Tyyny ilmestyi siis ensimmäisenä majaan köllöttelyjä pehmustamaan. Aika liikuttavaa katsella kun toinen ryömii köllöttelemään pikku tyynylle ja on ihan hiljaa uppoutuneena satumaailmaan.
Mutta eihän pimeässä voi lukea! Niinpä asensin majaan Pupuenkelilampun (by Trousselier). Nyt se tosin roikkuu pää alaspäin kuin lepakko. Nyt kelpaa avata pariovet ja luikahtaa pesään inspiroitumaan omaan rauhaan.
Kukkuu, kuuluu tuon tuostakin Pikku-Pikkulinnun kurkatessa luukuista. Ja äidin tietysti pitää kurkata takaisin. Ylös, alas, sivulle, taakse, ylös alas.. käy hyötyliikunnasta. Konjakkigraavilohen sulattelussa olisikin tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti