin, onko työ sille todellakin iloista leikkiä, vai näyttääkö se minulle suruansa.

"Tarvitsen tullauslappunne ja joudun ottamaan omenat teiltä pois", virkailija sanoo.

Jään paikalleni odottamaan suurten laukujeni saapumista. Yhtäkkiä tajuan, että minulla on vielä joukko omenoita lisää toisessa pussissa. Ilmankos koira ei olisi halunnut jättää laukkujani.

Olen pihi, myönnetään. Mutta tuntuisi hullulta heittää hyviä omenoita roskiin. Kolme jäljellä. Jyrsin huomaamattomasti omenoita, kunnes lopulta ahdan niitä kiireesti posket täyteen. Yksi jää syömättä. Joudun eliminoimaan sen naisten vessassa. Toivon, ettei virkailija ole seurannut toimiani.

Odotan edelleen matkalaukkujani. Koira lähestyy minua uudestaan. Se jää taas istumaan laukkuni viereen. Virkailija vetää sen väkisin pois. Vakuutteluni on toiminut. Vaikka valehtelinkin: jo kolme kertaa.

Menen jonoon A, jossa laukkuni läpivalaistaan kun suurin osa muista matkustajistani valitsee jonon "ei tullattavaa". Sinipukuinen virkailija määräsi minut tarkastukseen.

"Koira taisi ottaa omenasi", sanoo läpivalaisija, ja päästää minut menemään.