The Candystore Collective

A Story for Candy Store Collective by Alyson Fox from Coloring Book Studio on Vimeo.

San Franciscolaisen Candystore Collectiven ajatuksena on koota vielä tuntemattomia, eri alojen designereita samojen seinien sisään. Suunnittelijoilla on näin kaupallinen väylä kasvaa menestykseen.

Lopputulos on söpöjä paperitavaroita, käsinpainettuja keittiöliinoja, avantgardea vaatteina, ja kaikkea silmää hiivelevää maailmalta.

Amerikkalaiseen estetiikkaan kaupan valikoima ainakin vetoaa, sillä karkkikauppiaitten yhteisö avasi jo toisen liikkeensä syksyllä 2008 suositulle Fillmore St. Toinen sijaisee sateenkaari-alueena tunnetun Castron ja Missionin välimaastossa.

Nettikaupan tarjonta on offline-kauppaa suppeampi, mutta kaukokaipuussa sekin välttää.

www.candystorecollective.com

Raw Food = Puhdasta Elämää

Siitä asti kun pari viikkoa sitten palasin Kalifornian auringosta, olen haikaillut siellä bongaamiani elävän ravinnon leipiä. Living Food poistui muodista jo vuosikymmen sitten, nyt Kaliforniassa puhutaan raakaravinnosta. Raw Food on päivän sana. Kutsutaan siis noita kuivaakin kuivempia levyjä raakaravintoleiviksi.

Mutta kun yritin tilata noita huumeleiviksikin nimittämiäni addiktoivia korppuja Suomeen, deletoin online-kauppa toisensa jälkeen tilaukseni nähtyäni kuljetuskustannukset. Halvin taisi olla 78 dollaria. Ja kun leivät eivät itsessäänkään ole edullisimmasta päästä (äiti, älä tarkasta hintaa), en millään raaskinut tilata.

Tänään, kauheiden vieroitusoireitteni vallassa, päätin jälleen kerran yrittää. Google, tuo pelastava enkeli, toi silmieni eteen kaupan, joka ei tilausvaiheessa (ainakaan) ilmoittanut kuljetuskustannuksia.

Peukut pystyssä siis odotan, jos huumelastini pääsisi perille, ja minä pääsisin rouskuttelemaan himoissani porkkanasta, selleristä, yrteistä ja idätetyistä auringonkukansiemenistä kuivattaen valmistettuja herkkusia.

Tullimiehet: älkää ryöstäkö pakettian ja estäkö elämäni tämän hetken ainoaa iloa!

Muutkin laiskat kokit, jos kaipaatte raakaravintoa, tsekatkaa www.Shoprawfoods.com!

Kitsune Noir ja Better Ideas

Rethink Scholarship at Langara 2010 Call for Entries from Rory O'Sullivan on Vimeo.

Löysin Kitsune Noirin blogista mielenkiintoisen videon. Blogi esittelee mielenkiintoisia taidepätkiä musiikista kuvituksiin ja ympäristöihin.

Videon oli lähettänyt Kitsunen blogin lukija Rory O'Sullivan. Videon tarina löytyy blogista. Taidekouluun mielivät kiinnittäkää huomiota myös videon sanomaan.

Love the idea!

Kuka voittaa: pupu, orava vai kettu?

Sain ystävältäni lahjaksi kolme ihanaa sormusta. Ne muodostavat yhdessä kilpajuoksevien pikkueläinten kultaisen ryhmän.

"Minä voitin, minä voitin", huutaa juuri pupunen pöydälläni. "Eipäs vaan minä", toteaa kettunen siihen perään.

Näiden ihanien kanssa minun sitten pitää elellä... Miten ihanaa!

Sosiaalipornoa timanttien loisteessa

The Real Desperate Housewives kertoo joukosta kilpailuhenkisiä naisia. Rouvien elämäntehtävänä on näyttää hyvältä ja huolehtia amerikkalaiseen pyhimysmäiseen tapaan perheestä.

Oman ulkokuoren kiillotus vie kuitenkin niin paljon aikaa, että yhdellä Orange County -sarjan naisista on kaksi nannya kolmen lapsen hoitamiseen. Se siis siitä perhekeskeisestä elämäntehtävästä.

"It's a simple procedure, like having your teeth withened", kertoo viisikymppinen rouva kasvojenkohotuksesta. Iho on pidettävä kireänä, jotta miehet eivät sorru nuorempiin. Se on naisen kohtalo. Elämäntehtävänä onkin siis mies.

Rouvien tavatessa toisiaan suurin osa energiasta kuluu oman egon pönkittämiseen. Olisi mielenkiintoista kuulla mitä perussuomalaiset jököttäjät sanoisivat itsekehun tulvasta kun jo tällainen kosmopoliitti egoistikin meinaa tipahtaa tuolilta ylistyssanojen sinkoillessa. Uskomatonta!

Nimestään huolimatta The Real Desperate Housewives on siis kaukana epätoivoisuudesta. Ainakin sarjan päähenkilöiden esittämissä päiväunissa.

New Yorkin versiossa naiset toistelevat olevansa kateuden kohteita, koska heidän elämänsä on niin täydellistä rikkauksien ansiosta. Mutta Kalifornian OC-sarjassa rouvat mainitsevat, ettei elämän upeus ole kiinni varakkuudesta, vaan siitä miten mehevästi osaa rahansa käyttää ja näyttää.

Katsoessani toista jaksoa uusimmasta Orange Countyn tuotantokaudesta, minusta alkoi tuntua kuin edessäni olisi teeraario ja siellä laboratoriorottien sirkustempaus. Kaikki tuntui vain hupaisalta. Teini-ikäisten ihmissuhderiidoilta kuulostavat draama-hetket kun ovat sarjan arkipäivää.

Mutta mikä minä olen rouvia neuvomaan. Aah, Awesome, cute -lifestyle on kullekin meistä niin erilainen. Olisihan se monelle unelma saada nenäleikkaus 17-vuotislahjaksi ja herätä äidin kanssa samaan aikaan sairaalsta (äiti kun oli samaan aikaan leikeltävänä).

Ei OC:n kukkuloilla avautuvat näkymät, lämmin ilma ja palmujen huojunta tekisi pahaa joka aamu, myönnän. Mutta sosiaaliporno kerran vuodessa tv:n välityksellä riittää tällaiselle pikkukylän tyllerölle. Jo sen katsomisesta kertominen heikottaa. "James, I need some foot massage, I feel dizzy".

Katso ilmaiseksi tätä ja vähän muutakin hömppää, jos et vielä ole saanut rehkittyä Laguna Beachin talorahoja kasaan.

Eksempel

Kuva: Eksempel Spring Summer 2010

Olin 2004 Japanissa muotimessuilla esittelemässä suomalaisia aikaansannoksia kun viereisellä osastolla esittäytyi tanskalainen Eksempel-merkki. Nuori tanskalainen suunnittelija oli luonut kokeellisia vaatteita kirkkaissa violeteissa ja vihreissä, ohuen ohuesta silkistä.

Vuosien varrella olen usein miettinyt miten Eksempel lähti menestymään. 2004 Pernilla Winther ei ollut vielä tehnyt montaakaan mallistoa, mutta oli silti noussut Tanskassa lupaavimpien uusien designereiden listalle.

Katsastin siis uudestaan Eksempelin mallistoja. Kokeellisuus oli lisääntynyt ainakin materiaaleissa, mutta vaatteista oli lähtenyt jotain herkkyyttää ja leikkauksien outoutta. En siis tiedä, rakastuisinko näihin vaatekappaleisiin itse enää kuten kuusi vuotta sitten.

Te, jotka ihastutte näihin ikihyväksi, voitte shoppailla vaatteita Asosin online-kaupassa. Ja me muut voimme tirkistellä tanskalaista muoti-sceneä Pernillan blogista.

40-luvun pehmeyttä

Kuva: Urban Outfitters

Vintage-tyyliset vaatteet ovat viime kausina valloittaneet massamuotia. 20-, 30- ja 40-luku ei ole enää kirppari-rottien juttu (siis minun), vaan naiselliset, hennot leikkaukset valloittavat kaikki kaupat.

Ja niin taas tänkin kesänä.

Rakastan itse juuri viime vuosisadan alkukymmeniä. Jos omaisin pitkulaisen poikavartalon, pukeutuisin päivittäin kukkamekkkoihhin, jotka roikkuisivat laihan varteni päällä. Tai hyvin laskeutuvista materiaaleista valmistettuihin maskuliinisiin suoriin housuihin ja räätälin taidonnäytteinään luomiin jakkuihin. Marlene Dietrich ja mustavalkoiset elokuvat...

Tänä kesänä kurvikkaammatkin voivat nauttia hennosta feminiinisyydestä 40-luvun nostaessa päätään. Muodot ovat muodissa. Ainakin 50-lukua lähestyttäessä.

Urban Outfitters näyttää kevään ensimmäisessä katalogissaan mallia modernista vintagesta.
Kesä, tule jo! Mintuvihreä tuoksuu tänne asti!

Kuva: Urban Outfitters

Hyvä naiset! Hyvä tavoitteet!

Niin, nyt on laihdutusnumeroiden suurin sesonki. Jokainen naistenlehti toitottaa taas keinoja rantakunnon saavuttamiseen.

Vaan haluan kohottaa hurraa-huudot ystävälleni Marielalle, joka saavutti syksyn aikana mielettömän tavoitteensa ja laihtui kaksinumeroisen määrän voipaketeissa laskettuna!

Marielan aatoksia kohti makkaratonta mahaa voi lukea Laihisraivarit-blogista, joka antaa mielestäni inspiraatiota kelle tahansa terveestä elämästä kiinnostuneelle. Ja erityisesti kiloja karistaville! Myös uusin Kauneus ja Terveys tarjoaa ihanan kuvan neidistä -10kg, artikkelin kera.

Hurraa saavutukset! Hurraa me ihanat naiset!

Pikkulintu tekee urheilutavoitteen keväälle 2010, joka tarkoittaa joka toinen päivä spurttailua ja jalan nostoja. Tsemppiä tarvitaan!